Onko muilla "kausia" pukeutumisessa? Joskus

Mä käytin monta vuotta lähes pelkästään hameita, sittemmin olen vaihtanut housuihin ja hameita käytän enää harvoin.



Ennen pukeuduin paljolti mustaan, nyt en ole pitkään aikaan ostanut enää mustia vaatteita. Tykkään paljon valkoisista yläosista.

Joskus tekee mieli olla tosi huomaamaton ja peittää itsensä ja verhoutua maisemaan. Luulen, että osittain liittyy tuohon stressiin, osittain muotiin, nimittäin sitten kun muodissa on sellaisia rytkyjä joista pidän ja jotka sopivat kropalleni, revittelen niillä ihan kunnolla. Sit kun muoti on sellaista, ettei mun kroppa kestä, pukeudun johonkin "ikiklassikoihin" maantien väreissä ja odottelen parempia aikoja...

Mulla on tuota kanssa. Joskus tuntuu hyvältä vain vetää jotain ruskeaa tai mustaa ja peittävää päälle, ja sitten toisaalta on päiviä, jolloin pukeudun näyttävämmin, laitan koruja ja värikkäitä vaatteita ja joskus pukeudun jopa minihameeseen (olen alle 25-vuotias ja hoikka, joten voin käyttää minihametta!).



Mullakin tämä tuntuu liittyvän stressiin. Joskus haluan vain olla rauhassa ja näkymätön.

erään kamalan elämänvaiheen aikana teki mieli ostaa maskuliinisia vaatteita kuten reisitaskuhousuja. Ne oli mun "voimavaatteita". Sitä ennen olin pukeutunut yltiöfeminiinisesti.

En ole koskaan pukeutunut mitenkään erityisen trendikkäästi, mutta yleensä olen ainakin pitänyt muodissa olevista vaatteista ja tajunnut niiden estetiikkaa. Nyt jos katson vaikka Trendi-lehteä, suurin osa vaatteista on musta epäimartelevia ja rumia. Tai siis joo, tajuan mä kyllä sen tänhetkisen trendikkyyden idean, mutta en saa siitä oikein mitään irti.



Joistain muotiin tulleista ysärijutuista tosin pidän, hankin itselleni pari vanhaa R-collectionin anorakkia ja fiilistelen niitä (mulla ei ollut teininä R-collectionin anorakkia, oisin halunnut...).



(Tää meni nyt vähän aiheen ulkopuolelle, mutta kun kolmonen mainitsi muodin!)



2

Silloin, kun tein eroa erittäin intensiivisestä ja raastavasti ihmissuhteesta, koin tärkeäksi naamioida itseni vaatteilla. Ostin tuolloin ekat siniset farkut yli kymmeneen vuoteen, pukeuduin aivan eri tyylisiin vaatteisiin kuin koskaan ennen ja hankin talveksi hatun, joka peitti osan kasvoistani. (tästä aikaa vuosia, vuosia)



Sitten tulee niitä romanttisia kausia ja maskuliinisia kausia, kaikenlaisia kausia...

Syömishäiriön aikaan halusin peittää vartaloni. Sen jälkeen hain pukeutumisella uskottavuutta ja "aikuisuutta". Ennen pohjalle vajoamista hain voimaa maskuliinisista ja aggressiivisista vaatteista, samaan aikaan jouduin kuitenkin töissä pukeutumaan virallisesti. Masennuksen diagnosoinnin ja hoidon jälkeen päätin vaihtaa alaa, ja oli ihanaa mennä luennoille aivan missä vaatteissa tahansa sinä päivänä huvitti. Hupparit alkoivat kuitenkin kyllästyttää, ja toisaalta tein tuttavuutta oman feminiinisyyteni kanssa. Takaisin työelämään siirtyessäni olin jo sinut itseni ja pukeutumiseni kanssa.



Nykyään pukeutuminen riippuu päivästä. Asiakastilaisuuspäivinä on pakkokin olla siistinä, mutta toisinaan sitä haluaa ihan vaan muuten vain olla viimeistelty. Joskus taas on villasukkapäiviä. Sama vapaa-ajalla. Joskus sitä lähtee viikonloppuna ovesta tuulitakissa, joskus sitä laittaa muuten vain kivan mekon päälleen ja huulipunaa.



Saa nähdä, millainen pukeutumiskausi tulevan mahan kanssa tulee – tai sen mahan jälkeen. ;)