Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä siinä oikeasti on että ihmiset SÄÄLII YH-ÄITEJÄ?

Vierailija
14.09.2012 |

Miksi? Itse ovat osansa valineet,ei mua esim kukaan auta,ei edes omat vanhemmat mitenkään.Nähdään muutamia kertoja vuodessa,ex-mies hoitaa lapsia omalla vuorollaan.Ihan ok välit meillä.Mutta esim työmarkkinoilla en ole kovassa huudossa enkä jaksa oikeastaan välittää asenteista minua kohtaan.En todellakaan koe olevani huonossa asemassa mutta näemmä yhteiskunta ei sulata juttua että nainen pärjää lasten kanssa.Se on ikivanha uskomus että kaiken takana pitäisi olla mies.Ei ole.Ex-ukkoni ei millään tavalla ole antanut merkkejä että tukisi minua lapsista välittää mutta eipä muuta.Eipä mullakaan ole hänelle mitään ylimäärääistä sanottavaa.Niin makaa kuin petaa vai menikö toisinpäin.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja toinen yh-äiteihin liittyvä uskomus on että ovat jonkinlaisia yhteiskunnan elättejä hirmuisine tukineen.



Minäkin yh ihan omasta halustani ja elämä on parempaa nyt kuin koskaan ennen aikuisiällä. Hyvin pärjään lasten kanssa, ei mitään ongelmia.

Vierailija
2/3 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En nyt sääli, mutta kun itsellä on toimiva parisuhde ja mies on hyvä isä, niin ajattelen että varmaan monesta yh:stakin olisi mukavaa jos olisi puoliso jakamassa iloja ja suruja, arkea ja juhlaa - siis sillä oletuksella että se puoliso on mieluisa, vastuullinen jne.



Toisaalta uskon kyllä myös sen että ei onnellisuuteen TARVITA parisuhdetta, vaan että ilmankin voi olla ihan onnellinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja koen ettei tilanteeni mitenkään ihanteellinen ole vaikka toki pärjäänkin. Joten ymmärrän hyvin että monet kokevat tilanteeni säälittäväksi, koen sen itsekin niin.



Minä en valinnut tulla YH:ksi vaan lapsen saaminen nuorena lomaromanssista oli puhdas vahinko. Olen sitten taistellut elämäni niin hyvään kuntoon kuin pystyn, esmi. hankkinut akateemisen koulutuksen ja alan työn, mutta mulla on tosi pieni palkka, olen tiukalla rahallisesti, ja olen ihan loppuunpalamsien rajoiilla vaativan työni ja lapsen ja kodin hoidon kanssa (minulla ei ole lainkaan tukiverkkoja). Tiedän että pärjään, siis selviämme hengissä, mutta eipä ole kadehdittava osa tämä ollenkaan, ei.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi viisi kaksi