Miten yläkoulun ope saa oppilaat tottelemaan?

kai sillä on sen verran auktoriteettiä, että lapset tottelee. Joskus on kuulemma joutunut keskustelemaan vakavasti koululaisen kanssa, ja yleensä sana on tehonnut.

kai sillä on sen verran auktoriteettiä, että lapset tottelee. Joskus on kuulemma joutunut keskustelemaan vakavasti koululaisen kanssa, ja yleensä sana on tehonnut.

mies on saanut itselleen auktoriteetin aseman oppilaiden silmissä? Olemalla jämäkkä, uhkailulla (reksin puhuttelu tms) vai miten?

miten saa oppilaat tottelemaan ja miten saa heidät oppimaan. Vastaukset eivät ole samoja, eikä hiljaa istuminen ja tehtävien tekeminen takaa (tai usein edes edesauta) oppimista.



Pitää miettiä, missä asioissa totteleminen on välttämätöntä ja pitää sitten kiinni niistä. Ja sitten pitää miettiä, mikä edesauttaa oppimista, silloin kun hiljaaistuminen tai kirjan tehtävien tekeminen ei onnistu - ja tehdä sitä. Keskustella, tutkia, haastaa, kyseenalaistaa. Miettiä että mitä väliä tällä on ja liittyykö tämä johonkin. Antaa oppilaitten tuottaa tietoa pelkän vastaanottamisen sijasta.

Uskoo pitkälti nollatoleranssiin. Sanoo että aina uusille oppilaille tekee pelinsäännöt selviksi. Aluksi on vaativampi esim hiljaisuuden suhteen, mutta sitten "antaa liekaa" kun on opittu tavoille ja tunnetaan paremmin. Hän odottaa heiltä kunnollista käytöstä. mutta sanoo, että yhtä tärkeää on antaa sit myönteistäkin palautetta.

peruskoulun ja lukionkin opettajat tekevät kaikkensa hiljentääkseen oppilaat ja me sitten yliopistosa yritetään opettaa niitä taas puhumaan, ottamaan kantaa, keskustelemaan, kyseenalaistamaan ja haastamaan. Ja on meinaan hirveä vaiva siinä, kun ne on ensin opetettu siihen, että hiljaisuudesta palkitaan.

Me peruskoulun opettajatkin kyllä kannustamme keskustelemaan, mutta silloin on usein aika hiljaista luokassa, ihan niin kuin teillä siellä yliopistossa. Silloin, kun oppilaat keskustelevat innokkaimmin, aihe ei millään tavalla kosketa tunnin aihetta, keskusteluryhmiä on useita ja kaikki mölyävät yhteen ääneen. Oppilaat pitää kuitenkin hiljentää, jotta opettaja saa opetettua jotain yhteistä, opetussuunnitelman mukaista. Se on ikään kuin koulun tarkoitus. Tule katsomaan peruskouluun, jos se on sinulle vieras maailma. Jos sinä et saa opiskelijoita keskustelemaan, ei se johdu siitä, että peruskoulussa ei ole saanut mölytä tunnilla.

peruskoulun ja lukionkin opettajat tekevät kaikkensa hiljentääkseen oppilaat ja me sitten yliopistosa yritetään opettaa niitä taas puhumaan, ottamaan kantaa, keskustelemaan, kyseenalaistamaan ja haastamaan. Ja on meinaan hirveä vaiva siinä, kun ne on ensin opetettu siihen, että hiljaisuudesta palkitaan.

paitsi yhden pienryhmän, jotain ei kukaan saa hiljenemään, ei ole ikinä saanut. Aluksi olin ymmälläni heidän kanssaan, mutta muut lohduttivat, että niin on ollut jo vuosikausia, keinoja ei ole. Aion silti yrittää vielä.

pedagoginen katse riittää. Ja sarkastinen huumori myös.



Ei mulla ole koskaan ollut mitään ongelmaa saada teinejä tarttumaan toimeen. Olen kyllä tosi tiukka, tietävät, että ryppyillä ei kannata.

pedagoginen katse riittää. Ja sarkastinen huumori myös.

Ei mulla ole koskaan ollut mitään ongelmaa saada teinejä tarttumaan toimeen. Olen kyllä tosi tiukka, tietävät, että ryppyillä ei kannata.

Kun todella vie muutaman kerran asiat loppuun saakka eli keskustelee, ottaa vanhempiin yhteyttä, tarvittaessa palaveeraa ja istuttaa sen jälki-istunnon ihan kasvokkain jne. niin eipä sitä kovin moni sen jälkeen enää kokeile. Kaikista turhauttavimpia ovat ne kollegat, jotka vaan uhkailee eivätkä sitten kuitenkaan viitsi (uskalla/osaa) hoitaa asiaa kunnolla... Aika harvoin esim. rehtorin puhuttelusta on mitään iloa, jos opettaja itse ei ota omaa aikuisen paikkaansa teinilaumassa.

pedagoginen katse riittää. Ja sarkastinen huumori myös.

Ei mulla ole koskaan ollut mitään ongelmaa saada teinejä tarttumaan toimeen. Olen kyllä tosi tiukka, tietävät, että ryppyillä ei kannata.

Tiukka katse toimii, ja nenälle hyppimiseen puututaan heti. Jos ei millään uskota, pidetään puhuttelu kahden kesken. Oppilaat eivät paljon viitsi suoraan päin naamaa vittuilla, kun minulta tulee heti sana sanasta. Jollain rehtorilla ei tietenkään uhkailla, sehän on ihan sama kuin antaisi saman tien pois oman auktoriteettinsa. Huumorilla pärjää pitkälle, ja joskus voi antaa löysää liekaa, kunhan tekee selväksi, että kuuntelemisen aikana taas kuunnellaan eikä enää hölistä. Tietysti positiivisen palautteen antaminen on tosi tärkeää myös, sekä suoraan luokan kuullen että esim. Wilman kautta vanhemmille, josta se sitten ehkä kantautuu myös oppilaan itsensä korviin.

Vuosien mittaan oppii käsittelemään erilaisia oppilaita. Inttäjiin ei tehoa muu kuin täysin huomiotta jättäminen, keskustelijoihin taas paikan vaihtaminen. Joihinkin oppilaisiin saa paremman otteen, kun heidät on poistanut luokasta pari kertaa - oikeastihan he haluavat olla osa ryhmää eivätkä ulkopuolisia. Paperitollojen heittelijöille taas pitää karjaista heti kiukkuisesti niin, että he hypähtävät säikähdyksestä kattoon. Väärälle vastaukselle naurajille pidetään kiukkuinen puhe siitä, että ovesta voivat heti mennä ulos ne, jotka ovat tässä maailmassa täydellisiä ja virheettömiä - yleensä yksi kerta riittää. Jne.

Ei minulla ole ongelmia luokan työrauhan kanssa. Seiskaluokan alussa menee kolmisen kuukautta höykyttää oppilaat kuntoon, mutta sen jälkeen loput kolme vuotta sujuvat rauhallisesti. Oppilaat kyllä huomaavat, että kun he ovat kunnolla, minäkin olen oikein lempeä ja tunnit ovat varsin lupsakkaita.

Murkkuikäiset eivät suostu tekemään tehtäviä tai istumaan hiljaa. Mitä opettaja tekee, jotta lapset oppivat?