Mustasukkaisuus miehen eksästä...
Mä olen niin mustasukkainen mieheni eksästä :(.
Tiedän, että hän oli mieheni ensirakkaus, varmaan poikuutensakin menetti hänen kanssaan. En voi olla miettimättä, mitä kaikkea he 15 yhteisen vuotensa aikana ovat tehneet.
Tiedän tosin myös, että heidän yhteiselämänsä oli vuosia ennen eroa jo todella vaikeaa.
Ja tiedän, että olen hänelle nyt se tärkein.
Mutta pelkään, että sössin tän jutun näillä mun typerillä ajatuksillani :(.
Olen puhunut hänelle asiasta ja sanon, että tiedostan itsekin, miten tyhmää tämä on.
Hänen eksänsä odottaa jo lastakin uuden miehen kanssa ja mies ei ole koskaan millään tavalla ilmaissut haikailevansa eksänsä perään. Mikä ihme mua vaivaa? Onko muilla tällaisia ajatuksia?
Mun ja tämän miehen suhteessa ei oikeastaan mistään muusta tule riitoja kuin siitä, että olen typerällä tavalla mustasukkainen eksästä. Meidän on tosi hyvä olla yhdessä.
Ja onhan mullakin eksä, ja ensirakkaus, ja olenhan mäkin neitsyyteni toiselle miehelle menettänyt. Tosin en ole tämän ensirakkauteni/miehen, jolle neitsyyden menetin kanssa pitkään aikaan ollut yhdessä, vaan lapsetkin on hankittu aivan toisen miehen kanssa. Kummallakin on jopa melkein samanikäiset kaksi lasta (samaa sukupuoltakin :)). Se mua vaan jotenkin just kalvaa, että (en ole varma) jos tää mies on poikuutensakin tän naisen kanssa menettänyt ja hän on ollut miehelle se ensirakkaus...Ja kaksi lastakin on tämän naisen kanssa. Niin onkohan tää ensirakkaus sit jotenkin aina kummittelemassa? Jotkuthan ei toivu ensirakkauden menettämisestä koskaan. (Joo,ihan järjetöntä ajattelua, tiedän :)).
Voi vitsit kun tulisin pian järkiini...Pelkään, että mies kyllästyy mun skitsoiluihini tän asian suhteen...:( :(
Kommentit (30)
Mulla on tuota samaa ollut sekä nykyisessä että entisessä suhteessani. Edellisessä suhteessa homma meni niin pahaksi, että pyysin miestä esim. hävittämään kaikki kuvat eksästään ym.älytöntä. Saatoin saada raivareita pikkujutuista, juurikin joistain sellaisista asioista/kokemuksista jotka mies oli kokenut eksänsä kanssa ym. ...omituista kyllä suhteemme ei kariutunut mustasukkaisuuteeni. Kovin paljon ne miehet kestää.
Ko.suhteen jälkeen aloitin terapian ja nykyisen mieheni kanssa olen ottanut rauhallisemmin. Toki vieläkin jotkut jutut kirpaisee miehen eksään liittyen, mutta koko ajan vähemmän. Olen avoimesti puhunut ongelmastani miehelle - olen alusta asti tehnyt selväksi, että tämä on minun heikkous, ja hän on syytön. Ehkä siksi riitojakin on tullut vähemmän.
terapeuttini puhuu mustasukkaisuudesta kontrollintarpeena, luottamuspulana ja heikkona itsetuntona. Selvitä itelles mistä sun tunteet kumpuaa. Tunteilleen ei voi mitään, mutta sille miten käyttäydyt voit jotain. Älä sekoile, vaan puhu miehesi kanssa. Mieti miksi romantisoit miehesi menneisyyttä sen sijaan että keskittyisit romantisoimaan yhteistä elämäänne!
kuulostaa että mies on sinulle ihastuksen lisäksi pakkomielle ja siksi pitäisi kaiken olla täydellistä, ja yhdistät täydellisyyden johonkin "ensirakkauteen" ja "neitsyydenviemiseen". Millaista elämäsi oli ennen kuin tapasit tämän nykyisen miehen?
ja paskat. Noin sanoo horot.
mitä sä luulet keksitäänkö me sulle täällä joku ratkaisu. Se nainen tulee aina oleen osa sun miehen elämää, ja sun exät tulee aina oleen osa sun elämää. Ei niistä mihinkään pääse, mutta niiden kanssa pitää elää. Pidä sitä rikkautena äläkä taakkana. Mieti jos et olis koskaan ollu kenenkään muun kanssa niin 20vuoden jäläkeen sekin alkais olla aika sietämätön tilanne...
Useimmiten näin ei todellakaan ole. Eihän ole sinullakaan. Vai ajatteletko, että pitäisi olla?
Mä olen FB-kaveri mun "ekan rakkauden" kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jotenkin kaipaisin häntä tai haluaisin meidän olevan yhdessä. Hän on vain yksi ihminen menneisyydestä.
ei se eka rakkaus välttämättä kuitenkaan ole se "elämän nainen tai mies"
tärkeämpiä kuin nykyisyys ja tulevaisuus?
Laitat käsittämättömän paljon painoa jollekin neitsyyden menettämiselle, joka on maailmankaikkeudessa ihan merkityksetön asia.
vaan miettii, että kun on jonkun ihmisen kanssa ne elämän "tärkeät" vuodet viettänyt niin mä olen niistä mustasukkainen.
Eikö kukaan muu sitten kiukuttele miehelle ikinä sellaisista asioista mille ei mitään voi .
Miksi kiukutella sellaisesta asiasta mikä on jo tapahtunut? Varsinkaan kun mies ei ole tehnyt mitään väärää, ei mitään mitä ap ei itse olisi myös tehnyt. Tai yleensä kaikki, paitsi jotkut neitsytmorsiamet ja teineinä avioituneet. Miten voi olla vihainen ja kiukutella siitä, että mies on ELÄNYT, rakastunut ja mennyt parisuhteeseen, ihan niinkuin sadat ja tuhannet muutkin ihmiset? On pahimmanlaatuista itsensä ja rakkaansa kiusaamista tollasesta asiasta kiukutteleminen.
Se voi auttaa paljon. Ja ei pidä ajatella sitä "ensimmäistä kertaa", onhan se ensimmäinen kerta, sinun kanssasi. Sehän on se tärkein, mitä on nyt, eikä sitä mitä on ollut. Ja Elokuun Soutaa Huopaa sanotaankin "Mun mielest turha mennä ketään takas vonkaa, Mitä löytyy takaa siihen on joku syy".
Mä ainakin tunnustan kiukuttelevani välillä miehelle aivan tyhjänpäiväisistäkin asioista :).
1. en ole teini
2. mulla on muitakin ystäviä, joten mun ei tarvitse kaataa kaikkea mun miehen niskaan
3. olen aikuinen ihminen, jolla on itsetunto
4. sitä saa mitä tilaa. Kiukuttelu harvemmin johtaa suhteen paranemiseen
5. ajattelen muitakin kuin itseäni
Anna mä arvaan. Viiden vuoden kuluttua käy ilmi, että miehellä on rakastaja ja sä ihmettelet, että mä luulin kaiken olevan niiiiin hyvin.
Ei kukaan jaksa olla kiukuttelevan epävarman naisen kanssa loputtomiin, ilman että se vaikuttaa mielenterveyteen.
Mun on oikeasti vaikea ymmärtää sitä, miten joku voi olla miehensä menneisyydelle mustasukkainen. Mihesi, joka haluaa olla juuri sinun kanssasi, on eksänsä kohdalla päättänyt jossain vaiheessa, että ei halua olla tämän kanssa. Jos sä mietit asiaa kilpailunäkökulmasta, niin sä voitit jo. Mitä väliä sillä on, kuka oli ekana toisessa kaarteessa, jos sä tulet voittajana maaliin :)
ap:n miehen ja mies edelleen haikailee naisen perään.