HItto,kun hermot on riekaleina tähän lasten nukuttamiseen!
Meillä tämä nukutus rumpa on mennyt kaikilta jo yli.Kaikilla on pinna niin kireellä,että naapuriin asti kuuluu!Tätä ei yksin kertaisesti jaksa enää! Lapset ovat 4v ja pian 2v.nukkuvat samassa lasten huoneessa.ensin on luettu iltasatu ja iltarukous,jonka jälkeen tavallisesti istuttu sängynvierellä tunti.jota ei jaksa enää,no,sitten lapset lähtevät ja alkaa ravaaminen.mulla on hermot riekaleina,mitä keinoa tässä voisi viellä käyttää?APUA!
Kommentit (4)
Toisaalta helpottavaa,kun toisillakin on samallaista.oli ihana,kun vastasit! Melkein jo ärsyttää,että kohta on taas ilta,ja mitähän se tuo tullessaan.säälittää melkein naapuri,ja toisaalta hävettää,kun varmasti huutoni kuuluu sinnekin. meilläkin 4v. sanoo,että pelottaa jäädä yksin.kai siihen pitäisi osata,jotenkin vastata lapsen pelkoon.koska tietäähän sen jos pelottaa,eihän se uni tule.harmi,kun mitään valmista mallia tai oikeaa vastausta tähän ei löydy,kuinka tulisi toimia.ehkä he joskus oppivat nukahtamaan itsekin,joskus sitten!
silloin, kun pojilla ikää 2 ja 4. Nukkuvat samassa huoneessa. Ajattelin vaan silloin, että elämä on tällaista ja eiköhän asia helpotu puolen vuoden sisällä. Ja näin kävi. Vaikka oli todella hermot välillä riekaleina! Se tosin ei auta asiassa yhtään. Eli ei kannata olettaa, että lapset nukahtavat niin helposti ja nopeasti kuin itse ajattelisi. Silloin ei mene hermotkaan niin helposti.
Silloin siis alettiin opettamaan poikia nukahtamaan ilman, että äiti tai isä on huoneessa. Eli sitten istuttiin olohoneessa ja luettiin ym. Olihan se aluksi sängystä karkaamista jne., mutta joitakin kuukausia opetteluun meni.
meillä on melkein samanlaista. Tosin esikoinen kohta 4v. ja kuopus kohta 2v. eivät voi nukkua samassa huoneessa just sen takii kun alkaa hirvee show. Ensin nukutan pienemmän meidän vanhempien makkariin (siellä on hänen sänkynsä) ja sitten vanhemman lapsukaisen. Esikoisella on ihan kauhee uhma välillä ja huudon kanssa menee nukkumaan monesti. Tänään just kävi niin ja mulla paloi pinna. Jätin ensin yksin huoneeseensa huutamaan ja kun rauhoittui, menin sitten sinne. Kylläpäs osasi syyllistää minua, että häntä pelotti olla yksin huoneessaan. Joopa joo. Teki hyvää jutella esikoisen kanssa siten, että sanoin rakastavani häntä vaikka en olisi aina läsnä. Halattiin ja hän meni nukkumaan jo paljon sopuisammin. Minua harmittaa, kun monena iltana asiat menee näin, että ensin riidellään ja karjutaan, sitten kaduttaa. Että osaa olla vaikeeta!!!! Koitetaan jaksaa.