fyysinen kuritus ja nyky-ajan pullamössöyhteiskunta
Mä oon kyllä sitä mieltä, että juuri ne "vapaan kasvatuksen" helmet on eniten väkivaltaisia ja holtittomia. kun koskea ei saa kun se on joko lähentelyä ja pieni läpsyttely takamuksille väkivaltaa. mä luulen että juuri ne lapset jotka ovat lapsena saaneet piiskaa ovat niitä fiksuimpia ja tasapainoisimpia. jos miettii nyt siis vanhempaa sukupolvea. on eri asia ruveta hakkaamaan lasta ku antaa muutama luunappi.
esim 50 luvulla oli tervehenkinen yhteiskunta ja lapset ja nuoret paljon fiksumpia vaikka saivatkin tukkapöllyä. se ei tapa tai vahingoita vaan karaistaa ja opettaa suhtautumaan maailmaan paljon paremmin kuin kehityskeskustelu pienen lapsen kanssa joka ei ees osaa kunnolla puhua. selitä sille sitten fiksusti syy ja seuraussuhteita niin että muka oppii olemaan. huh huh
Kommentit (38)
Vaikka aikuiset eivät sitä ehkä samaan tapaan huomanneet, kyllä lapset silloinkin tappelivat, tekivät toisilleen kiusaa ja tappoivat pikkueläimiä porukalla. Kaikkea tätä pidettiin normaalina, aikuiset eivät välittäneet ja kokivat että nämä jutut kuuluivat lasten maailmaan.
Eikä hän mitään vapaatakasvatusta saanut. Mummini (isän äiti) kertoi että ei lapsia hakkaamalla kasvateta (kuten ei eläimiäkään). Onneksi sivistystä löytyi myös 50-luvulla :)
se, että lapselle ei opeteta rajoja, eikä opeteta vastuuta saati että kukaan opettaisi että omilla mokilla on myös seurakset ja hölmöilystä joutuu vastuuseen.
Lapsen lyömiselle, nippaamiselle, tukistamiselle ei ole olemassa mitään pakottavaa tarvetta. Kasvattaa voi ihan vaan puheen voimalla ja tulos on paljon onnistuneempi.
Lapsen lyömiselle, nippaamiselle, tukistamiselle ei ole olemassa mitään pakottavaa tarvetta. Kasvattaa voi ihan vaan puheen voimalla ja tulos on paljon onnistuneempi.
näitä lausuntoja. Kasvatuksen tulos on siis paljon onnistuneempi jos lapseen ei kosketa. Kuka tätä mittaa ja millä tavalla? Olen jonkin verran viettänyt aikaa mm. Englannissa ja Ranskassa, joissa uskon lasten fyysisen kurittamisen olevan yleistä, koska sitä näkee julkisillakin paikoilla, eivätkä ihmiset siellä näytä erityisen epäonnistuneesti kasvatetuilta, ainakaan suomalaislapsiin verrattuna.
Siis miten tätä onnistunutta kasvatusta mitataan?
ja seuraamusten myös.
Teoilla on seurakset, ja niihin ei aina se puhe riitä.
Jos lapsi/teini aiheuttaa ongelmia, häneltä poistetaan etuuksia esimerkiksi. Se puhe ei todellakaan aina ole riittävä, koska lapsi oppii että puhumalla voi omatkin mokat aina selvittää, ja niinhän se tosielämässä ei ole.
jäävät aikuistuneen lapsen seuraa vaille eivätkä näe ikinä ainoita lapsenlapsiaan.
Vanhempani harrastivat kurittamista ihan joka päivä oli siihen aihetta tai ei (ja yleensä ei ollut kun olin arka, kiltti ja pelokas lapsi). Siitä huolimatta joka päivä vielä ihan täysi-ikäisyyteen asti tuli päivittäin:
- tukkapöllyä, lyömistä, läpsimistä
- vaatteista ja tukasta repimistä
- seinille remelistä nostelua
- ajoittain kurkusta kuristamista
- piiskaa remmillä, risulla, sähköjohdolla, mattopiiskalla
- nyrkistä välillä
ja kaiken kattavana bonuksena joka päivä haukuttiin, sätittiin, arvosteltiin, ivattiin ja pilkattiin. Mitään kaunista ei sanottu koskaan, mistään ei kiitetty ja kehuttu ikinä.
Kun pääsin muuttamaan viimein tuosta perhehelvtistä pakoon opiskelemaan lähtiessäni niin enpä ole yhteyksiä pitänyt. Koko lapsuuden ja nuoruuden jouduin elämään kauhussa ja pelossa, ja väkivalta oli ihan silmitöntä vaikka sitä "kasvatuksellisessa kurinpitomielssä" mukamas tehtiin.
Ja ON JÄÄNYT TRAUMOJA ja vanhempani saavat ihan itsekseen kuolla vanhainkotiin kusivaipoissaan.
Omat lapset kasvatan niin suurella rakkaudella, hellyydellä ja täydellisellä fyysisellä koskemattomuudella. Saavat ihan toisenlaisen elämän kuin itse sain.
Joten te kurittajat, kannattaa vähän miettiä mitä siitä kurituksesta sitten aikanaan seuraa...
ja seuraamusten myös. Teoilla on seurakset, ja niihin ei aina se puhe riitä. Jos lapsi/teini aiheuttaa ongelmia, häneltä poistetaan etuuksia esimerkiksi. Se puhe ei todellakaan aina ole riittävä, koska lapsi oppii että puhumalla voi omatkin mokat aina selvittää, ja niinhän se tosielämässä ei ole.
Annetaan me niitä rangaistuksia, ei kuitenkaan fyysisiä.
[inäitä lausuntoja. Kasvatuksen tulos on siis paljon onnistuneempi jos lapseen ei kosketa. Kuka tätä mittaa ja millä tavalla? Olen jonkin verran viettänyt aikaa mm. Englannissa ja Ranskassa, joissa uskon lasten fyysisen kurittamisen olevan yleistä, koska sitä näkee julkisillakin paikoilla, eivätkä ihmiset siellä näytä erityisen epäonnistuneesti kasvatetuilta, ainakaan suomalaislapsiin verrattuna.
Siis miten tätä onnistunutta kasvatusta mitataan?
[/quote]
Esim. tappoja ja murhia tapahtuu Suomessa puolta enemmän kuin Ranskassa ja Englannissa. Mutta tietenkin onnistuneen kasvatuksen voi tulkita monilla tavoilla. Englannissakin ollaan usein sitä mieltä, että ranskikset läpsivät lapsiaan enemmän kuin englantilaiset, vaikka itse olen kyllä nähnyt Englannissakin lasten läpsimistä. Suomessa en ikinä.
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_intentional_homicide_…
kasvattaa voi vaan puheenvoimalla. Ja niinhän se ei ole, että VAAN puheenvoimalla. Fyysistä väkivaltaa ei tietenkään mutta ei VAAN puhettakaan.
ja on aika turhaa alkaa taaperolle tosiaan pitää mitään järkisaarnoja.
Mutta haloo: eihän kasvatuksen tarvitse merkitä koskemattomuutta. Ihan pientäkin lasta estetään, fyysisesti estetään tekemästä töllöntöitä.
Ja isompia lapsia rangaistaan etuuksien mentyksillä. Ylimääräisillä töillä (esim. jälkien siivous, ylimääräiset kotityöt). Jne.
Pidän mielikuvituksettomana ja laiskuutena sitä, että pitää kurittaa lasta. Fiksu kasvattaja osaa keksiä muitakin keinoja.
Oikeasti ne kurittajat usein reagoivat itse asiassa omaan ärsytykseensä eli vihapäissään läpsivät. Mitä se opettaa lapselle? Että on ok lyödä, kun vituttaa.
”Vapaa kasvatus” johtaa siihen, että lapsista tulee ”mummojen potkijoita.”
Tämä usein toistuva väite sekoittaa toisiinsa monenlaisia asioita. ”Vapaa kasvatus” -termi viittaa piittaamattomaan kasvatuksen irvikuvaan, jossa aikuiset ovat luovuttaneet kaiken vallan lapsille.
Termi tuli käyttöön 1960-luvun keskustelussa englantilaisesta Summerhill-koulusta. Tuolloisessa kontekstissa kyse oli pyrkimyksestä irti autoritaarisesta sanelusta kohti keskustelevampaa kasvatusotetta ja pyrkimystä saada lapset omaksumaan vastuuta itse. Nykyään termillä viitataan tässä yhteydessä harhaanjohtavasti yksinkertaisesti piittaamattomuuteen.
Väkivallaton kasvatus ei tietenkään mitenkään ole ristiriidassa vastuuntuntoisen ja muut huomioon ottavan kasvatuksen ja käytöksen kanssa. Kurituksesta vapaa kasvatus on rajojen asettamista ja välittämistä – ilman väkivaltaa.
No siinähän on. Kyllä tukkaankin voi tarttua tai läpsäyttää persuukselle. Siihen kukaan kuole eikä siitä kukaan traumatisoidu.
kasvattaa voi vaan puheenvoimalla. Ja niinhän se ei ole, että VAAN puheenvoimalla. Fyysistä väkivaltaa ei tietenkään mutta ei VAAN puhettakaan.
en ole edes käyttänyt mitään rangaistuksia. Mun lähes aikuiset lapseni eivät ole mummonpotkijoita, eivät varasta, opiskelevat ahkerasti, menestyvät työpaikoissaan ja kaveripiirissä. Voin kyllä jo nyt sanoa, että hyvältä näyttää.
Joten oman kokemukseni perusteella, uskallan suositella puheella kasvattamista.
No siinähän on. Kyllä tukkaankin voi tarttua tai läpsäyttää persuukselle. Siihen kukaan kuole eikä siitä kukaan traumatisoidu.
Kun et siitä kuulemma ole moinasikaan.
Sinähän et kyllä tiedä, miten lapsen psyyke tuollaiseen reagoi, oikeasti. Välittömien vaikutusten lisäksi on pitkäaikaisvaikutuksia.
Se, että äiti ja isä saattavat suutuspäissään riepottaa tukasta opettaa lapselle, että vitutukse iskiessä on ok satuttaa pienempiään. Kiva oppi, sanoisin.
Lisäksi se opettaa, että vanhempi - johon pitäisi voida luottaa kaikissa oloissa ja joiden toiminnan pitäisi olla ennakoitavaa ja loogista - käyttäytyy yllättävästi ja vaarallisesti.
Mietipä tätä, rehellisesti kerrankin.
kuin se ettei lapsia kuriteta fyysisesti.
En ymmärrä missä tilanteessa lapsia pitäis lyödä tai kurittaa fyysisesti. Ei meillä ainakaan ole ikinä ollut sellaiseen minkäänlaista tarvetta.
Jos lapsi ei heti lopeta pelaamista ja mene tyhjentämään astinapesukonetta kun käsketään niin silloinko pitäis mennä repimään lasta tukasta ja raahata keittiöön. Vai odotanko sen viisi minuuttia, että lapsi saa tallennettua pelinsä ja tulee koneen tyhjentämään?
Kummallakohan tavalla noista tulee täyspäisiä?
Vapaa kasvatus on asia erikseen ja sitä näkee liikaakin. Paljon on vanhempia, jotka eivät komenna lastaan, vaan antavat heidän tehdä mitä vaan. Nämä ovat niitä ongelmatapauksia.
Fyysinen kuritus kuvaa vain vanhempien heikkoutta. He eivät osaa kasvattaa lastaan ja näin ollen turvautuvat väkivaltaan. Lapset ovat fiksuja ja ymmärtävät asioita, kun ne heille selitetään. Mutta jos vanhemmat eivät mitään opeta ja kun lapsi tekee jotain väärin, niin sitten annetaan vähän luunappia. Mutta minkäs teet. Kaikenmoiset valopäät saavat lisääntyä vapaasti jos vain biologia antaa myöden...
Kuria voi pitää lasta satuttamattakin.