Lue keskustelun säännöt.
Hoikat: Näetkö vaivaa hoikkuuden eteen vai tuleeko se itsestään?
18.09.2012 |
Kiinnostaa :) Eli minkä verran tietoisesti rajoitat herkkujen syömistä tai annoskokoja? Tekeekö mielesi liikaa herkkuja liian usein, mutta hillitset itsesi? Jos näin on, kuinka kovasti himoitset herkkuja ja kuinka kovasti ponnistelet ettet söisi liikaa? VAI sinun ei edes tee mieli herkkuja kuin kohtuudella ja joskus, joten paino pysyy kuosissaan kuin itsestään? Minkä verran mietit syömistä negatiiviseen sävyyn, siis otanko kahvitauolla keksejä vai en, ostanko töiden jälkeen suklaata jne. Kuinka usein ja miten paljon syöt herkkuja? Onko sinulla järkevä ja terveellinen ruokailurytmi- ja elämäntapa noin muuten vai syötkö mitä ja milloin sattuu?
Kommentit (50)
Mutta olen joo aika hoikka, 167 cm, 53 kg.
Noudatan vaan kotoa oppimiani elämäntapoja, eli syön vain 3 kertaa päivässä, en syö välipaloja enkä napostele, syön paljon kasviksia, toinen päivän ateria on kevyt keitto tai salaatti leivän kanssa.
Toisaalta myös herkuttelen päivittäin, enkä syö mitään mistä en tykkää siksi että se on terveellistä tai kevyttä, vaan kaikki juustot on täysrasvaisia, leipä ja pasta valkoista, syön päivällisen jälkeen aina makean jälkiruoan, juon viinilasillisen joka ilta ruoan kanssa.
Minusta minulla on aika lailla luonnostaan nautinto ja kalorinsaanti kohdallaan, koska en tunne ikinä rajoittavani mitään ja koen herkuttelevani joka päivä, mutta pysyn hoikkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän syö tuhdin aamiaisen, lounasta ei ehdi syödä ja päivälliseksi syö tosi ison aterian, luokkaa "raksamies". Iltapalaksi suklaata tai keksejä. Liikkuu työnsä vuoksi päivittäin reippaasti, sillä se paino kait pysyykin kurissa.
Nyt vanhempana (31v) paino meinaa lähteä helposti nousuun. Korjausliikettä siis välillä tarvitaan ja silloin syön vähemmän. Liikun melko paljon joten ainoa tapa pysyä hoikkana on syödä sopivasti suhteessa energian kulutukseen.
En syö yleensä kun kerran päivässä, töissäni. Teen fyysisesti raskasta työtä. Myös kävelen mielummin kuin menen julkisilla, tietyissä matkoissa, alle 10km. Nyt kyllä muuttuu kun lapsi oppi kävelemään niin ei tarvitse enään rattaita. En siis sietänyt sitä rattaat +julkinen liikenne helvettiä joten kävelin mielummin rattaidenkanssa.
Mulla on iso haba, tullut töiden ja lapseni kantamisen takia. Esim. pystyn n. kilometria pystyn kantamaan lastani sylissä putkeen. Olen myös siis käsilihaksiltani vahvempi kuin esim. osa työporukkani miehistä.
Mutta en näe vaivaa painoni eteen. Syön herkkuja silloinkun sitlä tuntuu, kerran viikkoon noin. Juon alkoholilla kännit itselleni pari kertaa viikossa. Laihuuteni johtuu siis vain siitä että syön kerran päivässä yleensä.
Mutta olen joo aika hoikka, 167 cm, 53 kg.
Noudatan vaan kotoa oppimiani elämäntapoja, eli syön vain 3 kertaa päivässä, en syö välipaloja enkä napostele, syön paljon kasviksia, toinen päivän ateria on kevyt keitto tai salaatti leivän kanssa.
Toisaalta myös herkuttelen päivittäin, enkä syö mitään mistä en tykkää siksi että se on terveellistä tai kevyttä, vaan kaikki juustot on täysrasvaisia, leipä ja pasta valkoista, syön päivällisen jälkeen aina makean jälkiruoan, juon viinilasillisen joka ilta ruoan kanssa.
Minusta minulla on aika lailla luonnostaan nautinto ja kalorinsaanti kohdallaan, koska en tunne ikinä rajoittavani mitään ja koen herkuttelevani joka päivä, mutta pysyn hoikkana.
että en harrasta liikuntaa lainkaan ja teen istumatyötä, olen 38 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyn luonnostaan hoikkana, yritän enemmänkin huolehtia siitä, että saan tarpeeksi ruokaa. Kun on lihaskudosta riittämiin ja kiireinen elämäntilanne, niin energiankulutus on aika suurta.
Herkuttelen usemman kerran viikossa leivoksilla, kekseillä, suklaalla, pistaaseilla, jäätelöllä, pullalla - mitä nyt milloinkin mieli tekee. Yritän syödä päivittäin tarpeeksi proteiinia, kuten raejuustoa, rahkaa, munia, tunaa, kalaa, juustoa pähkinöitä jne. Muuten syön ihan normi ruokaa ja leipää. En syö punaista lihaa enkä siipikarjaa. Pyöräilen työmatkat ja venyttelen, siinäpä liikuntani.
Varmaan pitkälti geneettistä tuo painon kertyminen. Oma aineenvaihduntani on sellainen, että paino tippuu stressatessa. Miehelläni taas päinvastoin.
Joskus punaviiniä, leivoksia, karkkia, sipsejä.. mutta sitten kyllä harrastan liikuntaa pari kertaa viikossa sillä mentaliteetilla että sen tulee olla kivaa ja enimmäkseen hyvää oloa tuottavaa, eikä mitään oksennus kurkussa ja tässä lähtee henki tyyppistä rääkkiä. Ja sitten kun mulla on aika "hoikat geenit" ja vilkas aineenvaihdunta, niin kyllä silläkin on osansa siinä että linjat säilyy jotenkin. Lihoisinhan mä näillä syömisillä jossakin määrin, jos en liikkuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voinut syödä mitä vaan(tykkään herkuista), lapsia kolme joista nuorin alle 2v. ja silti paino ihan samoissa lukemissa kuin esim. 15 vuotta sitten...Olen 39v. 176/59kg.
Niin ja olen laiska liikkuja, inhoan kuntosaleja!
Se vasta on rumannäköistä. Mua ällöttää just tollaset laiskat "syön herkkuja/inhoan kuntosaleja" - laihat läskit, jolla ei ole lihaksia ollenkaan.
Ja olen myös tottunut syömään pieniä annoksia. Iän myötä olen huomannut että pitää vähän enemmän tehdä töitä tämän eteen, siis ihan tietoisesti lopetan syömisen "ennen aikojaan" ja pidän annoskoot pienenä. Syön mitä tekee mieli, mutta vain vähän. harrastan nyt (35 v.) myös enemmän liikuntaa kuin nuorempana, en pelkästään ulkonäön takia mutta se on yksi suurehko motivaattori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos niistä :) vaikuttaa että monet hoikat eivät erityisemmin ponnistele hoikkuutensa eteen. ei ole hirveää makeanhimoa ym jonka kanssa pitäisi taistella päivittäin. tai jos on niin pieni määrä riittää, enemmästä mätöstä tulee huono olo. tällaisia juuri ovat hoikat ystäväni suurimmaksi osaksi. ruokailurytmi on myös monella kunnossa.
muutamien kohdalla oli että syövät mielestään liikaa herkkuja mutta kompentoivat sitä olemalla muuten syömättä. heistä saattaa tulla joskus ylipainoisia, tai sitten ei.
melko tavallista tuntuu olevan, että neljänkympin lähestyessä joutuu kiinnittämään enemmän huomiota. kiinnostavaa oli että joku nelikymppinen sanoi että annoskoot ovat luonnostaan pienentyneet iän karttuessa. eli vaikuttaa että hänellä on tosi terve kylläisyys/nälkäkeskus - keho viestii, että olet ikääntynyt ja energiankulutus on laskenut, syö siis vähemmän.
mutta normaalitilassa kai olen sitä, muistaakseni...
Itsekuria tarvitaan paljon, itsellä koville ottavat nimenomaan makeat herkut. Vaikka liikunkin paljon en voi syödä niin paljon kuin huvittaisi, koska ne herkkuni ovat niin energiapitoisia että sellaista määrää ei pysty liikunnalla kompensoimaan. Ja siis herkkuja syön kerralla ähkyyn ja sitten taas olen ilman, en pysty syömään puolikasta suklaapatukkaa joka toinen päivä, siitä menee vain koko päivä pilalle.
Ruuan suhteen ei ole ongelmaa, en oikeastaan pidä "kunnon" ruuista enkä tunnen mitään himoa roskaruokaan, pastaan tms., punaista lihaa en syö muutenkaan joten kaikki kermaiset kastikkeetkin jäävät. Pidän salaatista ja vihanneksista ja niitä oikeastaan pääasiassa syönkin. Sipsit, hampurilaiset yms. eivät houkuttele ollenkaan.
Ruokaa syön vain nälkään eikä sekään oikeastaan ole ongelma, tykkään syödä niin että on sopiva hetki, en osaa äkkiä vain napata mitä tahansa pikkunälkään vaan kestän mieluummin vaikka vähän nälkää. Tai jos olen jossain reissussa jätän mieluummin ruuan väliin ja odotan kotiin kuin syön mitä tahansa.
Mutta jos makeat herkut voisi taikoa täysin kalorittomiksi, söisin varmaan kilon karkkia ja toisen suklaata sekä kymmenen munkkia joka päivä. Ja jälkiruuaksi kaksi törppöä ben&jerrysiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan laihduttanut, mutta en myöskään syö koskaan hampurilaisia enkä juo limsoja. Käyn pyörällä töissä (autoa en edes omista), mutta en varsinaisesti harrasta liikuntaa (en käy salilla, jumpassa tms). En tykkää syödä pullaa, mutta karkit maistuu silloin tällöin. En syö lihaa, mutta herkuttelen joskus juustoilla. Jos syö voimakkaanmakuisia rasvaisia juustoja, voi syödä vain ihan vähän ja himo on tyydytetty. Kevyttuotteita inhoan, hyvää italialaista ruokaa rakastan.
Eli toisin sanoen nautin hyvästä laadukkaasta ruoasta, mutta melko pieninä annoksina ja "harrastan" hyötyliikuntaa.
Ja siis painoindeksi 18,5 eli normaalipainon alarajoilla. Olo on hyvä ja veriarvot erinomaiset! :)
En ajattele jatkuvasti ruokaa ja muutama tunti aterioiden välissä menee helposti. Mulla on niin paljon muuta mielenkiintoista ajateltavaa ja tehtävää joka päivä ja toisaalta lepään ja rentoudunkin paljon, mutta suun ei tarvitse koko ajan mussuttaa jotain. Ei vain ole tullut ikinä sellaista tapaa. En ole ikinä tykännyt keinotekoisista mauista, joten kaikki lisäainepullamössö, karkit ja limsat jää automaattisesti syömättä / juomatta. En vain tykkää. Ja jos vaikka leivon suklaapiirakkaa, mulle riittää yksi pala nautinnoksi. Ei tee mieli enempää ja liiasta herkusta tulisi ällö olo. Syön aitoa, luonnollista, hyvänmakuista ruokaa. Pähkinöitä, oliiviöljyä, pinjansiemeniä, voita, runsaasti kasviksia, lihaa, normaalirasvaisia maitotuotteita, hyviä mauteita. Nautin ruuasta, mutta silti ei tee mieli syödä liikaa ähkyksi asti eikä napostella koko ajan. On siis helppo pysyä hoikkana kun mieli on virkeänä elämästä yleensä eikä ruoka ole mikään psykologinen lohdutuskeino tms. Ravinnerikkaasta aidosta ruuasta myös saa kaiken tarvitsemansa eikä iske sen takia mitään ihmehimoja tai ahmimiskohtauksia.
Syinä hoikkuteen siis se, että olen tottunut pienestä pitäen aitoihin makuihin ja oppinut tunnistamaan kylläisyydentunteen. Toinen on se, että elämä on niin kivaa ja mielenkiintoista, ettei ruoka ole lohdutuskeino surussa, tylsyydessä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuvuus makeaan on mahdollista katkaista. Aiemmin herkuttelin jollain makealla päivittäin. Siirryin karkkipäiväkäytäntöön, luovuin jälkiruoista ja makeista tuoremehuista ja jogurteista. Sokerin määrä väheni aika lailla. Viikon pari teki kovasti mieli makeaa mutta aika pian siihen tottuu eikä ole samanlaista makeanhimoa enää.
Sanomatta selvää että näkyy painossa ja olossa.
En ole koskaan laihduttanut, mutta en myöskään syö koskaan hampurilaisia enkä juo limsoja. Käyn pyörällä töissä (autoa en edes omista), mutta en varsinaisesti harrasta liikuntaa (en käy salilla, jumpassa tms). En tykkää syödä pullaa, mutta karkit maistuu silloin tällöin. En syö lihaa, mutta herkuttelen joskus juustoilla. Jos syö voimakkaanmakuisia rasvaisia juustoja, voi syödä vain ihan vähän ja himo on tyydytetty. Kevyttuotteita inhoan, hyvää italialaista ruokaa rakastan.
Eli toisin sanoen nautin hyvästä laadukkaasta ruoasta, mutta melko pieninä annoksina ja "harrastan" hyötyliikuntaa.
Ja siis painoindeksi 18,5 eli normaalipainon alarajoilla. Olo on hyvä ja veriarvot erinomaiset! :)
Paitsi että bmi:ni on 21, eli en siis liene ihan hoikka, vaikka hoikkana muut pitävät minua.
En ole koskaan ymmärtänyt hirveää vouhotusta ruuan ja painonhallinan sekä liikunnan ympärillä. Onneksi minun ei tarvi olla siihen osallinen. En erityisemmin tykkää makeasta, joten sitä ei tule syötyä. En tykkää myöskään roskaruuasta enkä suolaisista tai rasvaisista mätöistä, joita muut pitävät herkkuina. Väkevä salmiakki joskus on ihan hyvää.
En myöskään ole innostunut kuntosali yms. meiningistä tai toisaalta autoilusta. Pyörällä ajelen tai kävelen, jos jonnekin pitää mennä - liikunnaksikin sitä kai voi kutsua.
Ruokaa syön silloin kun tulee nälkä, eli 1-2 lämmintä ateriaa päivässä. + ilta- ja aamupalat. Ei kevyttuotteita (hyh), vaan perus pottua, kasviksia, juustoja, hiilareita, lähes aina täysjyvää, kermaa jne. Kahvia tietty. :)
Painoni on aina ollut samoissa lukemissa aikuisiällä, lukuunottamatta niitä paria kertaa, kun olen elämänkriisin vuoksi menettänyt ruokahaluni ja laihtunut ohimenevästi.
Joskus syön enemmän, joskus vähemmän. Harrasyan liikuntaa 3 krt viikossa ja harrastan ainoastaan sellaista liikuntaa mistä tykkään. Syön mitä mieleni tekee. Suht säännölliset ruoka-ajat 5 kertaa päivässä. Ei mitään dieettejä, vaan sitä mitä mieleni tekee.
rajoitan karkin syöntiä. Jos söisin karkkia niin paljon kuin haluaisin (ja sipsejä, suklaata ja jätskiä), olisin 10 kg lihavampi. Nyt kun olen tuon 10 kg laihtunut, niin haluan todellakin pitää tämän nykyisen painoni.
Mutta muuten syön kyllä aika paljon, ja etenkin päivällä yritän syödä niin paljon että illalla ei ole koko ajan nälkä.
Liikuntaa harrastan noin 4h/vk.
Lihavat lähes poikkeuksetta syövät millon sattuu, puoli päivää menee ilman ruokaa ja sitten ahmitaan.
lihavien syömistä. Ihan sama jos minä väittäisin, että lähes poikkeuksetta hoikat punnitsevat joka suupalan ja laskevat kalorit ennen kuin pistävät mitään suuhunsa.
niin tottunut syömään terveellisesti. Kun olen viimeset 10 vuotta vetänyt luonnonkogurttia marjoilla niin valmiit sokeroidut jogurtit maistuvat kauheille. Inhoan suurinta osaa kekseistä yms.
Ei tule mieleenkään ostaa kaupasta mitään suklaapatukkaa, koska en ole koskaan niin tehnytkään.
Olem ihminen, joka kävelee mieluummin pari kilsaa kuin oottaa dösää vartin. Ja mieluummin juoksen seitsemänteen kerrokseen kuin menen umpihissiin. Kunto on kova.
Olen aina liikkunut paljon.
Voin mässäillä silloin kun huvittaa. Ravintolassa vedän mitä huvittaa jälkkäreineen. Pidän laadukkaasta ruuasta ja hyvistä viineistä.
En syö suruuni. Jos on huolia, niin syöminen on vaikeaa.
Mitat 165/48-49 ja on aina ollut. Lapsia neljä, paino palautunut ennalleen alle kuukaudessa synnytyksistä.
Se vasta on rumannäköistä. Mua ällöttää just tollaset laiskat "syön herkkuja/inhoan kuntosaleja" - laihat läskit, jolla ei ole lihaksia ollenkaan.