TULIPA PAHA MIELI TYTTÄRENI PUOLESTA :( PÄIVÄKODISSA :(

Ap ei taida oikein ymmärtää poikien maailmaa. Vaikka tietty poikiakin on erilaisia, mutta noin yleisesti pojat eivät ole kiinnostuneita mistään ystäväkirjoista...

Vaikka pojat ovatkin erilaisia, niin onko se syy lyödä lasta, joka ehdottaa ystäväkirjaan raapustamista? Eikö voisi sanoa vaan ei kiitos.

eihän se lyönyt, vaan yritti?

Siis ehkä oli sellainen huitaisu, tönäisyn yritys tai vastaavaa, eihän pienet osaa silleen kontrolloida. Tai ehkä se vain esitti lyövänsä, että mä en sun poikaystäväksi ala, mutta ei ollut tarkoituskaan osua.

Sanot vaan tytölles, että se varmaan tykkää susta niinku ennenkin, mutta ehkä se ei halua näyttää kaikille kirjoittamalla tyttöjen kirjoihin.

Aivan turhaa tuollaisesta on alkaa itkua vääntämään, jos sinäkin suhtaudut asiaan surkutellen, niin tytölle tulee siitä entistä isompi asia pahimmassa tapauksessa.

tyttöni juoksee luokseni itkien. Kysyn että mikäs on ja tämä kertoo, että hän löysi pojan ja kertoi hänelle ystäväkirjasta ja poika yritti lyödä tyttöäni.

5-vuotias on pikkasen ylitulkinnut tilannetta?

Miksi Ap kuvittelee sen ikäisen osaavan käyttäytyä kuin aikuinen? Ja käsittääkseni ei itse nähnyt tilannetta??

poika suuttui siitä.

Kohta ero kasvaa ja tyttösi olisi hyvä löytää tyttökaveri.

Tilanne oli ehkä uhka pojan identiteetille tai asemalle poiien yhteisössä, joka voi olla todella julma jo päiväkodissa ja varsinkin kouluikäisenä. Tyttöjen kanssa leikkimisestä kiusataan.

Mulla on kohta 4-v poika, joka on hyvin suosittu samanikäisten tyttöjen joukossa. Tytöt ovat aina hakemassa leikkiin ja halaamassa. Useimmiten poikani on kiltisti mukana ja joskus jopa antaa pusun tai kävelee käsi kädessä jonkun tytön kanssa (jos tytöt näin haluavat).

Joku päivä hän taas saattaa jopa tönäistä leikillään tai käyttäytyä muuten vaan tytöille liian raisulla tavalla. Pojat on vaan poikia, ei sille muuta voi. Meidän esikoinen on se tyypillinen kiltti ja rauhallinen tyttö ja olen kiitollinen siitä että saimme myös tuon pojan. On nimittäin avartanut aika lailla näkökulmia. Enää poikien tempaukset eivät aiheuta minussa halveksuntaa, suuttumusta tai vanhempien kritisoimista, vaan ennemminkin naurattavat.

On hienoa, että tytölläsi on poikia kavereina ja olet avomielinen sen suhteen.

Silti satsaa niihin tyttökavereihin.

Mun poika ollut tyttöjen suosiossa ja 7v. poika piiloutui oven taakse piiloon, kun tytöt haki sitä ulos.

Jos mainitsen pojilleni jotain tyttöjen jutuista niin ne suuttuu.

Tässä muutama esimerkki.

Kuopuksella tyynyliinasta tehty housumekko päällä, kun ei saanut kalsareita jalkaan pippelitulehduksen takia.

Isoveli tokaisee: Mitä siul on tyttöjen hame päällä ja kuopus hyökkää isoveljen kimppuun.

Poika tyttöjen kanssa ulkona ja tokaisen, että sinulla onkin tyttöseuraa ja poika suuttuu.

Ystäväkirja on tyttöjen juttuja ja poika suuttui siitä ja siksi huitaisi.

Mua naurattaa nykyään toi mun 8v. kun se ei halua olla ilkeä tytöille niin sitten se piiloutuu jonnekin ja tokaisi kaverilleen, että kyllä poikien kanssa on kiva olla.

Jestas, että poikani kaveri ihmetteli, että hakeeko toi sua kokoajan ulos.

Sellainen komea hurmuri on mun 8v.

Joku päivä hän taas saattaa jopa tönäistä leikillään tai käyttäytyä muuten vaan tytöille liian raisulla tavalla. Pojat on vaan poikia, ei sille muuta voi.

Ei ainakaan jos asenne on tuo, että töniminen on ok koska poika.

Leikkii tyttöjen kanssa kyllä, mutta toisinaan tytöt on ihan yök juttu. En tiedä onko se jokin poikien sisäänrakennettu juttu. Ei kannata kuitenkaan loukkaantua tai ottaa tuota asiaa niin vakavasti. Tietenkään keneenkään ei saa käydä fyysisesti käsiksi, mutta toisaalta pitää myös ymmärtää että kyseessä on lapsi joka vielä opettelee käyttäytymistä

tietenkään töniminen ei ole sallittua, joskus niin vaan voi käydä vajaa 4-vuotiaan elämässä, jopa niillä tytöilläkin.

töniä mutta niin ne tuonikäiset vaan tekee.

Tappelee ja nahistelee ja ovat hetken kuluttua taas hyviä kavereita.



Ei kannata nostaa mitään äläkkää ja vetää liian kauheita johtopäätöksiä.



Ja sitä paitsi, niiden parhaiden kavereidenhan kanssa sitä uskalletaan eniten tapellakin :).

että lyöminen (mitä se nyt sitten onkaan ollut, tuuppaisu yms) on poikien "normaalia" kommunikointia. Miksi, en tiedä, mutta meillä veljekset keskenään usein osoittaa kiintymystään toisiinsa tuollaisella ihme muksimisella... Kieltänyt olen, mutta aina se vaan jatkuu. Pojat on nyt 11, 8 ja 5v. Kyllä varmasti tuo poika siihen jotain piirtää, ja ihan mielellään. Tytöllesi suosittelisin paksumman nahkan kasvattamista tai muuten tulee elämästä todella vaikeaa. Ottakaa vaikka joku liikuntaharrastus jossa tulee fyysistä kontaktia: futis tai vielä parempi on koris.

Jos äidin maailma romahtaa tuollaisesta jo niin hankaluuksia on luvassa tulevina vuosina. Lasten elämään kun kuitenkin mahtuu monenlaista riitaa ja pettymyksiäkin, aina kaikki ei voi sujua mahtavan kivasti. Kuitenkin pettymyksistä pääsee yli jos/kun aikuinen on kannustava ja ei liikaa mene mukaan lapsen tunnetiloihin. Eli ei ala tyyliin itse itkeä kun lapsi vähän itkee. Näitäkin vanhempia on ja voi että mitä arkoja nysvääjiä lapset ovatkaan... Mutta joo, tuo on tuon ikäiseltä pojalta aika normaali reaktio tuohon asiaan. Hämmentävään tilanteeseen jotkut reagoivat huitomalla ym.

kaikella ystävyydellä, anteeksi jo etukäteen jos pahoitan mielesi, mutta:



tilanne meni varmasti ohi nopeasti ja pk-henkilökunta osaa sen varmasti käsitellä/onosannut käsitellä lähdettyäsi. Se on sitä arkista kasvatustyötä. Poika oppii hitusen huomioimaan ja tyttäresi sietämään pettymystä ja ennekaikkea sen, että ystävyyteen kuuluu huonoja hetkiäkin eikä siitä rikki mene.



Ap, tilanne varmasti pahoitti mielesi, mutta älä anna sen pilata työpäivääsi. Yritä kovettaa itsesi, ettet mene vahvistamaan tyttäresi herkkyyden tunteita voivottelulla ja surkuttelulla.



Ehkäpä teillä molemmilla oli liian suuret odotukset ystäväkirja-asian suhteen, eivätkä ne heti täyttyneet ?



Toisekseen, ystäväkirjajutut päiväkodissa ovat kyseenalaisia. Mikäli ystäväkirjaa ei anneta JOKAISEN ryhmäläisen täytettäväksi, on se erpäreilua ! Tulee paha mieli niille, jotka eivät saa vuorollaan täyttää. Ovat vähän niinkuin synttärikutsut, joita me omassa päiväkodissamme ohjeistamme laittamaan erittäin huomaamattomasti lasten lokeroihin, kaikki kun eivät kutsua saa.



T: Lto

senkö vuoksi kun kukaan ei piirtäny mitään siihen kirjaan? eikö tytölläsi ole muita leikkikavereita siellä päiväkodissa?

:(



Ehkä joku muu vois täyttää sitä kirjaa vähän ajan päästä..

:(



Ehkä joku muu vois täyttää sitä kirjaa vähän ajan päästä..

:(



Ehkä joku muu vois täyttää sitä kirjaa vähän ajan päästä..

Minulle tuli paha mieli sen takia, kun tyttöni aina kertoo tästä pojasta, miten kivasti leikkivät yhdessä ja miten hauska poika on jne. Ovat aivan saman ikäisiä. Olin jo miettinyt hiljaa päässäni, että voisimme yrittää ottaa yhteyttä pojan äitiin tai isään, että ehkä saisimme järjestettyä leikkitreffit meillä tai heillä tai vaikka leikkipuistossa, jos he asuvat tässä lähellä.

Tyttöni on puhunut jo kauan, että haluaisi kutsua tuon pojan myös synttäreilleen.



Minulle tuli paha mieli siitä, kun tyttöni oli niin innoissaan kirjasta ja siitä, että tuo kiva poika kirjoittaisi ensimmäisenä siihen. Tai siis piirtäisi tai liimaisi kuvia, miten nyt haluaakaan.

Sitten poika reagoikin noin, täysin yllättäen, tyttöni oli niin surullinen.



Olin samanlainen herkkis lapsena kuin tyttöni ja voin kuvitella, miten pahalta hänestä tuntuu. Toivottavasti hän on jo unohtanut sen ja leikkii siellä nyt iloisena, sen pojan tai jonkun toisen lapsen kanssa.



Hänellä on oikeastaan kaksi kaveria siellä, tuo poika ja sitten yksi toinen poika jonka äiti on ystäväni. Mutta kuulemma kaikista kivoin on tämä poika, joka yritti lyödä.



Kumpa hän saisi lisää ystäviä :(



ap