Paljonko työ ja koulutuksesi määrittelee sinua?

Profiileissani lukee koulutuksen kohdalla elämänkoulu.

Koulutusta on paljon, työtä ei.

Mun ammatti ja päätoiminen työ on sellaista, mikä ei ole vain työtä vaan myös elämäntapa. Sitä työn läsnäoloa elämässä arkena ja juhlana, työssä ja vapaalla ei jaksaisi, jollen olisi ammattini edustaja kokonaisvaltaisesti.



Koulutukseltani olen ihan muuta ja koulutukseni mukaista työtä teen osa-aikaisesti. Se taas on työ, jota tehdään oman persoonan kautta. Joten kyllä tuokin työ minussa näkyy.

Joskus aiemmin määritteli.

koko identiteetti. Parisuhteeseenkin vaikuttaa.

Elän jatkuvassa pelossa siitä että maailmani romahtaa jos menetän työni. Ja ihan olen työtekijänä keskisuuressa firmassa.

Olen alkanut vihata elämääni, mutten tiedä yhtään mitä tekisin sille, koska olen niin kauan määritellyt itseni työni ja koulutukseni kautta. Mitä helvettiä nyt, jos ne tuovatkin minulle elämän jossa en ole yhtään onnellinen?

Määrittelen itseäni myös harrastuksen kautta aika pitkälle. Yleensä profiileissa "elämänkoulut" on kouluttamattomilla. Musta sen kirjaaminen on jotenkin turhaa kun sitä koulua käyvät kaikki.



Mulle koulutus ja työ on tärkeä osa minuutta. Ammatti on elämäntapa.

Ei työni määrittele elämääni pelkästään.



Uskoisin, että kaikki roolit, mitä olen ottanut vastaan tässä elämässä, tekee minusta sen kuka olen.



Rooleilla tarkoitan äitiyttä, aviopuolisoa ja sitä työtä.



Työstä tuli mieleeni: Itseni silmissä en ole tyypillinen tarhantäti, enkä usko, että kovinkaan moni tuntematon osaisi kuvitella, mitä työkseni teen.

Yleensä profiileissa "elämänkoulut" on kouluttamattomilla. Musta sen kirjaaminen on jotenkin turhaa kun sitä koulua käyvät kaikki.

Jos joku kokee oman elämänsä jotenkin haastavampana ja opettavaisempana kuin muiden?

mutta muuten tapaamilleni ihmisille en ensimmäiseksi ole niitä kertomassa, veikkaanpa ettei esim. lasteni kavereiden vanhemmista useimmat tiedä ammattiani. Jos eivät sitten ole lapsilta kysyneet.

Olen kyllä tyytyväinen opiskeluista mutta työ ei ole koskaan ollut minulle tärkeä...vain rahan takia olen töitä tehnyt.

Olen aika perhekeskeinen ihminen. Olen nainen,vaimo,äiti,tytär,ystävä,sukulainen...

Yleensä profiileissa "elämänkoulut" on kouluttamattomilla. Musta sen kirjaaminen on jotenkin turhaa kun sitä koulua käyvät kaikki.

.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, että kaikkihan jonkinlaista elämänkoulua käyvät. Mutta on noissa elämänkouluissa erojakin. Minäkin sanon oppineeni ammattini elämänkoulussa. Ja minun kohdallani se tarkoittaa kyllä ihan oikeaa ammattia, josta minulla on niin paljon sitä elämänkoulua käytynä, että olen siinä koulussa jonkinlaisen ammattitaidonkin saanut. Eikä kyse ole mitenkään ainutlaatuisesta tilanteesta, minunlaisiani on tässä maassa tuhansia muita. Mutta ihan mikä tahansa elämänkoulu ei tätä ammattitaitoa anna.

Tykkään työstäni, mutta ei se ole mulle mitenkään tärkeää.



Tässä kylässä monet kyllä ehkä määrittelevät mua enemmän työni kautta kuin itse haluan. Mä en itse oikeastaan ymmärrä, miksi työni määrittää mua niinkin paljon. Mutta onneksi lasten harrastusten kautta mut opitaan tuntemaan oikeana ihmisenä. Mä en ole opettaja enkä päiväkodin "täti", vaikka siltä ehkä vaikuttaakin :)

työ on aina ollut mulle vain "pakollinen paha", jostaa saadaan rahaa elämää varten. En ole työnvieroksuja, mutta en todellakaan koe työn tekemisen tai tekemättä jättämisen vaikuttavan elämääni tai käsitykseeni itsestäni millään muulla tavalla.



Elämäni on työn ulkopuolella (vaikka siis työssä olenkin), ja sitä elämää on paljon.

Olen oma itseni, arvokas ihan pelkästään jo siksi, että olen ihminen, nainen, lisäksi olen äiti, tytär, sisko, ystävä, täti, kummitäti, lähimmäinen.



Määrittelen noiden "roolieni" lisäksi itseäni sen perusteella, mistä pidän, mitä harrastan, mitä ajattelen toisista ja asioista, sekä miten kohtelen toisia ihmisiä.



Samalla tavalla määrittelen muitakin ihmisiä, muhun ei tee vaikutusta se, mikä ammatti ihmisellä on tai mitä työtä hän tekee, vaan se, millainen ihminen hän on, miten hän ottaa ihmiset huomioon.



Itse myös suhtaudun ihmisiin/kohtelen kaikkia ihmisiä yhtä ystävällisesti ja kunnioittavasti, oli kyseessä sitten kadun pultsari tai korkeassa asemassa oleva johtajatyyppi. Tähän myös pyrin jatkossa. (enkä kiillota sädekehääni, vaan näin minun mielestäni on ja pitäisi olla, ihmiset ovat arvokkaita, elämä on arvokasta, jokainen ja jokaisen)



vähän off topic meni mutta suonette anteeks, ajatukset menee omia reittejään tässä kirjoittaessa :)