Onko velvollisuus kertoa miehelleni, että olen antanut lapseni aikoinaan adoptioon? Nyt

TERVEYSKESKUKSEN TIEDOISTA!



Vaikka olisit kuinka vaihtanut maisemaa. Neuvolan täti tulee kommentoimaan sinua että et ole ensisynnyttäjä ja näkyyhän se sairaalassakin.



VIIMEISTÄÄN SAIRAALASSA PALJASTUT!!!

Sulta otti aikaa kertoa, mieheltä ottaa nyt jonkin aikaa päästä sinuiksi asian kanssa. Olit rohkea ja teit mielestäni oikean valinnan kertoessasi. Joskus se olisi noussut pintaan kuitenkin. Jos teillä olisi ollut sitten jo lapsi/lapsia, asian käsittely olisi voinut olla vielä paaaljon työläämpää.

Lähti töihin aamulla aiemmin kuin ois tarvinnut, ei ole vastannut puhelimeen kun olen yrittänyt soittaa. Kauhea olo,pelkäsin että se ottaa asian rankasti ja niin nyt kävi.

ap

hänellä kestää sulatella asiaa. teit kuitenkin oikein! ei noin isoa juttua voi pitää salaisuutena.

Joka tapauksessa uskon, että teit oikean ratkaisun. Näin vältytte siltä, että asia ei tule miehesi tietoon miltään muulta taholta.



Olet ollut rehellinen, anna miehellesi aikaa sulatella asiaa, kyseessä on kuitenkin iso asia. Jos miehesi sinua rakastaa, uskoisin hänen hyväksyvän asian, ethän ole tehnyt mitään väärää, vaan olet antanut ensimmäiselle lapsellesi rakastavan kodin (korkeintaan olisit jo aikaisemmin kertoa hänelle)...



Toivon, että asiat järjestyvät =).

sun neuvolakorttiin merkitään monesko raskaus, monesko elävä lapsi. Viimeistään synnärillä kuulee totuuden.

voi kieltää,eli niitä tietoja ei ole pakko merkitä uuteen korttiin.

et voi salata sitä enää

tuo on niin iso luuranko kaapissa,että paree kertoa.

Jos kuulee jostain muualta niin luottamus menee ja sitä myöden parisuhde

ja asutaan ihan eri puolella suomeakin nykyään. Mistä ne siis sen neuvolassa vois tietää, ellen kerro?



ap

ja kerroin siitä, kun aloin odottaa yhteistä lasta. Ihan siitä syystä, ettei kätilö tms. mene möläyttämään mitään ja asia paljastuisi sitä kautta.



Kipeää teki kertoa mutta mies ymmärsi hyvin, miksi olen aikoinani moiseen päätökseen päätynyt.

Mä luulen, että jossain (sairaalassa viimeistään) tulee herkästi esiin, ettet ole ensisynnyttäjä.



Kerro miehelle. Ei toi nyt ole sellainen juttu, mitä ei voisi omalle tärkeimmälle ihmiselle kertoa.

mennyt on mennyttä, miksi turhaan järkyttää miestä tuolla asialla.

että tulee sairaalassa esiin. Varsinkin, jos kiellät tietojen keruun. Eihän esim. Meilahdessa saman rakennuksen toisessa päässä päästä Helsingin kaupungin sairaalan tietoihin HUS:n sairaalan puolella. Vaikka potilas kuinka antaisi luvan. Veikkaisin näin.

Ihan ohiksena...



Mutta muuten mieti, kannattaisiko silti kertoa. Sen verran iso luuranko on, että jossain vaiheessa hajoat sen salaamiseen.



Ja entä synnytyksessä, jos olet ko asian salannut. Ja ihmetellään miksi kohdunkaulaa on niin vähän jäljellä, ja suunnitellaan jotain toimenpiteitä sen takia. Sanotko sitten synnytysvuoteelta miehen kuullen, että itse asiassa tämä on ihan normaalia, koska kyseessä on kuitenkin toinen synnytys...

omalle miehellesi? Ymmärrän että asia on sinulle kipeä, mutta mielestäni "petät" miestäsi jos jätät noin ison ja tärkeän palan sinusta itsestäsi kertomatta. Meillä kaikilla on menneisyys täynnä asioita ja tapahtumia, ja koska niille ei mitään enää voi, ne on otettava sellaisina kun ne ovat, eikö niin :-)?



Aikaisempi lapsi tulee jossain käänteessä kuitenkin ilmi. Jos se tulee miehellesi puskista jonkun toisen sanomana, niin hänen luottonsa sinuun on rikkoutunut.



Sinun täytyy voida luottaa mieheesi tuossakin asiassa, että voit tämänkin asian hänelle kertoa.

sun neuvolakorttiin merkitään monesko raskaus, monesko elävä lapsi. Viimeistään synnärillä kuulee totuuden.

lapsesi ilmestyy oven taakse jonain kauniina päivänä?

Mitä silloin teet?

ettet ole ensisynnyttäjä! Näkyyhän se sun kropasta ja voi vaikuttaa hoitoon ja raskaudenseurantaan. Ja esim. Rh-vasta-aineiden takia neuvolan ja synnytyslääkäreiden on tärkeää ja oleellista tietää että olet synnyttänyt aiemminkin!



Kerro miehellesi, heti! Tai ainakin neuvolassa, ja jos tosiaan haluat asian salata, pyydä siitä merkintä papereihin, ettei asia tule ilmi vahingossa, mikä olisi miehellsei kamalaa!

että tulee sairaalassa esiin. Varsinkin, jos kiellät tietojen keruun. Eihän esim. Meilahdessa saman rakennuksen toisessa päässä päästä Helsingin kaupungin sairaalan tietoihin HUS:n sairaalan puolella. Vaikka potilas kuinka antaisi luvan. Veikkaisin näin. Ihan ohiksena... Mutta muuten mieti, kannattaisiko silti kertoa. Sen verran iso luuranko on, että jossain vaiheessa hajoat sen salaamiseen. Ja entä synnytyksessä, jos olet ko asian salannut. Ja ihmetellään miksi kohdunkaulaa on niin vähän jäljellä, ja suunnitellaan jotain toimenpiteitä sen takia. Sanotko sitten synnytysvuoteelta miehen kuullen, että itse asiassa tämä on ihan normaalia, koska kyseessä on kuitenkin toinen synnytys...

kun alan miettiä, miten mahdollisesti "paljastun"..

Juu pitäis pystyä kertomaan miehelle ja ois jo pitänyt aikoja sitten, mä en vaan oo pystynyt. Aika kului ja sitten kertominen kävi liian vaikeaksi, alkuun se taas tuntui epäolennaiselta.

Mutta varmasti mies suuttuisi jos kuulisi että oon tällasen asian häneltä salannu, lisäksi pelkään että hänen mielikuvansa ja mielipiteensä minusta muuttuisi, kun itse on niin "virheetön" kaikin puolin :'(

Ja vielä kolmas juttu..Jos otan asian puheeksi = sanon sen ääneen, koko asia ikään kuin realisoituu taas eri tavalla, tulee isommaksi osaksi mun elämää kuin mitä olen halunnut sen olevan..Siis tietenkään sitä ei voi pyyhkiä pois, mutta tällä hetkellä kuitenkin se on vain mun sydämessä. En halua asiasta mitään julkista tietoa, tai meidän perheen ruokapöytäkeskustelua.

Jääkö näistä tosiaan jotkut tiedot jonnekin tietokantaan? Asiasta ei lisäkseni tiedä kuin silloinen poikaystäväni + silloinen paras kaverini, enkä ole missään tekemisissä ollut kummankaan kans enää valovuoteen suunnilleen..

ap

joten ne ei niin paljon ahdista, mutta nyt jo oon miettinyt kaikkia mahdollsia tekosyitä, millä voisin kieltää miestä tulemasta synnytkseen mukaan, ettei siellä vaan asia tosiaan paljastu :(



Mies siis haluisi tulla mukaan synnytykseen sitten joskus, ja sanoin jo että mieluummin synnytän yksin, mutta ei se hyväksyny koko ajatusta.



ihanaa kun saan jollekin tästä puhua!!!! On niin ahditunut olo ettette usko.



ap

lapsesi ilmestyy oven taakse jonain kauniina päivänä? Mitä silloin teet?

rehellisesti voin sanoa, että tätä jopa toivon.. Että näkisin kauniin tyttäreni vielä joskus, ja saisin kuulla, että hänen elämänsä on mennyt hyvin.

Se nyt ei kuitenkaan vielä lähivuosiin ole ajankohtainen ajatus.

ap