Mielipiteitä kaivataan (koira-asiaa)!
Haluaisin teiltä, rakkaat ja kaikkitietävät mammat, näkökulmia ja mielipiteitä kysymykseen ottaakko toinen koira vain ei.
Olemme siis lapseton, työssäkäyvä pari, asumme kaupugissa vilkkaalla alueella. Vauvoja olisi tarkoitus alkaa toivomaan n. vuoden päästä. Yksi koira on jo perheessä ja nyt mietimme toisen ottamista. Tähtäimessä olisi siis aikuinen kodinvaihtajakoira (tuttu, kiva ja kiltti tapaus ja pärjäilisi myös mahd. tulevien lasten kanssa).
Mietityttää vain, onko arki kahden koiran kanssa kovin hankalaa... Toisaalta ajattelen, että kyllähän meidän kotiin lisää rakkautta mahtuu, ja olisi vain mukavaa että koiramme ei joutuisi enää olemaan työpäiviä yksin (kamala syyllisyys kun ei usein illallakaan jaksa/ehdi puuhata parin tunnin lenkin lisäksi oikein mitään koiran kanssa). Toisaalta taas, onkohan arki kovinkin vaikeaa ja hankalaa kahden (isohkon) koiran kanssa? Vai meneekö kaksi siinä missä yksikin?
Kertokaa kokemuksia, mielipiteitä ja näkökulmia!
Kommentit (7)
Mitkä ovat voimavaranne ja paljonko koirat vaativat.
Isoa koiraa en ottaisi missään tapauksessa, mihinkään olosuhteita. Tämä on minun mielipiteeni.
Meillä on ollut lasten vauva-aikana 3-4 koiraa, joista yksi vielä kodinvaihtaja. Aktiivisia harrastuskoiria, pieniä. Meille sopii, mutta en voi muiden puolesta ottaa kantaa, onnistuuko vai ei.
Kodinvaihtajalla voi mennä noin 6 kk sopeutumiseen. Tutusta, kivasta ja kiltistä koirasta voi tulla jotain ihan muuta. Lisäksi koirat voivat tuttuina tulla toimeen, mutta samassa laumassa eivät. Kaikki muutokset perhedynamiikassa, mm. se vauvan syntymä, voi tuoda ongelmia esiin.
Vauva-aikana et välttämättä mitään parituntisia lenkkejä ehdi/pysty/jaksa tekemään, vaan koirat saattavat joutua tyytymään vähempään. Lisäksi lenkkeily ei koirille ole aktivointia, jota ne myös tarvitsevat, jotta eivät kyllästy.
Arki kahden koiran kanssa ei ole mitenkään hankalaa. Ja todellakin, koirista on paljon toisilleen iloa ja seuraa varsinkin jos joutuvat olemaan pitkiä aikoja päivisin yksin. Ne myös usein leikkivät keskenään eivätkä tarvi ihmisiltä niin paljoa huomiota kuin yksinäinen koira tarvitsisi.
Toki pitää muistaa, että ruoka- ja eläinlääkärikulut nousevat merkittävästi verrattuna yhteen koiraan. Samoin jos koirat on isoja, täytyy miettiä mahtuvatko ne kulkemaan nykyisessä autossa jne. On myös mahdollista että koirat eivät heti alkuun alakaan tykätä toisistaan vaan alku voi olla valtataistelujen aikaa koirien välillä. Nämä asiat kyllä yleensä ovat ratkaistavissa ihmisten sinnikkyydellä ja asenteella, että täällähän ei koirat sitä päätä ketkä tässä laumassa asuvat vaan ihmiset. Ja että kenenkänä syömistä ja rökittämistä ei sallita.
Meillä itsellämme on neljä koiraa eikä arki ole ollenkaan hankalaa :) Miksi ihmeessä olisi?
Mulla ainakin kaksi meni siinä missä yksikin, melkein saman ikäiset leikatut uros ja narttu.
Kun otin kolmannen tulikin ongelmia, kolmas oli myöskin leikattu uros, mutta paljon vanhempi.
Kun kolmas tuli se alkoi merkkailemaan paikkoja ja samaan ryhtyi eka uroskin.
Urokset myös ottivat välillä yhteen.
Että riippuu kaikesta meneekö siinä missä yksikin vai onko tuplahommat tiedossa.
Kuten arvelinkin, niitä on ollut laidasta laitaan. Lisää kuulisin mielelläni!
Kommentoin sen verran, että tilaa on riittävästi sekä autossa että kotona. lisämenoihin ja sotkuunkin olen varautunut (nykyisellä on sellainen karvalaatu että sotkua on jo nyt ja sitä on pakko kestää ellei halua imuoroida kahdesti päivässä). Eniten tosiaan mietityttää ulkoilut jne., miten mahdottomia olisivat sitten kahden n. 30 kiloisen kanssa (molemmat kävelevät kyllä suht nätisti hihnassa, toki jotain "kato orava" -ponkauksia tapahtuu silloin tällöin). Ja entäs sitten vauvan kanssa... Onnistuisikohan koirien kuljettaminen yhdessä kädessä... Mieheltä kyllä mutta itsestäni en tiedä, ja mies on aina silloin tällöin reisuussa. Ja kyläilyt ja kaikki. Lomahoitajan saaminen olisi varmaan ainakin helpompaa, tai siis, koirat voisi laittaa lomien (n. kerran vuodessa) ajaksi hoitolaan. Yksin en ole halunnut jättää koiraa vieraaseen paikkaan, mutta kahdestaan olisi jo ihan eri asia. Uh, vaikea päättää.
Meillä on aina välillä kaverien (iso) koira hoidossa ja kahden kanssa lenkkeily on ollut kyllä aikamoista häslinkiä. Tosin eniten siksi, että ko. koira ei osaa kävellä hihnassa nätisti. Tottuisikohan sitä/oppisko kujettamaan kahta niin ettei se enää tuntuisi niin hankalalta? Ja toisaalta noina hoitoviikkoina on ollut kyllä selkeästi kivaa, kun koirat ovat olleet leikeistä aivan puhki ja kotona on ollut kaksinverroin doggylovea :)
Eniten tosiaan mietityttää ulkoilut jne., miten mahdottomia olisivat sitten kahden n. 30 kiloisen kanssa (molemmat kävelevät kyllä suht nätisti hihnassa, toki jotain "kato orava" -ponkauksia tapahtuu silloin tällöin). Ja entäs sitten vauvan kanssa... Onnistuisikohan koirien kuljettaminen yhdessä kädessä... Mieheltä kyllä mutta itsestäni en tiedä, ja mies on aina silloin tällöin reisuussa. Ja kyläilyt ja kaikki. Lomahoitajan saaminen olisi varmaan ainakin helpompaa, tai siis, koirat voisi laittaa lomien (n. kerran vuodessa) ajaksi hoitolaan. Yksin en ole halunnut jättää koiraa vieraaseen paikkaan, mutta kahdestaan olisi jo ihan eri asia. Uh, vaikea päättää.
Meillä on aina välillä kaverien (iso) koira hoidossa ja kahden kanssa lenkkeily on ollut kyllä aikamoista häslinkiä. Tosin eniten siksi, että ko. koira ei osaa kävellä hihnassa nätisti. Tottuisikohan sitä/oppisko kujettamaan kahta niin ettei se enää tuntuisi niin hankalalta? Ja toisaalta noina hoitoviikkoina on ollut kyllä selkeästi kivaa, kun koirat ovat olleet leikeistä aivan puhki ja kotona on ollut kaksinverroin doggylovea :)
Useamman koiran kuljettamiseen ulkoillessa oppii kyllä niin että se käy ihan luonnostaan. Itselläni on tosiaan 4 koiraa, ja ei minusta ole mitenkään hankalaa niitä flekseissä kävelyttää. Se sijaan kun tottumaton saa käsiinsä 4:n riekkuvan terrierin hihnat niin ne on hetkessä solmussa ja se ulkoilu näyttää ihan mahdottomalta. Mutta siihen tottuu niin että menee itsekseen ilman eri ajattelua. Kahden kanssa ihan varmasti tottuu varsinkin jokainen.
Jos on pakko saada yhteen käteen koirat niin voi harkita myös vain yhtä hihnaa jossa on jakokappale eli siis haarautuu päästä kahdeksi. Tämä tosin melko paljon rajoittaa koirien vapautta, mutta jos ne pääsee juoksemaan säännöllisesti vapaanakin niin ei se niin haittaa jos hihnassa sitten täytyykin kulkea säntillisesti vierekkäin. Jos koirilla tai koiralla on pahaa veto-ongelmaa ja on ongelmia koiran koon takia sitä hallita, koulutuksen lisäksi myös puolikiristävät tai kuonopannat tuovat apua.
Tuo hoitojuttu on kyllä yksi mikä on vaikeampaa useamman kuin yhden kanssa. Itse en periaatteesat vie hoitoloihin ja kyllä se 4:n kanssa aikalailla maksaisikin. Eli ei kyllä todellakaan lomailla eikä mennä mihinkään mihin ei voi ottaa koiria mukaan. Mutta 2 saa tietysti ihan siedettävään hintaan hoitolaan ja ehkä vielä 2 joku sukulainenkin voi ottaa.
mulla on jo lapset tehtynä. Semmonen mulle tuli mieleen, että kun sun lapsi osaa kävellä tai harjoittelee sitä, niin kahden koiran kanssa se voi olla aika haastavaa. Muutenkin yksi koira roikuu käsipuolessa ihan hyvinkin, mutta kaksi ei välttämättä menekään niin helposti. Meillä oli joskus kaksi koiraa enkä lenkittänyt niitä yksin ollenkaan (tosin mulla oli 3 pientä lasta), vaan laitoin ne isolle pihalle juoksemaan. Koirista oli selvästi seuraa toisistaan, ikävän tullen käpertyivät yhteen, nuorempi jos karkas joskus niin vanhempi räksytti niin kauan kunnes mä huomasin tilanteen jne. Iltaisin lenkkeiltiin sitten koko perhe kunnon lenkkiä tai jompi kumpi meistä vanhemmista.
Jos toisella koiralla on huonoja tapoja, niin ne tarttuvat helposti myös toiseen. Jopa vanha koira oppii joskus ikäviä temppuja.
Toisaalta jos ne käyttäytyvät hyvin, niin purkavat energiaa kahdestaan, lenkillä on upeaa jos on mahdollisuus juoksuttaa kahta koiraa vapaana ja yksin jäädessään niillä on toisista seuraa.
Enemmän sotkua,ruokintakuluja ja eläinlääkärikuluja.
Meidän koirat ovat myös alkaneet tapella keskenään vaikka ovatkin eri sukupuolta.
Kahta koiraa on myös hankalampi taluttaa jos on vauvanvaunut lisänä siinä.
Tuo meidän narttukoira on alkanut myös suhtautua epäluuloisesti vauvaan joten saa nähdä pystytäänkö sitä pitämään.