Suomalaiset nimet, jotka loppuvat konsonanttiin

Mikko=Mikkon ei Mikon

Pekka=Pekkan ei Pekan



niin se minustakin kuuluisi mennä, koska Miko on eri kuin Mikko. itse käytän juuri tuota Mikon ja Pekan tyyliä.



on se vaikeaa :D

Joissakin kielissä sallitaan paljon vapaammin hellittely niin puhekielessä kuin muutenkin julkisin suudelmin ja halauksin. Tunteiden näyttäminen on hyvä asia eikä suinkaan kerro heikkoudesta. Oiva esimerkki on itänaapurimme venäjän kielessä monet lempeät väännökset nimestä kuin nimestä ovat yleisiä.



Tällainen sääntönipous yhdestä ylimääräisestä kirjaimesta kuvastaa vain suomalaista jäyhää mentaliteettia sekä epävarmaa suhtautumista asioihin - sääntöjä noudatetaan pilkulleen, ettei vain tulisi tehtyä Isoa Virhettä.

Anitta : Anitan

Maritta=Marittan (Marita=Maritan)

Anitta=Anittan (Anita=Anitan)

t.Anitta

Anitta : Anitan

Maritta=Marittan (Marita=Maritan)

Anitta=Anittan (Anita=Anitan)

t.Anitta

¨

Ja Antti : Anttin?

Pentti : Penttin?

Mitta : mittan?

Letti : lettin?

Ethän vaan ole jostain lounais-Suomesta?

http://www.kielitohtori.fi/suomen-kielenhuollon-kysymys/miehen-nimi-mik…



mun mielestä sen voi lausua miten vain. kyllä luulisin jokaisen tietävän minkä nimisestä on puhe.

<a href="http://www.kielitohtori.fi/suomen-kielenhuollon-kysymys/miehen-nimi-mik…" alt="http://www.kielitohtori.fi/suomen-kielenhuollon-kysymys/miehen-nimi-mik…">http://www.kielitohtori.fi/suomen-kielenhuollon-kysymys/miehen-nimi-mik…;

mun mielestä sen voi lausua miten vain. kyllä luulisin jokaisen tietävän minkä nimisestä on puhe.

Jokainen voi tietysti lausua vainna "Pekka - Mattin", mutta kieliopillisesti oikea on vain yksi muoto:

Anita - Anitan

Maritta - Maritan

Pekka - Pekan.

Suomen kielen astevaihtelu aiheuttaa sen, että "kk" on taivutettaessa "k", "tt" on "t". Sääntö pätee myös etunimiin.

Tämä siis yleiskielessä. Sääntö kannattaa muistaa muun muassa ylioppilaskirjoituksissa eikä kirjoittaa "Anittan", vaikka omassa murteessa niin sanottaisiinkin.

t. ylläoleva

Matti : Mattin



tai



Heikki: Heikkin



tai



Perttu : Perttun





Jännä, mistä nuo "Maritta - Marittan" ja "Anitta - Anittan" muodot sitten ovat peräisin. Itsekin olen niitä joskus kuullut. (Mutta ne ovat tietysti siis kieliopillisesti väärin, muistan kyllä astevaihtelusäännöt.)

Anitta : Anitan

Maritta=Marittan (Marita=Maritan)

Anitta=Anittan (Anita=Anitan)

t.Anitta

Anitta, taivutat nimesi vastoin suomen kielen sääntöjä. Myös Reetta-nimi taipuu Reetan, vaikka Reeta-nimi taipuu samoin.

Anitta - Anittan

Anita - Anitan



Ovat kaksi eri nimeä ja myös taivutetaan erilailla. Haloo..

En ole satunut kuulemaan, mutta ihan totta, suomessa on oma lausuntansa...hassua antaa nimi, jota ei osaa ees ite lausua...hahhah

"Kaksoiskonsonantit kk, pp ja tt ovat suomalaisissa nimissä aina astevaihtelussa.

Markku : Markun

Joskus halutaan, että esimerkiksi Markko-nimeä taivutettaisiin Markko : Markkon, jotta se eroaisi Marko-nimestä. Tämä on kuitenkin aika lailla suomen kielen järjestelmän vastaista, sillä kaksoiskonsonantit ovat astevaihtelussa kaikissa yleiskielen sanoissa.

Vieraskielisiä nimiä taivutetaan kuten vieraita sanoja yleensä, vaikka henkilö olisi suomenkielinen. Joskus on tul­kin­nan­varais­ta, onko nimi ”suomenkielinen”, etenkin jos kyse on sepitetystä nimestä tai jos nimi esiintyy samassa kirjoitusasussa eri kielissä; ks. kohtaa Sovinnaisnimet astevaihtelussa.

Brigitte : Brigitten"



"Joitakin hyvin tuttuja vieraita nimiä taivutetaan kuten suomalaisia nimiä, vaikka niiden kirjoitusasu ei olekaan erityisesti suomeen mukautunut. Tällöin kaksoiskonsonantit ovat astevaihtelussa. Usein kyseessä on vieraskielinen nimi, joka on samassa kirjoitusasussa käytössä myös suomalaisena, suomen sääntöjen mukaan taivutettavana nimenä. Olisihan outoa, jos esimerkiksi Birgitta-nimen taivutus riippuisi siitä, onko kyseessä suomalainen, ruotsalainen vai muunmaalainen.

Birgitta : Birgitan

Jotkin etunimet ovat asemaltaan tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi ”Anette” pitää monen mie­les­tä taivuttaa vieraiden nimien tavoin Anette : Anetten, mutta taivutus Anette : Aneten on jo yleis­tä. Rajatapauksissa sopii virallisiin teksteihin astevaihteluton taivutus."



http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.4.html

Anitta - Anittan

Anita - Anitan

Ovat kaksi eri nimeä ja myös taivutetaan erilailla. Haloo..

Eli meidän pitää tietää kaikki nimet, ja taivuttaa se Miikka Miikkan, koska Miika on eri nimi. Ja Aappo Aappon, koska Aapo on eri nimi.

Ja kun joku laittaa nimeksi Peka tai.. eiku hetkinen, vrk:n mukaan on jo..

Nyt siirtykäämme sitten taivuttamaan kaikki Pekka-nimi Pekkan, koska nehän ovat kaksi eri nimeä..

Anitta - Anittan

Anita - Anitan

Ovat kaksi eri nimeä ja myös taivutetaan erilailla. Haloo..

Eli meidän pitää tietää kaikki nimet, ja taivuttaa se Miikka Miikkan, koska Miika on eri nimi. Ja Aappo Aappon, koska Aapo on eri nimi.

Ja kun joku laittaa nimeksi Peka tai.. eiku hetkinen, vrk:n mukaan on jo..

Nyt siirtykäämme sitten taivuttamaan kaikki Pekka-nimi Pekkan, koska nehän ovat kaksi eri nimeä..

Ei se voi olla noin vaikeaa :)

Ja kun joku laittaa nimeksi Peka tai.. eiku hetkinen, vrk:n mukaan on jo..

Nyt siirtykäämme sitten taivuttamaan kaikki Pekka-nimi Pekkan, koska nehän ovat kaksi eri nimeä..

Kaikki muutkin, Juka, Mati, Marjata, Riita...

http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1

Siis mitenniin väärin

Anitta - Anittan

Anita - Anitan

Ovat kaksi eri nimeä ja myös taivutetaan erilailla. Haloo..

Olit ilmeisesti sairaana sillä viikolla, kun koulussasi opetettiin astevaihtelusäännöt?

Anitta ja Anita tosiaan taipuvat molemmat genetiivissä "Anitan" (ja samoin muissa sijamuodoissa: Anitalla, Anitalta, Anitalle jne). Tämän aiheuttaa suomen kielen astevaihtelu.

Myös kielen homonyymit saattavat joskus aiheuttaa sekaannuksia (minulla on KUUSI lasta; pihallani kasvaa korkea KUUSI), mutta sellainen rakennelma kieli vain on.

Kontekstista eli laajemmasta yhteydestä yleensä kyllä selviää, mikä on sanan perusmuoto. "Anitalla on kuusi lasta. Anitta itse kertoi minulle niin."

Ärsyttävää. Yhesti joku huus että tuu tänne hakee Mikkolle jotain⚠️

Mun tytär on Iris eikä ikinä ole vokaalia lisäilty.

Ja yksi äiti huuteli 'Pete' ja toinen 'Jatta'! Vaikka lasten nimet olivat Petri ja Marjatta. Miksi antaa nimiä, joita ei sitten käytä?

Konsonanttiin päättyvät nimet ovat kauniita, mutta ne täytyy osata lausua ja taivuttaa oikein.

Jotkut ovat haastavia. Esim. runollinen nimi Päivyt taipuu oikeasti Päivyelle eikä Päivytille.