Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa terveiset mun miehelle, mitä olette mieltä
12.09.2012 |
Minulle on tapahtunut liikaa pahaa pienessä ajassa. Päälle kipua ja särkyä. Samaan aikaan koko perhe on laskenut kaiken minun varaani. Tämä on iso juttu ja koen olevani ISON avun tarpeessa. Kunnalliseen en luota ja koitan tässä saada itseäni kasaan, että pääsisin yksityiselle psykiatrille. Kaikki vaan tuntuu yhdeltä sekavyyhdiltä, edes itku ei tule. Ollaan juuri muutettu uudelle paikkakunnallekin.
En meinaa syödä, ei vaan kerkiä tai tee mieli. Uni ei tule avuksi tk:sta sain melatoniinia, joten siinä niiden apu.
Koitan vaan selviytyä ihan jokaisesta päivästä ja hoitaa vastuuni ja velvollisuuteni, olla lapsille äiti. Teen sitä viimesillä voimilla kuin raahaituakseni jonnekin, mutta tien päässä ei odotan apu vaan tyhjyys. Kun en ole saanut sinne aikaiseksi sitä apua järjestää, enkä tiedä saanko apua sittenkään. Sitten ei ole keinona kuin mielisairaala. Mulle on nyt laitettu liikaa painoa reppuun eikä armoa ihmiset tunne missään.
Tässä tilassa eilen illalla menin nukkumaan ja olo oli niin paha ja kaaottinen sisälläni, että en saanut suustani sanaakaan, en elettäkään. Koin etten jaksa puhua, eikä se mitään auta. Jotenkin tuntui kuin olisin kangistunut paikalleni. Kaikesta huolimatta olisin halunnut, että minun annetaan joko olla tai vaan mies tulisi halaamaan, halaisi tiukasti, että tuntisin olevani yhä olemassa ja turvassa.
Mitä mieheni tekikään. Päätti alkaa hiplaamaan, riisui minua ja muka "teki mulle hyvää". Mihinkään en vastannut en eleellä, enkä puheella.
En jaksanut edes suuttua.
Toimiko teistä mieheni oikein?
Koin itse suurta vääryyttää, että muutenkin alaston oloni riisuuttiin oikeasti.
Nyt on tunne ettei mulla ole oikeasti ketään, ei edes miestäni, joka ymmärtäisi ja tukisi. Lähinnä oksettaa.
Tänään soitan johonkin lääkärikeskukseen. Kunpa voisi luottaa siihen, että jos viimeinenkin "lamppu sammuu" niin mies hakee minulle apua, mutta tuon iltaisen jälkeen en enään luota, ei oikein taida tajuta.
Kommentit (44)
Miehellekö ei kuulu mikään avunpyyntö? Mies vaan on ja ihmettelee ja se on ok?
Tätä se on kun naiset on miestensä äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille seksi ON läheisyyttä ja huolenpitoa, osoitusta välittämisestä. Meillä hiukan samaa ongelmaa kun monet keskenmenot on jotenki kangistanu mut petipuuhissa, on tosi vaikeeta rentoutua ja "antautua" hyväilylle tms., hiukan on helpottanu kun on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu, mutta vähän joutuu molemmat kuitenkin hakeen keskitietä. Puhukaa, ei siihen muuta keinoa ole, mutta sekään ei tee sun miehes aivoista naisen aivoja. Toivottavasti saat apua, voimia ja tsemppiä!
kuvailla vai luuletteko, että lääkäri auttaa jos menen istumaan hiljaa vastaanotolle?
ap
Miehellekö ei kuulu mikään avunpyyntö? Mies vaan on ja ihmettelee ja se on ok?
Tätä se on kun naiset on miestensä äitejä.
kasvaa aikuisiksi ja lopettaa vain omaan napaansa tuijotus. Olen ihan varma että sitä puolta pystyy kehittämään ihan kaikissa, myös miehissä kaikesta paapovasta aivolässytyksestä huolimatta.
Ja sano lääkärille KAIKKI oireet. Sano ettei kyse ole pelkästä unettomuudesta, vaa todellisuudentajusi on hämärtymässä. Kerro ettet välillä pysty puhumaan tai toimimaan. Kun kerrot kaikki oireet, niin lääkäri pystyy tekemään oikean diagnoosin ja saat oikean lääkityksen.
Ja pyydä myös päästä keskustelemaan psykologin kanssa lapsen sairaudesta ym. raskaasta elämäntilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin tasan omasta kokemuksestani ja siitä, että olen uppoutunut omiin tuskiini ja marttyyrinkruunuuni, kun ne muilla perheenjäsenillä on olleet ihan samaa luokkaa samaan aikaan. Olemme kokeneet myös kovia.
Olen saanut silmiä auki menemällä KUNNALLISEEN TERAPIAAN, ja ottamalla apua vastaan KUNNALLISELTA lääkäriltä ja lastenhoidosta. Olemme menneet julkisen terveydenhuollon piirissä terapeutille kahdestaan, oppineet puhumaan, kuuntelemaan toisiamme.
Minulla on pokkaa sanoa, että voit olla marttyyrimainen ja kuulostaa läheisriippuvaiselta. Ne eivät ole diagnooseja vaan mielikuvia, jotka tunnistan itsestäni. Poiskin voi opetella, joskaan tuskin kokonaan muuttua. Älö tyrki miestäsi syrjään, jos hän ei osaa oikeita taikasanoja. Kerro mitä tarvitset.
Tsemppiä koko perheelle.
vaan muistutettu, että miehet ja naiset ajattelevat eri tavalla. Miehelle pitää sanoa suoraan, että "en kaipaa nyt seksiä, kaipaan tiukkaa halausta".
Ap on monissa viesteissään analysoinut omaa oloaan, mutta vain pintapuolisesti maininnut puhuneensa jotain tilanteestaan miehelleen. Emme me täällä voi tietää mitä on puhuttu.
On ihan inhimillistä, että jos esittää arjessa jaksavaa ja voimakasta, toinen olettaa hänen olevan jaksava ja voimakas. Ap:n mies varmaan olettaa, että vaimo antaa hänelle tilaa surra lapsen kohtaloa jne. ja HALUAA ottaa vastuun perheestä. Ap:n viesteistä saa sen käsityksen, ettei hän ole tarkasti puhunut miehelleen mikä hänen oma tilanteensa todellisuudessa on. Ei kannata esittää vahvaa jos ei halua ja pysty olemaan vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet nyt musertumassa ton taakan alle. Me ei voida tietää, mikä sun tilanne oikeasti on, joten täsmäapua et voi saada täältä. Mutta turvaudu ensin mieheesi: sano hänelle, että sulla on nyt voimat ihan loppu ja että hänen pitää vähän aikaa huolehtia koko perheestä. Sitten menet itse hakemaan sitä apua. Soita terveyskeskukseen, sosiaalitoimen avohuoltoon tai vaikka kirkon tarjoamaan tukeen.
Ton sun kuvauksen perusteella mä en ainakaan pysty sanomaan, mitä sun mies ajatteli. Mies ehkä yritti vain auttaa sua jos hän kerran "teki sulle hyvää". Pelkkää seksiä vonkaava mies olisi sanonu "anna ku mä vähän tuikkaan".
Mä en halua mitenkään syyllistää sua, vaan potkia eteenpäin ratkaisemaan ongelmat. Te tarvitsette selvästi apua, mutta sun pitää antaa muiden auttaa. Yksityinen psykologi on liian hidas ja kallis apu.
Kerrot olotilasi juuri näin kun kerroit täällä. Älä jätä mitään pois. Saat luultavasti masennuslääkkeet (OTA NE VASTAAN, TARVITSET NIITÄ, EIKÄ SE TEE SINUSTA "HULLUA") ja lisäksi pyydät, jos lääkäri ei tajua itse ehdottaa, mietoja rauhoittavia, että saat nukuttua, syötyä ja pahimman yli muutenkin.
Masennus/ahdistuslääkkeet vaikuttavat vasta parin viikon sisään, joteen siksi nuo rauhoittavat oavat tarpeen.
Nimim. Kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pyytänyt, että veisi lapset puistoon, olen pyytänyt, että voisin lukea edes lehden ja olla sen aikaa.
Tässä taloudessa olen todellakin joutunut kantamaan vastuun kaikesta, se ei ole ollut martyyriuutta.
Siksi tarvitsen apua kun nyt ei voimat riitä ja mies ei vaan tee jos minä pysähdyn. On kokeiltu.
Valittaa ja heittäytyy avuttomaksi. Läheisriippuvuus on sitä kun ei osaa olla yksin, minä osaan ja haluaisin olla edes hetken viikottain. Heti jos yritän sellaisen järjestää niin mies joko heittäytyy täysin avuttomaksi. Olen siltikin vaan mennyt esim. kävelylle, mutta sitten soittelee koko ajan perään ja kyselee neuvoja. Suuttuu jos sanon nätisti, että koittaa nyt vaan pärjätä itse, hän on isä.
Eli jos jollakin on läheisriippuvuus niin se on miehelläni.
Tuntuu pahalta kun täällä etsitään heti itsestäni se vika miksi tilanne on se mikä on. Vikaa varmaan on, kuten meissä kaikissa, mutta onko se kannustavaa? Mun siis palstan mukaan pitäisi vieläkin vaan enempi tsempata ja tutkiskella vikojani ja tehdä enemmän. Varmaan joo, mutta nyt on kyse voimavaroista, jotka eivät riitä siihen juuri nyt. Kaikella on aikansa ja paikkansa, tarvitsen apua, jotta voin antaa itselleni taukoa ja sitten järjestellä asioita uusiksi ja mieheni kanssa löytää uusia keinoja arkeen.
Pöyritstyttävää miten kapeakatseisia ihmisiä täältä löytyy ja kiitän ymmärtävistä ja kannustavista vastauksista.
Nyt hommat kutsuu.
ap
että siinä on ihminen jolta on lyhyessä ajassa kuollut aviomies, isä tehnyt itsemurhan, lapsella epäillään nyt syöpää. Miettikää omalle kohdallenne ja missä kuosissa olisitte itse, jos kahden edellisen päälle tulis vielä lapsen syöpäepäily. Jos noissa kahdessa edellisessä on aivan riittävästi yhden ihmisen kontolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen ääripää läheisriippuvuuden ilmenemismuodoissa on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä. Hän huolehtii ja auttaa pakonomaisesti, kantaa vastuuta toisista ihmisistä, mutta ei omasta hyvinvoinnistaan. Hän uhraa elämänsä toisille.
Läheisriippuvuuden taustalla ovat usein heikko käsitys omasta itsestä ja huono itsetunto. Pelätessään hylätyksi tulemista läheisriippuvainen ei pysty sanomaan toisille ei. Siksi häntä voidaan käyttää hyväksi joko ihmissuhteissa tai työssä. Hänen on vaikea olla tasavertaisessa suhteessa toisiin ihmisiin, eikä hän kestä yksin jäämistä. Toisaalta hän voi eristäytyä läheisyyden pelossa. Tärkeimpänä tekijänä ovat emotionaaliset ongelmat. Läheisriippuvuudesta kärsivän on vaikea tiedostaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Siksi hän usein masentuu, stressaantuu tai menettää elämänhalunsa.
http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/415-laheisriippuvuus
ahdistuu ja masentuu, jos
a) lapsen isä kuolee
b) oma isä tappaa itsensä
c) lapsella epäillään syöpää.
Ja ihanko oikeasti on nyt liikaa vaatia mieheltä tukea, vastuunkantoa ja auttamista esim. kotitöissä? Edes pientä psykologisen silmän käytön yritystä reporankana makaavaan vaimoon riisumisyritysten sijaan? Kyllä mä niin suuresti ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään ei kukaan jaksa ja kaikki on niin helvetin vaikeeta.
Vaihdetaanko osia??....itse olen yrityksen tj (ei oma yritys) ja joka pvä mietin miten saan työntekijöille palkan maksettua, raadan 12t päiviä ja koitan olla siinä sivussa äiti vielä 2 lapsellekin. Vanhemmalla lapsella on kehityksessä viivästymiä ja perussairauksia. Itsellä muutama jatkuvaa hoitoa vaativa sairaus, mutta niin vaan on jaksettava. Mistä saisin töitä kun työttömyys täällä on yiöi 14% ja mistä työntekijämme saisivat töitä jos antaisin kaiken mennä ja jäisin esim. saikulle voivottelemaan asioitani. Ja jos veikkaat kultalusikka suussa syntyneeksi niin jäin 15v yksin, kun isäni löysi uuden naisen ja muutti hänen luokseen asumaan, joten ihan itse tässä on yliopistot käyty ja työpaikat hankittu....ja se onnistuu vain kovalla TYÖLLÄ ja SITKEYDELLÄ!
Ei hyvää päivää mikä ihmisiä nykyään vaivaa!!
Sun tapauksessa ei kuitenkaan ole kuollut yhtään ihmistä lyhyen ajan sisällä, saati kaksi. Onko sun isä tehnyt itsarin? Onko sun lapses isä kuollut? Onko sun lapses vaarassa kuolla? Joo, mikä ihmisiä tosiaan vaivaa... Marttyyriudesta puheenollen....
Eivät edes ne sinulle läheisimmät. Voimia! Hae apua.
Vaihdetaanko osia??
Käsi sydämellä? Lapses henki vaaraan, toinen vanhemmistas tekee itsarin ja mieheltäs henki pois? Ihan oikeasti vaihtaisit osia? Vastaa.
Kokeile vaikka vaihtaa osaa ihmisen kanssa jonka lapsi on kuolemanvaarassa, voi se oma sädekehä pään päällä vähän himmetä.
Mitään ei kukaan jaksa ja kaikki on niin helvetin vaikeeta.
Vaihdetaanko osia??....itse olen yrityksen tj (ei oma yritys) ja joka pvä mietin miten saan työntekijöille palkan maksettua, raadan 12t päiviä ja koitan olla siinä sivussa äiti vielä 2 lapsellekin. Vanhemmalla lapsella on kehityksessä viivästymiä ja perussairauksia. Itsellä muutama jatkuvaa hoitoa vaativa sairaus, mutta niin vaan on jaksettava. Mistä saisin töitä kun työttömyys täällä on yiöi 14% ja mistä työntekijämme saisivat töitä jos antaisin kaiken mennä ja jäisin esim. saikulle voivottelemaan asioitani. Ja jos veikkaat kultalusikka suussa syntyneeksi niin jäin 15v yksin, kun isäni löysi uuden naisen ja muutti hänen luokseen asumaan, joten ihan itse tässä on yliopistot käyty ja työpaikat hankittu....ja se onnistuu vain kovalla TYÖLLÄ ja SITKEYDELLÄ!
Ei hyvää päivää mikä ihmisiä nykyään vaivaa!!
Mitään ei kukaan jaksa ja kaikki on niin helvetin vaikeeta.
Vaihdetaanko osia??....itse olen yrityksen tj (ei oma yritys) ja joka pvä mietin miten saan työntekijöille palkan maksettua, raadan 12t päiviä ja koitan olla siinä sivussa äiti vielä 2 lapsellekin. Vanhemmalla lapsella on kehityksessä viivästymiä ja perussairauksia. Itsellä muutama jatkuvaa hoitoa vaativa sairaus, mutta niin vaan on jaksettava. Mistä saisin töitä kun työttömyys täällä on yiöi 14% ja mistä työntekijämme saisivat töitä jos antaisin kaiken mennä ja jäisin esim. saikulle voivottelemaan asioitani. Ja jos veikkaat kultalusikka suussa syntyneeksi niin jäin 15v yksin, kun isäni löysi uuden naisen ja muutti hänen luokseen asumaan, joten ihan itse tässä on yliopistot käyty ja työpaikat hankittu....ja se onnistuu vain kovalla TYÖLLÄ ja SITKEYDELLÄ!
Ei hyvää päivää mikä ihmisiä nykyään vaivaa!!
No oletpas sinä nyt niin mahtava ihminen ja ompas sinulla todella rankkaa :D. Kuulostaa ihan normaalielämältä, luuletko sinä, että se tuon kummasempaa muillakaan on?
Sensijaan sympatiani saa Ap, häneltä on kuollut monta läheistä ihmistä ja lapsen henki vaarassa, hänellä on oikeasti rankkaa, sinulla ei, joten pää pois perseestä ja hymyä naamaan!
ap:n läheisriippuvaisuuksia, ap:n lapsella epäillään syöpää ja niin edelleen. Kyllä ihminen on silloin ihan oikeassa hädässä eikä vaan kuvitellussa.
Ja lisäksi ihmettelen teidän seksielämää, joitten mielestä täysin lahnana makaavan naisen riisuminen lasketaan normaaliksi seksuaalisuudeksi.