Koululaisen mietteet uskonnosta
9 vuotiaalla vahvat mielipiteet uskonnosta, ei kuulemma usko mitään mitä koulussa käsitellään. Prheemme ei kuulu kirkkoon mutta en ole asioista sen enempää koskaan puhunut ja lapsi on osallistunut uskonnon opetukseen. Nyt elämänkatsomustieto tullut mahdolliseksi mutta sen takia jouduttaisiin vaihtamaan luokkaa. Lapsi kuitenkin ihmeen vahva mielipiteessään, voiko tuon ikäinen jo noin vahvasti kyseenalaistaa kaiken??
Kommentit (20)
9 vuotiaalla vahvat mielipiteet uskonnosta, ei kuulemma usko mitään mitä koulussa käsitellään. Prheemme ei kuulu kirkkoon mutta en ole asioista sen enempää koskaan puhunut ja lapsi on osallistunut uskonnon opetukseen. Nyt elämänkatsomustieto tullut mahdolliseksi mutta sen takia jouduttaisiin vaihtamaan luokkaa. Lapsi kuitenkin ihmeen vahva mielipiteessään, voiko tuon ikäinen jo noin vahvasti kyseenalaistaa kaiken??
erottiin kirkosta kun vanhin lapsi oli tuon ikäinen.
Hänkään ei uskonut mitä koulussa opetettiin, inhosi virsien laulamista ja kirkossa käymistä. Ja hiukan nuorempi sisaruksensa myös.
Molemmille oli suuri helpotus kun ei tarvitse enää olla uskonnon kanssa missään tekemisissä.
ajattelin tuon ikäisenä vaan että uskonto on välttämätön paha. Ei kukaan kertonut minulle että moiseen huuhaahan ei ole pakko osallistua.
Vituttaa vieläkin, nelikymppisenä!
Voit hyvin sanoa lapselle, että ei tarvitse uskoa, mutta on ihan hyvä tietää, mihin jotkut muut uskovat. Päivänavauksiin (uskonnollisiin) ja kirkkojuttuihin ei taas tarvitse osallistua, vaikka kävisikin uskonnontunneilla, kunhan vanhemmat ilmoittavat asiasta koululle. En nyt muuten vastustaisi ET:hen siirtymistä, mutta on aika kova hinta, jos lapsi joutuu sen vuoksi vaihtamaan luokkaa. Uskontoa on kuitenkin vain yksi tunti viikossa.
Se mitä lapsi ajattelee nyt, ei määrää sitä mitä hän asioista ajattelee aikuisena. Tärkeintä tässä tilanteessa on se, että hän kokee vanhempien kuuntelevan häntä. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että tuntuu ihan älyttömän hyvältä, että vanhemmat ottivat minun ajatukseni näistä asioista aikoinaan tosissaan ja suhtautuivat niihin kunnioittavasti. Tosi kurjaa kyllä, jos et:n takia pitäisi vaihtaa luokkaa. Eikö tosiaan ole mitään muuta vaihtoehtoa? Tuntuu aika oudolta (itse työskentelen koulussa myös). Et:ssä muuten oppii myös tosi paljon uskonnoista, että siinä mielessä se ei todellakaan ole huono vaihtoehto.
Jos on turvallisessa ilmapiirissä saanut tutustua omaan uskontoonsa, jossa ei ole jyrkkiä mielipiteitä, niin lapsi on "erilainen" ajattelussaan.
Miten niin "omaan uskontoonsa"? Kirjoittajahan sanoi, etteivät kuulu The Kirkkoon.
Se mitä lapsi ajattelee nyt, ei määrää sitä mitä hän asioista ajattelee aikuisena. Tärkeintä tässä tilanteessa on se, että hän kokee vanhempien kuuntelevan häntä. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että tuntuu ihan älyttömän hyvältä, että vanhemmat ottivat minun ajatukseni näistä asioista aikoinaan tosissaan ja suhtautuivat niihin kunnioittavasti. Tosi kurjaa kyllä, jos et:n takia pitäisi vaihtaa luokkaa. Eikö tosiaan ole mitään muuta vaihtoehtoa? Tuntuu aika oudolta (itse työskentelen koulussa myös). Et:ssä muuten oppii myös tosi paljon uskonnoista, että siinä mielessä se ei todellakaan ole huono vaihtoehto.
ajattelin lapsena uskonnosta että tämä "on ihan perseestä ja totaalisen turhaa paskanjauhantaa".
Nyt ikää on 40 ja minulla on omia lapsia. Elämänkokemusta on kertynyt ja sukulaisia saatettu hautaan.
Ajattelen uskonnosta edelleen ihan samalla tavalla kuin 30 vuotta sitten: kerrassaan turhaa touhua!
tokaluokkalainen on kovempi ateisti kuin minä ja isänsä. On ET:ssä ja ei ikinä suostui uskonnon tunneille.
En usko (tai ainakaan toivo) että poika on isompana yhtä fanaattinen uskonnottomuuden suhteen kuin nyt. Sinänsä pojalla on fiksuja ajatuksia, mutta lapsuuden mustavalkoisuus on tosi vahvaa. Haluaisin tuon asian kehittyvän vähitellen.
Olisi kyllä tosi kummallaista ajatella jos poikamme olisi ussassa. Mahtaisi olla vaikeaa.
koska hän on ajatteleva ihminen, ja hakee elämänkatsomustaan. Itselläni, ateisti-isällä, homma meni toisinpäin, ja siellä se poika nyt tyytyväisenä suorittaa ussassa kirkkohistoriaa (on hänen mukaansa ihan parasta ja mielenkiintoista).
Sulle kävi noin, kaikille ei. Edelleen pysyn kannassani, että lapsille on vähän väärin yrittää tuputtaa jotain jos eivät koe omakseen. Päättäkööt sitten itse kun ovat tarpeeksi isoja.
uskonnon tunnilla pitäisi johonkin uskoa?
Miten voi olla uskomatta, esimerkiksi että lähimmäisen rakkaus, joka kuuluu kaikkiin suuriin uskontoihin ja humanistiseen elämänkatsomukseen olisi jotakin väärää ja pahaa.
Miten voi olla uskomatta, mitä kirkon työntekijät tekevät työkseen?
Entä onko vaikeaa uskoa, mitä uskontoja maailmassa on olemassa?
Mm näitä asioita uskonnon tunnilla käsitellään.
uskonnontunneille osallistuakseen pitäisi olla jotenkin uskovainen. Siellä nyt opetellaan uskonnon kertomuksia ja eri uskontoja, kirkkohistoriaa ym. Yleissivistävää, ei sen kummempaa kuin vaikka biologian opiskelu. Miksi siitä pitää tehdä niin ongelmallista? Opetushan ei nykyään ole tunnustuksellista.
Miten niin "omaan uskontoonsa"? Kirjoittajahan sanoi, etteivät kuulu The Kirkkoon.
Itselleni on tärkeää, että lapseni saavat "haistella" muitakin maailmoja ja voivat valita mieleisensä.
Elämänkatsomustieto on se aine, jossa lapset saavat haistella kaikkia maailmoja. Siellä opiskellaan ihan eri tavalla kaikkia katsomuksia kuin ev-lut uskonnossa. Miksi ihmeessä ihmiset ajattelevat että ev.lut olisi se neutraali ja suvaitsevainen tila elää ja olla. Se on ihan tasan tarkkaan uskonto siinä missä islam tai hindulaisuuskin.
Jos maanantaina päätettäisiin että koulussa opetetaankin pääasiassa islamia uskonnontunnilla. Haistellaan vähän muita maailmoja. Eihän se tarkoita sitä että pitäisi uskoa siihen mitä siellä opetetaan. Nyt tassu pystyyn, kenen mielestä se olisi okei? Miksi se sitten on okei, että siellä opetetaan sitä evankelioivaa lutherilaista kristinuskon alalajia? Miksi se on yleissivistävää, muu ei? Miksi se uskontoja ja elämänkatsomuksia mahdollisimman neutraalisti ja tasapuolisesti käsittelevä oppiaine, joka on jo olemassa, on heti jotain sellaista, missä lapselta riistetään vapaus haistella muita maailmoja? Miten se oppiaine, joka perustuu yhteen uskontoon opettaa paremmin niitä haistelemaan?
Elämänkatsomustieto on se aine, jossa lapset saavat haistella kaikkia maailmoja. Siellä opiskellaan ihan eri tavalla kaikkia katsomuksia kuin ev-lut uskonnossa. Miksi ihmeessä ihmiset ajattelevat että ev.lut olisi se neutraali ja suvaitsevainen tila elää ja olla. Se on ihan tasan tarkkaan uskonto siinä missä islam tai hindulaisuuskin.
Opettaja kertoi, että uskonnossa käsitellään ihan samoja aiheita kuin et:ssäkin. Tosin myönsi, että joulun jälkeen uskonnossa aletaan käsitellä Raamatun kertomuksia. Et:ssä tuskin paneudutaan Raamattuun kovinkaan tarkasti.
luterilaisuus on yksi monista protestanttisuuden lahkoista ja nuo kaksi muuta ovat ns. pääuskontoja.
Oudoksuttaa myös tämä uskosta puhuminen. Usko on yht. Raamattuun mutta ei kristikunnan pakanatapoihin tai sen kauhistuttavaan historiaan. Onko se muuttunut jotenkin? Kannattaisko pitää tuumaustauko?
Kykenin itse päättämään lahkoasta eroamisen 10-vuotiaana.