8 v kysyi minulta, että jos tekisin itsemurhan

Me juuri tuon ikäisinä koulukavereiden kanssa pohdittiin "fiksuimpia" vaihtoehtoja itsemurhan tekoon. Vaikkei kellään tollakaan ollut minkäänmoisia aikomuksia tehdä itsemurhaa, eikä kellään ollut mitään traumoja asian suhteen tms. :D

Ja ihan normaaleja oltiin. Eikä kukaan ainakaan tähän päivään mennessä ole tehnyt itsemurhaa, vaikka loistokonsteja keksittiinkin. ;)

Me juuri tuon ikäisinä koulukavereiden kanssa pohdittiin "fiksuimpia" vaihtoehtoja itsemurhan tekoon. Vaikkei kellään tollakaan ollut minkäänmoisia aikomuksia tehdä itsemurhaa, eikä kellään ollut mitään traumoja asian suhteen tms. :D

Ja ihan normaaleja oltiin. Eikä kukaan ainakaan tähän päivään mennessä ole tehnyt itsemurhaa, vaikka loistokonsteja keksittiinkin. ;)

Tarkemmin kuin muistelen niin taisi olla 9-vuotiaana.

Ei mukulat ole mitenkään totaalisen ulkona maailmanmenosta. Tai me ei ainakaan oltu. Tiedettiin, että on olemassa sotia, nälänhätää, pedofiilejä, raiskaamista, syöpiä ja itsemurhia.

-22

että en missään nimessä haluaisi kuolla vaan haluan elää, enkä siksi missään nimessä tekisi itsemurhaa. Jalkaisin vielä, että ihmiset haluavat elää eikä kukaan yleensä halua kuolla. Jotkut ihmiset voivat kuitenkin olla niin sairaita ja ahdistuneita, että he ovat sen pahan olon lopettamiseksi valmiita aivan mihin tahansa - jopa lopettamaan oman elämänsä.



Edelleen kyllä kysyttäessä kertoisin, että itsensä voi tappaa monella tavalla, esim. hyppäämällä korkealta paikalta tai jättäytymällä junan alle. Nämä ovat lapsillekin ymmärrettäviä asioita. En kylläkään kertoisi mistään karummasta tai lapsen kokemusmaailmasta vieraista tavoista. Esim. aseet ja lääkkeet eivät toivon mukaan kuulu lapsen maailmaan, sen sijaan liikenneonnettomuudet ovat lapselle "tutumpi" aihepiiri.



Kannattaa myös kysyä, että miksi lapsi kysyi ja miettii tällaista. Voihan hän olla vaikka vain kuullut sen typerän hokeman, että jokainen on joskus harkinnut itsemurhaa. Ja lapsi sitten testaa tuon väitteen paikkansapitävyyttä kysymyksellään. Itsemurha käsitteenä avautuu useimmiten juuri alaluokkalaiselle, ja onhan siinä pienelle mielelle pohtimista. Yrittäisin kuitenkin välittää kuvan, että itsemurhaan ei päädy satunnaisesti kuka tahansa, eikä lapsen tarvitse pelätä menettävänsä läheistään tästä syystä.



Tietysti kannattaa olla korvat höröllään ja tuntosarvet valppaina sen suhteen, mitä lapsi sanoo ja muutoin viestittää asiasta puhuessaan. Suhteellisen naurettavana kyllä pitäisin tuota ketjussa tyrkytettyä ehdotusta olla yhteydessä koulupsykologiin, -kuraattoriin, -terveydenhoitajaan, puhelinneuvontaan ja terveysasemaan... Ehkä ennemmin kannattaisi kuitenkin jutella lapsen kanssa, ja tarvittaessa kilauttaa lapsen vanhemmille... En sitten tiedä, mitä tuon ketjun "ammattilaisen" ajatuksissa on... Että lapsen kaverin äiti soittaa puhelinneuvonnan kautta koulukuraattorille, joka palaverissa sopii psykologin kanssa siitä, että kouluterveydenhoitaja sopii lapsen vanhempien ja psykologin kanssa kartoitukset ja opastukset. Näiden jälkeen lapsen vanhemmilla on riittävät työkalut keskustella lapsensa kanssa häntä vaivaavasta asiasta. Tästähän me veroeuroillamme maksamme - valitettavasti.

Kiitos vastauksista.



Ymmärtänette, että hänen kysymyksenasettelu oli niin yllättävän puuntakainen, ettei syvemmälle pohdiskelulle ollut aikaa ja että tilanne vaihtui jo ennen kuin itse ehdin kunnolla orientoitua kysymyksen sisältöön.



Mielestäni ei ole aiheellista hälyyttää tuon vuoksi koko yhteiskuntajärjestelmää eikä saa maalata piruja seinille, tuleehan mediasta aivan kaikkea mahdollista pientenkin korville ja silmille vaikka kuinka yrittäisimme heitä suojella.



Voisin kertoa kysyttäessä, miten itsemurhaa yrittäneet/ siinä onnistuneet ovat sen tehneet.



Minä en kilauttele lapsen vanhemmille, en muillekaan tahoille, vaan annan ajan kulua ja kuulosteen tarkemmin tuota lapsukaista.



Kunhan nyt kysyin että onko ammattilaisia...

eri tapoja tehdä itsemurha. Minusta koko kysymyksen voisi jo jättää, tuskin lapsi sitä enää edes miettii.

Tuntuu, että lapsella ei voi olla kaikki ihan hyvin, kun kysyy tuollaista. Itselläni on tokaluokkalainen tyttö, eikä taatusti tiedä, mitä tarkoittaa itsemurha.



Sanoisin tuohon ystävällisesti ja lempeästi saman, mitä joku jo ehdotti. Että en tekisi ikinä itsemurhaa. Että koskaan ei ole niin huono tilanne, että se olisi ratkaisu. Ja kertoisin, että apua on aina saatavilla. Sitten kysyisin, miksi hän kysyy tällaista asiaa. Mistä hän on kuullut? Ja ehkä ihan suoraan, onko hänellä paha olla. Ja kertoisin, että hän saa aina minulle puhua, jos jokin mietityttää. Soittaisin varmaan itse jollekin asiantuntijalle (auttava puhelin, jos ei muuta ja kysyisin neuvoa!!)



Viisautta sinulle! Olet tärkeällä paikalla.