Miten voi opettaa lasta lukemaan väärin?
Eli miten luetaan " väärin" ? Yhdessä ketjussa opettaja oli sitä mieltä, ettei lasta saa opettaa lukemaan voi oppia lukemaan väärin?
Siis miten?
Entä oppiiko lapsi sitten itsenäisesti aina oikean tavan lukea?
Vai onko tässä nyt kyse samasta asiasta kuin tulipalossa? Eli sammutetaan väärin?
Kommentit (40)
Pointti onkin ehkä se, että ne lapset, jotka oppivat lukemaan itsekseen 3+ vuotiaina, ovat kielellisesti lahjakkaita / saaneet hyvää " ravintoa" oppimiselleen ja heille ei tulekaan tavaus/kirjoittamisongelmia. Ongelma syntyy siitä, että vanhemmat tuskastuvat hitaasti ymmärtävään 6-7 -vuotiaaseen ja ryhtyvät opettamaan vanhalla kunnon metodilla.
liukumistyyli on tosiaan ollut käytössä 80-luvun alkupuolelta, mutta jotkut vanhat opet käyttivät sitä vielä koko 80-luvun.
yksi ope
Eli jos lapsi on innostunut lukemisesta, sitä ei kannata toppuutella. Lukekaa lapsen kanssa satuja, sanomalehtiä ym. Oma openi ala-asteella käytti jo tuota äänneopetusta (80-luvun alku), joten itselle olisi luonnollista opettaa näin. Itse tosin osasin lukea sujuvasti jo 4-vuotiaana.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos kieltää lastaan oppimasta tekee enemmän hallaa kuin, että jos lukee lapselleen paljon. Lapset oppivat yllättävän paljon jo vierestä seuraamalla. Asiasta innostunut lapsi oppii kyllä useammankin tavan, eikä hämäänny liikaa " oikeasta" tavasta.
Koulussa opettetiin tuolla äännetyylillä lukemaan, enpähän oppinut. Äiti opetti sitten 1-2 luokkien välisenä kesänä mut lukemaan tavaamalla, niin johan opin. Samaa metodia äiti käytti onnistuneesti myös nuorempaan siskooni. Osaampahan tavuttaa suomen kieltä oikein.
Opettajille ajattelemisen aihetta, eivät kaikki opi samalla tavalla.
minun kokemukseni mukaan koulutulokkaista kolmannes lukee jollakin tavalla. Näistä suuri osa ei osaa tavuttaa, sanarytmiä ei tunneta, jolloin kirjoittaminen vaikeutuu. Opetan käts-menetelmällä, jolloin myös kirjoittamisessa pohjataan kirjain-äännevastaavuuteen. Suosittelen jo lukeville alle kouluikäisille paljon rytmiharjoituksia kotona, jos vanhemmat haluavat tukea jo lukevaa lasta. Rytmitetään ja taputetaan paljon erilaisia sanoja, tällöin ongelmat kirjoittamisessa tod. näk. vähenevät koulussa.
Jos lapsi kyselee, toki voitte vastata. Turvallinen tapa on esim. tällainen:
-Lapselle voi kertoa kirjainten nimet. Tässä on a-kirjain. jne.
-Seuraavaksi voit kertoa, mitä a-kirjain sanoo. Esim. a-kirjain sanoo a. Kaksi a-kirjainta sanovat aa. S-kirjain sanoo sen lyhyen suhinan, josta oli jo puhetta.
Näin lapsi ymmärtää, että kirjaimen nimi ja siitä lähteävä ääni ovat kaksi eri asiaa.
-Sitten voitte taputella yhdessä lapsen kanssa sanarytmejä. Ank-ka. Montako tavua? Su-si. Montako tavua? Mikä ääni kuuluu ensin? Suhina, mikä sitten? U. Seuravassa tavussakin kuuluu ensin suhina (eli s), sitten tulee i. Näin voi opettaa myös kirjoittamaan, kun ensin kuunnellaan sanojen ääniä. (ääni=äänne) Selvyyden vuoksi käytän oppilailleni ääni -sanaa.
Eli voit toki opettaa pientä lastasi lukemaan, jos hän on kiinnostunut lukemisesta. Älä kuitenkaa sekoita häntä vanhalla tavaamisella.
T:ope, joka ei vielä ole vastannut tässä ketjussa.
Eskarinope eli lto on USEIN koulutetumpi kuin ekaluokan ope. Ja vastaukseen, eskarissa tuetaan lukemaan oppimista, mutta ei varsinaisesti opeteta lukemaan. Harjoitellaan tavuttamista esim. taputuksen kanssa, sekä kirjaimia. Jos lapsella on ns. herkkyyskausi eskariaikana, aika varmasti oppii jotenkuten lukemaan.
ps. meidän ekaluokkalaiselle " tarjottiin" ikuista ylioppilasta ekaluokan opeksi, ei onnistunut. Eli siinä se opettajien koulutus, 15 vuotta sitten käyty lukio.
t. lto
Jos nyt tahtoo laittaa lapsensa kouluun, niin koulumaailma tietenkin sitten kouluiästä saakka sanelee omat tapansa ja aikataulunsa, mikä ehkä saattaa sekoittaa lasta, joka on jo etukäteen tottunut erilaiseen.
minä? Olen kasvatustieteiden maisteri, erikoistunut niin alkuopetukseen, erityisopetukseen, tietotekniikkaan kuin musiikkiinkin. Olen suorittanut yliopistossa myös sivuaineena toisesta tiedekunnasta sosiaalipsykologian cumun, opintoviikkoja minulla on yhteensä yli 200. Alkuopettajana olen toiminut nyt 15 vuotta. Miten lto voi olla USEIN koulutetumpi kuin luokanopettaja?
Mahdotonta.
T:alkuopettaja
Vierailija:
Eskarinope eli lto on USEIN koulutetumpi kuin ekaluokan ope. Ja vastaukseen, eskarissa tuetaan lukemaan oppimista, mutta ei varsinaisesti opeteta lukemaan.FAKTOJA peliin?! Eli jos sinulle on sattunut yksi epäpätevä luokanope, niin kaikki ovat sitten vähemmän koulutettuja?
Luokanopettaja on maisteri, eskariope ei todellakaan ole.
Eskari ei edes ole vielä koulua. Eskaritädit ei kyllä mun mielestä ole mitään opeja. Eihän niitten tarvitse edes opettaa mitään. Leikkivät ja värittävät vain...
Vierailija:
Eskarinope eli lto on USEIN koulutetumpi kuin ekaluokan ope.ps. meidän ekaluokkalaiselle " tarjottiin" ikuista ylioppilasta ekaluokan opeksi, ei onnistunut. Eli siinä se opettajien koulutus, 15 vuotta sitten käyty lukio.
t. lto
miksei maistereitakin. Ehkä eivät silloin enää rivityössä olevia.
Vanhamuotoinenkin ( 3 v. kestävä ) koulutus sisälsi 120 ov:a,
kyllä siihen sisältyy paljon muutakin kuin leikkiä ja värittämistä
( joissa menetelminä ei ole mitään vikaa).
Ja tarkoitan nimenomaan lastentarhanopettajan koulutusta, en sosiaalikasvattajia/sosionomeja, joilla pätevyys toimia esiopettajina myös. Heidän koulutuksen sisällöstään en tiedä yhtikäs mitään.
Jokohan olisi esi-ja alkuopettajien aika toimia yhteistyössä, toisiaan täydentävinä ammattilaisina eikä keskenään riitelevinä?
t. lto
kummallinen mielipide, perustuu mihin?
Esiopetuksen opetussuunnitelmassa ( kyllä, meillä on sellainenkin ) puhutaan esim. kirjaimiin tutustumisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että tarjotaan lapselle tietoa hänen kiinnostuksensa ja valmiuksiensa mukaan. Monen lapsen kohdalla herkkyys lukemaan ja kirjoittamaan oppimiselle on juuri eskari-iässä tai varhemminkin: silloin oppiminen on luonnollisesti helpompaa, kun lapsi itse on motivoitunut. Ei siis ole mitään estettä tutustuttaa lasta kirjainten maailmaan; monesti tämä tarkoittaa lukemaan ja kirjoittamaan oppimista.
Onko joku äiti/vanhempi/ammattikasvattaja sitä mieltä, että ko. tilanteessa lasta pitäisi estää oppimasta? Sanoa siis, että ei vielä, vasta koulussa?!?
En halua astua luokanopettajan varpaille enkä ole omimassa hänelle kuuluvia tehtäviä. Toimin oman ammattitaitoni mukaisesti, minulla on koulutuksen mukanaan tuomia vahvuuksia, joita luokanopettajalla ei välttämättä ole. Miksi pitäisikään? Luokanope on luokanope, minä olen lto. Yhdessä olemme aika vahva esi- ja alkuopetuksen tiimi :
( niin, kauniisti ajateltuna esi- ja alkuopetus ovat jatkumoa, lapsen parhaaksi...)
t. lto
Moni lapsi osaa ihan itsekin " opettaa" itselleen, kuinka lukea - ei siihen puuhaan tarvita minkäänlaista pätevyyttä. Koulukaan ei ole mikään pakko, ja sen ulkopuolella voi yhtä hyvin oppia niin lukemisen kuin kaiken muunkin. Kaikenlaiset " oikeat tavat oppia" ovat sinänsä aivan tekaistuja asioita.
Vierailija:
Kävin ala-asteen vuosina 1980-81, joten ei sekään metodi aivan uunituore enää tässä vaiheessa ole,
Ensiksikin, lasta ei voi opettaa lukemaan väärin. Mutta kuten jo joku aikaisemmin totesi, kahden opetustavan samanaikainen käsittely on lapselle raskasta. Tukekaa siis ihmeessä lastenne kiinnostusta kirjaimiin, äänteisiin, kirjoittamiseen, lukemiseen yms kotona. Mutta, jos lapsenne ei ole oppinut lukemaan ennen kouluikää, älkää opettako häntä koulusta poikkeavalla tavalla kotona.
Lapsen kanssa voi esimerkiksi piirrellä kirjaimia, " lukea" kirjaa keksimällä lauseita kuvista, lukea lorukirjoja ja kysyä lapselta loppuriimejä, lukea autolla ajaessa lyhyitä mainoksia ja viittoja yms. Tällaiset tavat sekä auttavat lapsen kielellistäkehitystä, ovat kivaa yhdessäoloa lapsen ja aikuisen välillä. Ja sitähän ei voi olla liikaa.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että lasten tulee saada olla lapsia. Jos lasta ei lukeminen kiinnosta ennen kouluikää, ei sitä kannata hänelle väkisin tuputtaa. Liika tyrkyttäminen ja pakotus vievät mielenkiinnon pois. Siinä on sitten koulussa opettajalla tekemistä, kun lukemisen salat eivät kiinnosta. Mielestäni esimerkiksi eskarikirjat ovat kyseenalainen asia. Ihan kiva, että lapset saavat oman kirjan, josta huolehtia, mutta sen täytöstä ei saisi koitua lapselle paineita. Eräs 6v. tuttavani sanoi minulle viime keväänä, että he täyttävät kirjaa eskarissa koko päivän, koska aika alkaa loppua. Mitä sitten, jos sivuja jää täytämättä? Senkin panikoinnin olisi voinut välttää antamalla lapsille enemmän aikaa leikkiin. Se on lasten työtä kouluikään asti. Ja vielä alkuopetuksessakin puhutaan, että lapset oppivat leikkien.
Leikin arvoa ei voi lapsen kehityksessä arvostaa liikaa. Se on lapsen tapa hahmottaa asioita ja oppia uutta. Antakaa siis lapsille hyvä malli kotileikkeihin. Huomaatte, että kohta lapset lukevat nukeilleen kirjoja aivan kuten te lapsillenne. Samalla lapset oppivat kirjan käsittelyä ja keksivät omia tarinoita huomaamattaan! Myöhemmin he tulevat kysymään, miten oikeasti luetaan. Se on parasta opetusta ja kannustusta!
Kivoja hetkiä lastenne kanssa toivottelee melkein valmis ope, jonka näppäimistö takkuilee!
mutta useimmiten alkuopettajat ovat esi- ja alkuopetukseen erikoistuneita maistereita. Monissa kouluissa pidetään tärkeänä, että nimenomaan ekalle saadaan pätevä opettaja. (Ja olen nähnyt, mitä hallaa joku kosmetologi alkuopetuksessa voi saada aikaan).
Eskariope on useimmiten lto, jolla myös on esi- ja alkuopetuksen opinnot. Myös minä kannatan ammatillista yhteistyötä, sillä lto:olla on paljon sellaisia taitoja, joita luokanopella ei ole, mutta myös päinvastoin.
Alkuopettaja selvensi erinomaisesti lukemaan opettelun ideaa.
eräs opeista sotkee vielä soppaa
Siis lto jatkaa vielä....
sorry opet, en tainnut tarpeeksi korostaa molempien ammattien ( ope/lto ) erityispiirteitä ja vahvuuksia. Täydennämme toisiamme!
Hienoa, että joku muukin jaksaa " ääneen " painottaa yhteistyön tärkeyttä esi- ja alkuopetuksen välillä!
Eskarikirjat eivät muuten ole mitenkään pakollisia. Olen myös kuullut ryhmistä, joissa kirjan täyttäminen on noussut tärkeimmäksi jutuksi eikä aikaa kaikelle muulle tärkeälle ole riittävästi jäänyt.
Itse olen tiimin kanssa ratkaissut asian siten, että emme sitoudu mihinkään tiettyyn kirjaan/materiaaliin, vaan työstämme sitä itse ryhmän mielenkiinnon kohteiden ja tarpeiden mukaisesti. Tämä on työläämpää, mutta palkitsevaa sekä ryhmälle että kasvattajille.
Eka oikea kirja koulussa on lapsille edelleen tärkeä juttu ja konkreettinen " todiste" koulumaailmaan siirtymisestä. Minusta se on hyvä niin.
ekalla ja tokalla.
Tähän perään voi varmaan lisätä, että siihen ne meriitit ovat elämän varrella jääneetkin ;) Eli melko alhaiselle tasolle ;)