Esikoinen eskariin ja sisarus vauva kuinka toimii?

eikö kukaan osaa kokemuksiaan kertoa tms? Osaako joku kertoa miten vanhempana lapset onvatko läheisiä?



Itselläni on pikkusisar minua 8 vuotta nuorempi ja lapsena eikait oltu läheisiä mutta aikuisina nykyään kyllä, kun hänkin tuli 20 ikään..

Toinen lapsista meni eskariin, kun neljäs syntyi, ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Tänä syksynä kolmas aloitti eskarin ja viides syntyi, ei tässäkään ongelmaa.



Mustasukkaisimpia meillä on ollut esikoinen (nyt 10v) ja tuo neljäs (2,5v)



Lapselle kertoisin vauvasta vasta ekan ultran jälkeen, silloinkin aloittaen kyselemällä, että mitäs jos meille tulisi.



Sinällään hyvä ikäero, että isompi on tuossa vaiheessa jo laajentamassa reviiriään, saa omia kavereita jne ja toisaalta vanhemmilla on sitten mahdollista olla kotona koulun alkaessa.

vanhemmilla on sitten mahdollista olla kotona koulun alkaessa.

[/quote]

Tosin toisen kohdalla ei olisi, mutta voi ottaa sitten vaikka osa-aika hoitovapaan.

Mutta asiaan, mitenkään _ei_ voi tietää, miten teillä lähtee sujumaan ja tuleeko sisaruksille hyvät tai huonot vai ei minkäänlaisia välejä...



Mutta en minä sinuna niistä nyt stressaisi ollenkaan. Kirjojen lukeminen tuskin tuo tytölle haluja saada pieniä sisaruksia...



Kun olet raskaana, otat asian esiin ja kerrot, että tytöstä tulee isosisko silloin ja silloin jne.

Siis ihan hyvällä sanottuna. Ei meillä nimittäin ole kyselty lapsilta, että haluaisitko pikkusisaruksen. Tai jotenkin varovasti ohjailtu, että hän itse osaisi sita alkaa kaipaamaan. Ihan on lapset tehty silloin kun me vanhemmat olemme niitä halunneet. Ja meillä neljä lasta siis, enempää ei tule.



Kivaa on varmaan se, että isommalla on aamupäivät täynnä touhua kun äiti hoitaa vauvaa. On varmaan sitten iltapäivisin ihan tyytyväinen, että saa olla kotona ihan rauhassa, leikkiä, auttaa vähän vauvanhoidossa jne. Tai riippuu tietysti vähän siitäkin, onko se eskarilainen ollut päivähoidossa aiemminkin. Tosin luulisin sellaisenkin tykkäävän rauhallisista koti-iltapäivistä verrattuna kokopäivätarhaan? En osaa sanoa, kun meillä on kaikki olleet kotona eskariin asti (kerhoja ja harrastuksia lukuunottamatta).



Huomaan kyllä, että on ihan eri asia, jos on vain yksi lapsi joka on totuttu ottamaan aina huomioon. Voihan omilla lapsillamme olla tavallaan huonompi tilanne, kun on kasvanut siihen, että yleensä pitää ottaa huomioon kaikki muutkin.



Onnea vauvantekoon ja odotukseen!

Ei meillä nimittäin ole kyselty lapsilta, että haluaisitko pikkusisaruksen. Tai jotenkin varovasti ohjailtu, että hän itse osaisi sita alkaa kaipaamaan. Ihan on lapset tehty silloin kun me vanhemmat olemme niitä halunneet. Ja meillä neljä lasta siis, enempää ei tule.

meilläkään kyselty, että haluaisitko sisaruksia :) Aikuisten haluista kiinni ainakin meidän perheessä. Ovat kyllä olleet niin pieniäkin, etteivät olisi varmaan osanneet siihen vastatakaan. Luulisin kuitenkin, että lähes kaikki lapset haluaisivat mieluummin sisaruksen kuin olla ainokainen. Siis _lähes_ kaikki, tottakai joku voi olla poikkeukskin. Ja tarkennuksena, että joidenkin ainokaisten olen kuullut sanoneen, että eivät pitäneet ainoana lapsena olemista huonona juttuna. Mutta eivät ole siitä huolimatta kyllä sanoneet, etteivät olisi sisaruksia halunneet.

Eräs luokkakaverini sai kyllä päättää, haluaako sisaruksen. Hän oli silloin ekalla. Ei halunnut, kun sitten kuulemma saa vähemmän leluja. Eikä tullut sisarusta... Tiedä sitten mitä mieltä nykyään yli kolmikymppisenä olisi, jos saisi uudelleen valita. Ja kyllä, tämä on ihan totta, äitinsä ihan itse kertoi asiasta silloin.

No ei nyt mikään mahdoton lellikki ole, mutta ainut lapsi kuitenkin. On ollut esimerkiksi hänen kotona vaikeaa jakaa leluja jos tulee lapsivieraita kylään ja minusta on erittäin mustasukkainen jos otan muita lapsia syliini. Lapsella muutenkin löytyy tuota tempperamenttia kerrakseen :) Siksi vähän ajattelin että jospa se lapsi jotenkin luulisi että itse olisi ollut osana tätä sisarus suunniitelmaa niin olisi enemmän innoissaan, en minä tiedä :D olen ehkä tosiaan vähän hölmö :D



Lapsi on ollut jo 2-vuotiaasta asti päiväkodissa ja varmasti olisi mukavaa eskarin jälkjeen touhuilla kotona. Ekaluokkalaisten päivätkin kun ovat kamalan lyhyitä, ei tarvitsisi sitten mennä hoitoon.



No nää on vasta mietteitä, voihan se olla että lasta ei tule vaikka haluaisinkin ja olen senkin asian hyväksynyt, mitäs olen vitkutellut ikäni puolesta siis ;D

löysin nyt vasta tämän ketjun, toivottavasti vielä näet tämän. Meillä on tosi samantyyppinen tilanne, sillä erotuksella vain, että olen jo raskaana :) Halusimme siis tietoisesti 6 vuoden ikäeron. Vauva tulossa keväällä, jolloin esikoispoika täyttää 6 vuotta. Ja sitten syksyllä siis aloittaa eskarin.





Vähän ehkä hassua, että sinua, ap, sanotaan täällä jotenkin hassuksi tai herkäksi. Totta kai noita asioita saa ja on hyväkin miettiä etukäteen.



Me puhuimme vauva-ajatuksesta jo suunnitteluvaiheessa myös esikoiselle ja kerroimme hänelle vauvan tulosta heti ensimmäisten joukossa. Hän on hyväksynyt asian hyvin sen jälkeen, kun pelko hänen leikkiensä sotkemisesta olin hälvennyt (sanoin, että se on meidän aikuisten asia huolehtia, että pikkusisarus ei hänen leikkejään sotke). On jopa herttaisesti suunnitellut, mitä kaikkea haluaa pikkusisarukselleen opettaa :)



Esikoinen toivoo jo nyt, että saisi olla tarhassa vain aamupäivät. Joten todennäköisesti vauvan synnyttyä on sitten usein puolikkaita päiviä vain hoidossa.