Jos rahasta ei olisi kiinni, niin missä kaupungissa haluaisit asua?

muiden kustannuksella.

ap

En nyt ihan ymmärtänyt, mutta en mitenkään loukatakseni kysynyt. Tuntuu vain että monet eivät ihan oikeasti ymmärrä että kyllä se on mahdollista muuttaa melkein mihin vain. Äitini on juuri tuollainen haaveilija. Hänellekkin on kuitenkin tarjottu mahdollisuutta muuttaa esim. Australiaan, ei vaan muuttanut, silti haaveilee. Tämä on vain itselleni jotenkin vieras tapa toimia. Jos itse haluan jotain, pyrin siihen suuntaan kaikin keinoin. Sillä onkin niin helppo sanoa, että en halua muuttaa minnekkään. Olen itse valinnut tämän paikan missä asun.

Mutta Jenkkeihin kun ei muuteta tosta vaan sormia napsauttamalla. Ja Nykki on myös niin pirun kallis paikka, vuokrat on pilvissä (vaikkei asuisi edes Manhattanilla) ja jos muuttaa esim. Brooklynin puolelle, niin sitten työmatkoihin kuluu pirusti aikaa, tietty jos työpaikka olisi Brooklynissa..

Ehkä sitten eläkkeellä ollessa.

ap

Tosiaan kuten joku sanoi, Yhdysvaltoihin muutto ei ole kovin helppoa. Lisäksi ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, esim. minulla lapsen yhteishuoltajuus aiheuttaa melkoisen ongelman, samoin tämä krooninen sairauteni, jonka hoitaminen vaatisi ulkomailla joko hemmetisti rahaa tai vakuutuksen (jota tuskin saa kun sairaus on jo olemassa).

Miksi ette muuten muuta sinne missä haluaisitte asua? Kyllä suomalaiset yleensä otetaan ihan mielihyvin vastaan. Ensin pitää vaan hommata se työpaikka, mutta sen jälkeen ihan hyvin voi muuttaa. Raha saattaa siinä jopa lisääntyä. En oikein koskaan ole ymmärtänyt tuota ajattelutapaa, että haaveillaan jostain mitä ei edes yritetä saavuttaa.

mutta ranskan taitoni ei valitettavasti riitä siihen, että hoitelisin asiat niin, että voisin asua siellä ja tehdä töitä.

Sellaisessa kämpässä, jossa olisi autohallipaikka.



Kakkosasunto olisi Turussa Aurajoen varressa.



Kesämökki Turunmaansaaristossa tien päässä niin, että purjeveneelle on suojaisa paikka sekä Nykissä toinen lomakämppä ja toinen Montrealissa.

Jos ei olisi rahasta kiinni haluaisin asua jossain pikkukaupungissa Suomessa. Ison kaupungin lähellä, mutta niin että olisi pikkukaupunkimaista tunnelmaa. Joko Uudellamaalla tai sitten Keski-Suomessa.



Haluaisin pois pääkaupunkiseudun kiireestä, työmatkaruuhkista ja hektisestä työelämästä. Voisin olla vaikka kaupan myyjänä tai kirjastonhoitojana jossain kunnassa... ja tämä siis korostuksella jos ei olisi rahasta kiinni.



Mutta kun on. Ja on hirveesti lainaa että pystyy asumaan täällä. ja 45 min työmatka yhteen suuntaan hemmetin kehän ruuhkassa jokainen aamu. Koko ajan kiire sinne ja kiire tänne.



Huokaus.

Olen asunut pari vuotta Uudellamaalla ja joulukuussa pääsi poru kun kävelin pitkästä aikaa kävelykatua ja joululaulut soi:)

Åbo in my mind...

1. NYC - valitettavasti liian kaukana Suomesta

2. Lontoo - vain tietyt asuinalueet zone ykkösellä

3. Amsterdam - en osaa kieltä :(

4. Annecy - ehkä liian pieni loppupeleissä



Eli aina sitä keksii syitä, miksi unelmiaan ei tarvitsekaan tavoitella... Asun siis Tampereella varmaan koko elämäni.

Joku Etelä-Saksan pikku kaupunki tai esim. München tai Heidelberg.

Tai sitten joku pieni kylä Itävallan Alpeilla.



Ongelma:

saksani on "hieman" ruosteessa. Olen yläasteella ja lukiossa lukenut saksaa, mutta.. Ja etelä-saksalaisten saksa (ja itävaltalaisten) saksa on oikeesti järkyn kuuloista, serkkuni mies on kotoisin Münchenin läheltä ja häntä on oikeasti vaikea ymmärtää ja hän ei tietty osaa kuin muutaman sanan englantia ja yhden lauseen suomea.

Aivan eri tunnelma. Kaipaan sitä ihanaa kaupunkia ja Tyynenmeren tuulta! Sinne..

Olen asunut pari vuotta Uudellamaalla ja joulukuussa pääsi poru kun kävelin pitkästä aikaa kävelykatua ja joululaulut soi:)

Åbo in my mind...

Mä olen asunut kohta vajaa 10 vuotta Hgissä, ja Turkuun minäkin haikailen.

asuinpaikkana pysyisi Tampere. Perhe ja ystävät ovat täällä, joten miksi sitä muualle muuttaisi.

dubai ykkönen, sydney kakkonen, ja seinäjoki kolmonen

Jos pitäis niin Helsinki. Olen asunut ulkomailla useampaan otteeseen, mutta aina haikaillut takaisin kotiin.

pienessä maalaiskunnassa omakotitalossa, missä nytkin. Tässä vaan on välillä mietittävä, riittääkö rahat.

NYC, Rooma, Pariisi, Barcelona, Tokio, jne. Lopulta haluaisin asettua johonkin keskisuureen kaupunkiin, jossa on luonto lahella, ja lampimat talvet, mutta kuitenkin 4 vuodenaikaa. Asun sellaisessa nytkin, mutta suurkaupungit on kokematta.

Itse viiskymppisenä kundina en enää erityisemmin kaipaa keskustojen hälinää tai liikkumiseen kuluvaa aikaa. Budjailen Stadissa kantakaupungissa ja alan olla hieman kypsynyt stadilaisuuteen. Vika voi olla itsessänikin mutta mua alkaa vituttaa Stadissa pyöriminen.



Suomessa on tullut asuttua aika monessa kaupungissa. Jos kotimaasta valitsisin mieleisiä asuinalueita niin luultavasti kallistuisin Tampereella Pispalan tai Tahmelan kulmiin. Toinen vaihtoehto olisi läntinen Turku josta olisi mahdollisimman lyhyt matka Ruissaloon.



Erityisenä bonuksena mainitsisin Räpsöön eli Reposaaren, jossa aion vielä jonain päivänä asua. Siis Meri-Porissa.



Jos mualimalle olisi pakko lähteä - viihdyn nimittäin suomalaisten parissa arjessa, maailmalla on mukava käydä mutta takaisin on useimmiten kivempi palata - niin New Orleans olisi sellainen miljöö, minne mieluusti muuttaisin. En vain osaa kuvitella, kuinka itseni siellä työllistäisin mutta tässä fantasiassahan oletetaan, että rahalla ei ole mitään merkitystä.



Ibizalla olisi tavallaan kiva asua. Se on mukava mesta turistikausien ulkopuolella ja miksei turistikaudellakin.



Euroopassa Montpellier, joka on viihtyisä snadi yliopistokaupunki lähellä Rivieraa.

2. Lontoo - vain tietyt asuinalueet zone ykkösellä

mutta haluaisin kauemmas keskustasta. Keskustasta pohjoiseen oli yksi ihana, iso puistoalue, jonka kukkulalta näkyi koko kaupunki.. En muista aluetta.

64 Greenwichiä? Tosin niin isoa kukkulaa siellä ei olekaan, että sieltä koko lontoota näkisi :D Mutta pitkälle kyllä, ja Greenwich on ihana!

Asti, Lontoo, Capoliveri, Vannes, St-Jean-de-Luz tai St Sebastian.