35 vuotiaat. Millainen elämäntilanne sinulla on?

Tuntisit olosi paremmaksi

Olen utelias ihminen.

ap

Naimisissa 13v. Kaksi lasta. Vakituinen työpaikka. Huono parisuhde.

avoliitossa 10 vuotta, rempataan just omakotitaloa, johon muutamme tammikuussa. Mies kotona lasten kanssa ja tekee samalla remppaa. Rahaa vois tietysti olla enemmän, mut muuten kaikki lähes täydellistä.

Monta pientä lasta, muutetaan piakkoin omistusasunnosta omakotitaloon. Rahat lähitulevaisuudess tiukilla. Niin, olen joo töissä mutta nyt saikulla ja kohta äitiyslomalla.

oma koti, vakityö, opiskelen työn ohessa ja suunnittelen alanvaihtoa.

2 lasta, mies, naimisissa 5v 8 yhdessä, maisteri ja amk. Vakituinen työpaikka. Onnellinen. Hoitovapaalla. Raha riittää hyvin suunnittelulla ja pikkusen tikistämällä. Vanhemmat hyvässä kunnossa ja ystäviä on... Vois olla enemmänkin. Lapset kaikkkikaikessa.



Haaveilen omakotitalosta ja väitöskirjasta.

lapset koulussa (kuudennella ja ekalla), me miehen kanssa töissä. Normaalia, onnellista arkea. :)

suhde kestänyt 11 vuotta. vuoden takaisin kriisin ja kasvukipujen jälkeen ihana suhde edelleen- ollaan uudestaan rakastuneita. 3 lasta, odotellaan neljättä. molemmilla ylemmät korkeakoulututkinnot ja vakituiset työt. minä osittaisella hoitovapaalla. asuntolaina voiton puolella.



hyvin tasaista elämää. pieniä irtiottoja kahden.



olen onnellinen ja tyytyväinen. taustani rikkinäinen, joten osaan arvostaa tätä.

Ei lapsia. Asutaan keskustassa omassa kaksiossa ja käydään molemmat töissä ja treenataan. Minä akateeminen pätkätyöläinen, miehellä oma firma. Lomat harrastetaan ja matkustellaan. Viikonloppuisin käydään vanhempia moikkaamassa ja istutaan iltaa kaveripariskuntien kanssa.

avoliitossa 10 v, 3 lasta, vuoden vaihteesta ensimmäinen vakiduuni, helvetisti asuntolainaa, mutta sen kanssa selviää, Ihan älyttömät ruuhkavuodet kyllä käynnissä kuitenkin.



Periaatteessa kuitenkin kaikki on kivaa ja olen ihan onnellinen. Lepoa ja lomaa tarvitsisin ehdottomasti tosi paljon enemmän, en ole vuosikausiin ollut oikein kunnolla lomalla.

Kelvollinen avioliitto 7v. Kaksi lasta. Työpaikat, oma asunto, josta pieni laina. Pienituloisia ollaan.



Matkustelua ja remontointia, iltaisia juoksulenkkejä. Lisäkoulutushaaveita.



Elämä on tarjonnut vuosi vuodelta parempaa, en pelkää tulevaa enkä vanhuutta. Lienen onnellinen.

kaksi lasta, aviomies, jonka kanssa takana 11 vuotta yhteiseloa.

Velaton suurehko itserakennettu ok-talo ja autot.

Teen työtä, josta nautin suunnattomasti ja opiskelen aina jotain työn ohessa.

Hyvin laaja tuttavapiiri ja muutamia sydänystäviä.

It-alalla duunissa, asun asumisoikeusasunnossa, oma auto on. Sinkkuus ei Ile itsevalittua vaan miestä ei oo vaan löytynyt.

5 lasta, kotiäitinä tällä hetkellä (nuorin vasta parikuinen). Lapset varmasti nyt kaikki tässä, iltatähtiä ei tule. Yliopistokoulutus, tarkoitus opiskella lähitulevaisuudessa lisää. Yhdessä miehen kanssa oltu 10v, naimisissa reilu 8v. Miehellä myös akateeminen tutkinto, suht hyväpalkkaisessa työssä. Okt:ssa asutaan, laajentaa pitäisi. Tällä hetkellä lyhyesti kuvailtuna vähän väsynyt mutta onnellinen äiti ja vaimo. Työelämään paluuta pikkuhiljaa suunnitteilla.

Olen opintovapaalla, enkä ole käynyt minkäänlaisissa töissä kahteen vuoteen. Mies tuo pääasiassa rahaa talouteen, toivottavasti minäkin taas mahdollisimman pian.



Muutimme kaksi kuukautta sitten isompaan asuntoon, nyt on 150 neliötä kahdelle. Lasta ei ole kuulunut, vaikka toiveissa vielä on. Lastenhuonekin olisi valmiina, tosin sisustettu tällä hetkellä muuhun tarkoitukseen sopivaksi.



Olemme olleet viisi vuotta yhdessä ja kolme naimisissa. Sanoisin, että olemme yleisesti ottaen onnellisia. Suurin ongelmamme on se, että mieheni käyttää aivan liikaa alkoholia. Olen uhannut sen vuoksi erollakin, mutten usko, että ikinä toteutan sitä. Hän on muuten ihana ja paras ystäväni.

13 vuotta oltu naimisissa, alkuun oli shokki, mutta sitten ryhdistaydyin ja pistin pyorat rullaamaan. Olden tapaillut useampaa miesta ja pitanyt hauskaa, sen enempaan en ole valmis.

3 lasta, hyva tyopaikka, elaman muutoskohdassa...

Naimisissa (8v, yhdessä yhteensä 12v), kaksi lasta (toinen koulussa, toinen pk:ssa), opiskelen vielä vuoden, mies jäi työttömäksi... Kauhistuttaa miten pärjätään jos mies ei kohta löydä työtä. Minä opiskelen kiinnostavaa alaa, jolta töitä melko varmasti löytyy. Omassa rivariasunnossa elellään. Välillä "pientä" parisuhdekriisiä. Eroa on mietitty muutamaan otteeseen, mutta yhdessä ollaan edelleen (minun puolelta osittain lastenkin takia...). Välillä hyviä aikoja, välillä huonoja.

Elän yksin: ei parisuhdetta eikä lapsia.

Käyn vuorotyössä.

Taloudellisesti tulen toimeen ihan hyvin - palkka ei ole suuri, mutta riittää itseni elättämiseen.

Melko pieni sosiaalinen verkosto.

Periaatteessa kaikki on hyvin ja yritän muistaa olla onnellinen. Mutta. Kaipaan omaa perhettä PALJON.

Asutaan tällä hetkellä vuokralla isohkossa asunnossa joka olis unelmien asunto meren rannalla, mut harmittaa vaan ettei ole oma, eikä ikuna varaa ostaakaan omaksi.

Työssä, ja opiskelen ohessa yliopistossa.

Nykyiset lapset koulussa.

Kaikki hyvin.