Vaan ei parisuhdetta
Vauvapalsta? No kun muutaman kerran olen nettimeemin perässä tänne eksynyt, ja porukka vaikutti fiksulta. Toki se normaali trollilauma.
Neuvoja? Olen kolkytplussainen mies. Yliopistokoulutettu, runsaasti liikkuva (vatsalihakset on:), en todellakaan ujo, hyväksi juttelijaksikin sanottu, empaattiseksi. Naama ei kuulemma kaunis, mutta ei rumakaan. Jatko-opiskelija, en rikas, mutta tulen siedettävästi toimeen. Asenteiltani lienen aika vihreä. Harrastuksia on paljon.
Tyttöystävää ei silti ole.
Jokunen lyhyt suhde on ollut. Yhden yön jutuista en pidä. Tuntuu yleensä siltä, että kukaan ei lähesty, ettei vastakkaista sukupuolta vaan kiinnosta.
Mikä neuvoksi?
Kommentit (2)
Viimeisimmässä Kauneus ja terveys -lehdessä on hyvä juttu yksinäisyydestä.
Yksinkertaistaen ja lyhentäen jutussa kerrotaan, että vaikka meillä on yhä paremmat mahdollisuudet olla kontaktissa muiden ihmisten kanssa (esim. puhelin, facebook, sähköposti, jne.) tunnemme itsemme yhä enemmän yksinäiseksi. Paras tapa vähentää yksinäisyyden tunnetta on tavata ihminen kasvokkain.
Usein parisuhteessa kumppani on myös paras ystävä mutta vaikka ei olisi kumppania, voi silti olla ystäviä joita tapaamalla yksinäisyyden tunnetta voi vähentää.
Kannattaa siis etsiä seuraa - ei välttämättä parisuhdetta vaan ystäviä, kavereita, tuttuja - muita ihmisiä. Koskaan et tiedä missä törmäät kenties siihen tulevaan kumppaniisi.
Mistä ihmisiä sitten tapaa? Harrastukset, työ, liikunta, erilaiset tapahtumat... Ainoa asia minkä ystävien/kavereiden/tuttujen löytäminen vaatii on viitseliäisyys eli jaksaa lähteä eri juttuihin mukaan, uskaltaa mennä juttelemaan tuntemattomille ihmiselle, uskaltaa antaa itsestään jotain ulos.
Ja kuten KirkkoSisko jo mainitsikin niin myös netti on myös hyvä paikka löytää seuraa haet sitten ystävää tai kumppania.
Kerrot kipeästä kumppanuuden kaipuusta. Se on hyvin syvästi inhimillinen tarve.
Moni jakaa kanssasi saman, pettymyksensekaisen toivon, joka maustuu helposti itsesyytöksillä. Onko minussa jotain vikaa, enkö kelpaakaan? Tällaiset ajatukset ovat helposti mieltä valtaamassa.
Siitä ei kuitenkaan ole kyse, uskaltaisin väittää. Pariutuminen vain ON vaikeaa. Joillain on asuinpaikasta, harrastuksista, työpaikasta ym tekijöistä johtuen helppo löytää potentiaalisia kumppaneita. Jotkut asuvat harvaanasutulla alueella, tekevät yksin töitä jne. Jo lähtökohdat luonteviin tutustumisiin ovat siis varsin erilaiset.
Netissä on tarjolla monenlaisia treffipalstoja. Oletan, että olet niitä kokeillutkin. Netti on nykyajan tanssilavan reunus, voitaisiin sanoa.
Jos luontevia paikkoja ei muuten löydy, verkossa sitten. On myös erilaisia verkkoyhteisöjä joissa tutustumista voi alkaa syntyä, esim eri harrasteiden, musiikkigenrejen jne ympärillä.
Kannustaisin sinuakin, olemaan välittämättä ulkonäköseikoista ja etsimään ihmistä isolla I.Llä. Jos laitat treffi-ilmoituksen, saat varmaan varautua kokemaan monta pettymystäkin. Treffejä ei synny lainkaan, tai tavattu ihminen on ihan erilainen kuin meileissä syntynyt mielikuva. Kannustan sinua miettimään, mikä kumppanuudessa on tärkeintä sinulle ja panostamaan ilmoituksen laadussa siihenkin. Huumori? Elämänkatsomus? Musiikkimaku? Vapaa-ajan käyttö? jne. Jos olet asenteitasi vihreä niin mitäs jos menisit vaikka heidän toimintaansa tai johonkin muuhun ympäristö/luonto/jne toimintaan mukaan?
Minä toivotan sinulla avointa mieltä, rohkeutta olla välittämättä ulkoisista seikoista, ja sitä, että parin vuoden päästä kirjoitat täällä ehkäpä vauvan hoidosta :)