Miten voi opettaa lasta lukemaan väärin?

siis silloin kuin me olimme lapsia. Jos siis nyt opetamme alkeet lukemisesta omalla tavallamme ja koulussa sitten opetetaankin eri tavalla voi se sekoittaa lasta.

mä olisin lähinnä huolissani siitä, että jos on yhtäaikaa kaksi eri tapaa, millä opetetaan lukemaan (eli koulussa käytetään nykyisin äänteiden liutusta ja me suurin osa olemme oppineet tavuttamalla kirjaimia). Molemmilla tavoilla oppii, mutta lapsi saattaa mennä sekaisin, jos yhtäaikaa käytetään molempia =)

ope

lukemaan oppimiselle on monia erilaisia menetelmiä ja tapoja, on vähän sitten hankalampi juttu lähteä arvioimaan mikä nyt sitten on enemmän oikein kuin joku toinen....



Kaikki lukemaanoppimisen tavat eivät kuitenkaan sovi kaikille, vaan jokaisella lapsi on oma yksilönsä jolle juuri jokin tietty tyyli sopii parhaiten ja sen avulla lukemaan oppiminen on helpompaa.



Ehkä itse lasta opettaessa voi metsään mennä siinä, että alkaa viljellä jotain tapaa (vaikka sitä millä itse on aikoinaan oppinut) joka ei sitten lapselle kuitenkaan ole omin tapa, ja sitten menee äkkiä lapsella ilo koko hommasta....



Kaikista tärkeintä on kuitenkin kotona lukea lapselle paljon, kannustaa kirjojen pariin ja tutustuttaa kirjaimiin....

eikö lapsi voi oppia molempia tapoja?

En ymmärrä mitä haittaa lukutaidosta voi olla?



selittäiskö joku ap:lle ja vaikka rautalangasta

ja se on väärin. Toki lahjakas lapsi oppii sitäkin kautta, mutta hidastaa se ainakin. Vrt.



kissa

äänteillä k, i, s,s,a



kirjaimilla koo, iii, äs, äs, aa

Mikä on kooiiiäsäsaa?



Myös tavuttain lukeminen on hankalampaa kuin liukuminen

h-e he

v-o vo

hevo

n-e-n nen

he-vo-nen



ope

(ei se edelliseen vastannut)

Nykyään lapset opetetaan lukemaan äänteillä ja siitä on erittäin paljon apua kun aletaan opiskelemaan vieraita kieliä. Aa on lyhyt a, äs on vain suhina jne.



Aikaisemmin opetettiin lukemaan kirjaimittain eli koo uu koo-kuk koo aa-ka= kuk-ka ja tätä opetustyyliä ei siis enään onneksi suosita!!! Eli näin ei kannata lastaan opettaa lukemaan, jos ei halua että reppana menee ihan sekaisin koulussa!

Vierailija:

eikö lapsi voi oppia molempia tapoja?

En ymmärrä mitä haittaa lukutaidosta voi olla?

selittäiskö joku ap:lle ja vaikka rautalangasta

ei kai siitä ole sitten enää haittaa, jos lapsi on jo oppinut lukemaan sujuvasti kun aloittaa koulun, mutta jos yhtäaikaa opetetaan kahdella eri tavalla, kyllä se varmasti hankaloittaa oppimista.

" Väärin " opettaminen ( eli vanhaan tapaan tavuttaminen a-n-k-ank-k-a-ka-ankka ) vaikeuttaa oppimista nykymalliin.

Koska tekniikoita on nykyään useita, kannattaa kysyä vinkkiä opelta/koulusta. Pienellä vaivannäöllä osaa auttaa oikealla tavalla eikä tahtomattoon aiheuta hankaluuksia.

eli jos lapsi osaa jo lukea väärällä tavalla kouluun mennessä, siitäkö ei ole enää haittaa?



ap

Kirjoittaminenhan perustuu kokonaan äänteiden tunnistamiseen.



Ongelma vanhan tavu- tai kirjaintyylin kanssa syntyy siitä, kun mietitään kirjoittamista.



En usko, että lukemaan opettaminen voi lasta vahingoittaa, mutta kielellisesti heikommalla oleva voi tosiaan mennä sekaisin ja kirjoittamaan oppiminen hidastuu.

Aika helposti sitä vanhalla tyylillä lukemaan oppinut vanhempikin omaksuu äännetyylin.

Luin hyvin sujuvasti kouluun mennessä, mutta voi sitä itkua ja parkua kun minun piti yhdessä muiden kanssa opetella tavaamaan eikä se meinannut onnistua! Ja opettaja oli siis sitä mieltä että minun on tavattava, eikä voinut järjestää minulle muita tehtäviä siksi aikaa.



Olen välillä miettinyt että olikohan sillä opettajalla kaikki kotona, vai onko tämä ihan yleinen tapa?

Kuitenkin ekalla pitäisi hankkia myös kirjoitustaito ja tuo tavuttaminen taas liittyy siihen. Sen lisäksi, että lapsen pitää hoksata kirjoittaessaan äänne-kirjain -vastaavuus, myös suomen kielen tavuttaminen pitää opiskella. Näitä taitoja tarvitaan välttämättä kirjoittamaan oppimiseen. Isoin ongelma kotona lukemaan oppineiden kanssa oli juuri se, että he arvelevat osaavansa suvereenisti kirjain- ja tavuasiat, mutta näin ei olekaan. Siksi myös lukevia lapsia nykyään kannustetaan ottamaan osaa tavuharjoituksiin.



yksi ope

Siitä, kun olit alaluokilla, taitaa olla jo jokunen vuosi aikaa ; )

Tuskin samanlaisia diktaattoreja on enää, opetusmetodit ovat onneksi ajan mittaan kehittyneet.

Siis kun esitellään kirjaimet, niin S on " äs" eikä suhinaa? Opet vastatkaa, alkaa kiinnostaa.

Miten niitä kuuluisi opettaa ettei se olisi sitä aa niinku ankka, koo niinku koira, äs niinku... voiko näissä jo tuottaa pelkkää hallaa?

Lukemaan opetellaan äänteillä. Äänteitä yhdistellään tavuiksi ja tavuja sanoiksi. Kirjaimen nimi jää sivuosaan.



(Tai toinen tekniikka LPP, lukemaan puheen perusteella, lähtee kokonaisten sanahahmojen opettelusta -mutta se on selvästi harvinaisempi tapa)



Samoin matematiikka alkaa siitä, että yhdistetään luku, numero ja numeromerkki.

ed. korjaa



(lukumäärä (esim. ***), lukusana (kolme) ja numeromerkki (3) yhdistetään)

Vierailija:

Ekalla opetellaan yhtä aikaa äänne, kirjaimen nimi ja muoto

Lukemaan opetellaan äänteillä. Äänteitä yhdistellään tavuiksi ja tavuja sanoiksi. Kirjaimen nimi jää sivuosaan.

Minunkin lapseni kiinnostui kirjaimista jo alle 2-vuotiaana, vaikkei vielä kahta sanaa osannut yhdistää. Teenköhän hallaa hänen tulevalle lukemaanoppimiselleen, kun sanon että s on " äs" enkä suhistele?

Musta oli tosi kornia, että kun aiemmin olin joutunut lukemaan toisille lapsille satuja ääneen, niin sitten piti lukea " tyhmällä" tavalla.



Tavuttamisen opin telkkarista, eikä sen kanssa ollut koskaan ongelmia.



Meille opetettiin rinnalla myös noita kirjainten/äänteen sanomista, mutta se vasta tuntuikin ääliömäiseltä! Kävin ala-asteen vuosina 1980-81, joten ei sekään metodi aivan uunituore enää tässä vaiheessa ole, jos meidän 45v luokanvalvoja sen tunnisti jo 25v sitten ;)

Meillä kuitenkin esim opeteltiin ensin vieraan kielen lukeminen (tavaten ja sitten suoraan), sitten vasta perehdyttiin suomen kieleen (tavaamalla).



Joillekin juttu oli aivan ylivoimainen ja monet vanhemmat ottivatkin lapsensa pois alkumetreillä.