Lue keskustelun säännöt.
Onko ero tapauksessamme ainoa vaihtoehto? Lapsi vasta 6kk?
12.09.2012 |
Yritän tiivistää mahd. hyvin. Lapsi vahinko, mutta iloinen yllätys. Mies tajus tilanteen oikeastaan vasta lapsen synnyttyä. Mies osallistunut alusta asti hyvin vähän lapsen hoitoon mikä mulle ok, koska miehellä kuitenkin työ. Tai oli, jäi kesän alussa työttömäksi, mikään ei silti muuttunut, no siivoaa välillä ja laittaa ruokaa mutta ei juuri lapsen hoitoon osallistu (mitä nyt leikittää, mutta ei ole esim. ikinä antanut soseita / puuroja, vaipan vaihtanut kaks kertaa)
Jotenkin olen tosi pettynyt, että 1) mies ei löydä töitä (yrittää kyllä tosissaan kun yhdessäkin niitä lähetetään joka paikkaan) 2) tänäänkin lähti kaupungille klo 12, tuli takas klo 17, lähti harrastamaan kavereiden kanssa klo 18 ja vieläkin on samalla reissulla.
Meillä on hyvä avioliitto, seksiä on, pystytään yleensä puhumaan ihan kaikesta, huumoriakin on. Tästä asiasta kuitenkin (siitä että ei auta mua, ei tajua lapsen hoidon työn määrää) kun puhun, otan asian esille, hän on heti puolustuskannalla, kyselee että luulenko että hänestä on kivaa olla työtön jne.
En tiedä miten tähän pitäis suhtautua, asiat ei ole puolessa vuodessa muuttuneet mihinkään (ainut et mies jäi työttömäksi), mä en pysty ottaa sitä omaa aikaa kun ajatuskin siitä että vauva paskasissa vaipoissa monta tuntia koska isäntä ei vaippoja halua vaihtaa niin....
Tänään ensimmäisen kerran ajattelin eroa, kun lapsi huusi kolmatta tuntia ja tiesin että mies pelaa jalkapalloa kavereidensa kanssa, kun vois hyvin olla kotona vaikka lämmittämässä sitä helvetin korviketta.
Niin joo, ja tänään sanoin että mua ahdistaa tää kämpää, et vaikka kuinka laitan ja järjestelen ja pyyhin tasoja, niin ne on taas sekunnin kuluttua samassa kunnossa niin mies sanoi että "itseasiassa se on sun syy kun ostat niin paljon tavaraa." Vauva ei kuulema tarvi neljää (4) tuttipulloa tai kahvallinen juomamuki oli lapselle ihan turha kun ei se siitä osaa juoda ja tuttejakin meiltä löytyy neljä kappaletta jne jne. ihan turhia asioita.
Kun ei se tajua että kun tuttipulloja on neljä, niin se helpottaa suunnattomasti sitä vauvaa hoitavan arkea että ei tarvi sitä yhtä pulloa olla kokoajan pesemässä. Mutta ei se mies sitä tajua kun ei 1) ole kotona 2) ruoki sitä lasta.
HUH, MIKÄ VUODATUS!!!!
Kommentit (10)
lapsen pikkuvauvana itsellesi, ettei mies päässyt tutustumaan häneen ja hoitamaan häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos nyt kuitenkin jättäisit sen vauvan välillä miehellesi hoitoon ja kävisit vaikka jossain harrastuksessa. Vauvalla on erinomainen kyky vaatia äänekkäästi puhdasta vaippaa, maitopulloa ja mitä nyt milloinkin. Ei mies ota vastuuta jos sinä et sitä anna. Vaikea uskoa että mies haistelee kakkavaippaa ja kuuntelee itkua mielummin kuin vaihtaa sen vaipan.
Eihän se ero sulle lisää omaa aikaa tuo kun ei vaivaa voi kuitenkaan mihinkään viikko-viikko-systeemiin sopeuttaa.
Ota sitä omaa aikaa vaikka vaan kahdeksi tunniksi niin ei vauva ehdi olla paskasissa vaipoissa kauaa, eikä nähdä nälkää. Uskoisin silti että mies tajuaa vaipan vaihtaa jos kakka tulee, vaikka sinun läsnäollessasi homma jäisi sinulle.
Monen miehen on vaikea luoda suhdetta vauvaan, joka ei vielä osaa puhua, eikä vuorovaikutus ole kovin vastavuroosta vaan sen eteen täytyy tehdä töitä. Suhde voi hyvinkinnparantua sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa itse aktiivisemmin ottaa kontaktia isäänsä. Silti tärkeää olisi että heille jo nyt järestyisi tilanteita olla kaksistaan. Sun täytyy vaan päästää sen verran vauvasta irti että annat siihen tilaisuuden lähtemällä niille omille menoillesi.
eikö miehellesi ole syntynyt mitään tunnesidettä lapseen? Onko kuin lapsenne olisi ilmaa hänelle? Anna (pakota) isä tutustumaan lapseensa, kyllä jotain viiraa päässä jos ei ala tunnesidettä syntymään omaan lapseensa. Elääkö mies kuin lasta ei olisi olemassa eli tekee ja menee kuten tahtoo? Itse en tuollaista jaksaisi katsoa. Kyllä meillä mies on alusta asti osallistunut myös lapsen hoitoon ja osoittanut myös rakkautta/kiintymästä. Onhan se hitto oma lapsi! Ja nyt sinä , MARS, omaa aikaa ottamaan! Miehesi pärjää aluksi vaikka sen puoli h, kun käyt yksin kävelylenkillä tuulettamassa pääkoppaa. Jos sama meno jatkuu kuukausia ja kuukausia, mieti vakavasti mitä tahdot elämältä.
erityisesti kiitos nro kaksi :)
En eilen vastauskia ehtinytkään lukemaan kun mies tuli just kotiin kun painoin lähetä viesti nappia.
Ja siis mies kyllä välillä katsoo vauvan perään, voin käydä kaupassa ja kerran kävin jopa kampaajallakin, mutta jos miehellä on sovittu meno (esim. just salille lähdössä kavereiden kanssa) niin minä joustan. Kakkonen kirjoittikin hyvin että ryyppääminen ois paha, mitä mies ei siis harrasta ikinä.. :)
Eilen oli taas niin väsyttävä päivä kun lapsi huusi ja migreeni jylläs.. Itkuksihan se meni sitten loppuilta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti yleensä on syvemmällä vanhemmuudessa ja isän paikkan löytyminen vie aikansa. Ja vauva iässä, jolloin keskitytään vauvan hengissä pitämiseen isän rooli saattaa olla ohut, mutta kasvaa sitten, kun aletaan vaikuttamaan lapsenn, kasvattamaan jne.
Sinuna nyt kuitenkin miettisin ensin omaa rooliasi äitinä, oletko ominut lapsen itsellesi ja oletko hyväksynyt, että isä antaa sylin, hoivan eri tavalla ja kiinnittää eri asioihin huomiota.
By the way, hormonivaihtelut eivät ole mikään vitsi äidiksi tulon ja vauvavaiheen yhteydessä, joten en ihan vielä laittaisi eroa vireille.
mutta osansa asiassa tekevät varmaan myös hormoonihuurut. Ne saattavat muuttaa myös omaa käytöstäsi huomaamattasi ja "ajaa" miehen pois teidän luota. Itselleni sellainen väsymyksensekainen hermoilu oli ajankohtaista toista lasta odotellessa ja mieheni pakeni minua töihin ja harrastuksiin ja jäin vielä enemmän yksin väsymyksen, pahoinvoinnin ja uhmaikäisen kanssa. En missään tapauksessa suosittele eroa, vaikka nyt varmaankin tunnet rusentuvasi väsymyksestä ja ärsytyksestä. SInulla saattaa nyt olla hormooneinesi "mittakaavavirhe" asian suuruudessa, kärpäsestä tulee härkänen. Sille ei voi mitään muuta kuin yrittää ajatella joskus tilannetta ulkopuolisin silmin. Tunteet tulevat sellaisena kuin ovat.
Kannattaa varmaan sopia vaikka etukäteen, että mies hoitaa lasta esim. tiistaisin ja lauantaisin muutaman tunnin tiettyyn aikaan yksin, niin ei mene ne menot päällekkäin. Samalla kahdestaan olo saattaa yhdistää heitä ja aiheuttaa enemmän herkkyyttä lapsen tarpeille myös sinun kotonaollessasi.
Mieheni ei kiintynyt toiseen lapseemme heti, hoiti kyllä väkinäisesti, jos oli pakko, kunnes vauvan ollessa 5kk ikäinen olin reissussa yksin 4 päivää ja mies oli päävastuussa lapsista sukulaisten avustuksella. Kun tulin takaisin, minua odotti kovinkin läheiset mies ja vauva, esikoiseen kiintyminen on aina ollut kunnossa. En siis suosittele todellakaan mitään noin pitkää poissaoloa(tuo 4 päivää on vauvan näkökulmasta iavan liikaa!!), mutta lyhyempiä pätkiä useammin.
Jos miehesi on normaalijärkinen yms, asiat varmaan kehittyvät parempaan pikkuhiljaa. Monet miehet eivät ole kiinnostuneita vauva-ajasta, vaan lämpeävät myöhemmin. Mieheni esim. ei kokenut saavansa vauvalta vastakaikua ennen tuota reissuani ja sitten kun sitä alkoi saamaan (tavallaan palautetta vauvalta), tilanne parani. Nyt siis mitä rakastavin isä ja käy ennen töihinlähtöäkin välilllä ottamassa vauvaa syliin ihan muuten vaan "kun se on niin ihana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta voithan toki yrittää edelleen keskustella tilanteesta miehesi kanssa. Ei sillä ole merkitystä vauvan hoidon kannalta, että onko töitä vai ei, pakko se lapsi on silti hoitaa. Tarkoitan tällä siis sitä, että kyllä miehesi pitäisi osallistua lapsen hoitoon, vaikka olisikin töissä. Voithan vedota siihen, että lapsen ja isän välille ei suhdetta kehity mikäli isä ei lapsen hoitoon osallistu. Siinä se perusluottamus syntyy. Meillä mies oli koko ajan myös menossa omiin juttuihinsa, mutta otin asian esille ja sanoin reippaasti, että nyt kun on vauva, ei voi vaan lähteä mihin haluaa, vaan pitää myös aatella muita osapuolia. Kyllä miestäsi kaduttaa myöhemmin jos ei lapsen hoitoon osallistu. Ja mitä nuihin tavaroihin tulee, niin sittenhän se mies huomaa, että niitä tavaroita tarvii kun joutuu itsekin lasta hoitamaan. Sen neuvoja ei kannata ottaa kuuleviin korviin, mikäli hän ei itse osallistu lapsen hoitoon.
Mitenkä tämän nyt sanoisi, ettei ihan kivitetä vereslihalle.
Mies ei voi eikä osaa ottaa äidin roolia. Kun äiti on syvimmillään äidin roolissa, niin mikään ei riitä, tämä tieto on laajoilla miesjoukoilla.
Varmin tapa saada mies pakoon kodin ulkopuolelle on, että vaimo/äiti on väsynyt, kärttyisä, riidanhaluinen marttyyri ja jos vielä kaupan päälle motkottaa miten miehellä menee niin hyvin.
Jos miehellä ei ole kokemusta isyydestä ja adrenaliinin kyllästämästä äitihahmosta, niin tuo on täysin uusi tilanne miehellekin.
En tiedä onko apn tilanteessa tämä, mutta useilla miehillä on kokemusta, ettei sitä vauvan äitihahmoa saa millään harrastamaan/pois kodista, mutta jaksetaan motkottaa, että miehen pää kestää esim. harrastuksen jatkamista.
Ei oikeasti ole helppoa miehelle, jos hänen pitäisi tuoda ruoka pöytään ja ei onnistu.
Erotako vai ei? Vain sinä tiedät tähän ap vastauksen. Mitä haluat elämältä?
On tosi ärsyttävää ja ahdistavaa, kun mies ei yhtään kykene osallistumaan lapsen hoitoon, mutta ei se yksistään ole syy erota. Meillä sama vika, mies ei ole hoitamisessa mukana. Kun esikoinen syntyi, aluksi hän halusi olla mukana hoitamisessa, mutta jäi nopeasti taka-alalle, kun luuli, että arvostelen hänen tekemisiään. Kertaakaan en mitään sanonut, enkä ajatellut, mutta hän vain oletti niin. Lapsi on nyt 4v, eikä mies edelleenkään auta hoitamisessa, mutta viettää toki aikaa lapsen kanssa muuten, leikkivät ulkona (kunhan autan lapselle vaatteet päälle) ja lukevat kirjoja illalla jne. Sanoisin, että noin tunnin päivässä olevat kahdestaan. Tämä oli kauhea asia minulle silloin aikoinaan, itkin ja raivosin ja uhkailin erolla, mutta turhaa se sinällään oli, yksinhuoltajatkin selviävät, jokainen omalla keinollaan, selvisin minäkin, vaikken aina siihen ihan uskonut.
Työttömäksi jääneenä miehelläsi on varmasti psyykkisesti rankkaa, jota hän purkaa olemalla kavereiden kanssa. Se ei mielestäni ole paha, jos kyse on jalkapallosta yms, ryyppäämistä en katselisi. Anna miehellesi tilaa, yritä saada hänet olemaan lapsen kanssa niin paljon kuin mahdollista, edes istumaan sylikkäin tv:tä katselemassa tai suihku/kylpyhetki. Vie maitopullo miehelle käteen ja katoa nopeasti paikalta. Seinät tuntuvat varmasti kaatuvan päälle tuon ikäisen lapsen kanssa, miehen tilanteesta huolimatta, mieti omia keinojasi selvitä tilanteesta. Laita telkkariin leffa pyörimään, mene paljon ulos lapsen kanssa jne. Rutiinit ovat kaiken pelastus!!!
Tsemppiä! Olet mielessäni ja toivon sulle ja perheellesi kaikkea hyvää!