hei te kokeneet kasvattajat!mitä teen tässä tilanteessa?

esimerkiksi tämä: vähän alle pari vuotias menee joka paikkaan koko ajan ja tekee kaiken mahdollisen kielletyn. no, jos haluan vaikkapa antaa puolivuotiaalle ruokaa niin isompi on laitettava syöttötuoliin vaikka kirjan kanssa, muuten en pysty tarpeeksi nopeasti antamaan huutavalle vauvalle ruokaa. kun olen sanonut että nyt mennään tuoliin istumaan ja lukemaan ja nostan häntä siihen niin alkaa taistelu. haraa vastaan ja alkaa huutaa ja raivota. joudun minuuttitolkulla painimaan itkevän lapsen jalkoja syöttötuolin rei'istä sisään. mutta en viitsisi päästää takaisin lattiallekaan kun sitten oppii että kiukuttelemalla saa haluamansa. mitä teen tälläisessä tilanteessa? jälkeenpäin on tosi morkkis kun lapsi on itkenyt kuin päätä leikattaisi.

esimerkiksi tämä: vähän alle pari vuotias menee joka paikkaan koko ajan ja tekee kaiken mahdollisen kielletyn. no, jos haluan vaikkapa antaa puolivuotiaalle ruokaa niin isompi on laitettava syöttötuoliin vaikka kirjan kanssa, muuten en pysty tarpeeksi nopeasti antamaan huutavalle vauvalle ruokaa. kun olen sanonut että nyt mennään tuoliin istumaan ja lukemaan ja nostan häntä siihen niin alkaa taistelu. haraa vastaan ja alkaa huutaa ja raivota. joudun minuuttitolkulla painimaan itkevän lapsen jalkoja syöttötuolin rei'istä sisään. mutta en viitsisi päästää takaisin lattiallekaan kun sitten oppii että kiukuttelemalla saa haluamansa. mitä teen tälläisessä tilanteessa? jälkeenpäin on tosi morkkis kun lapsi on itkenyt kuin päätä leikattaisi.

Kamala asenne. Saahan nyt alle kaksivuotias mennä joka paikkaan. Jokin on vialla peheessäsi, käytät väkivaltaa. Hae apua!

et voi sille mitään. Meillä ainakin esikoisella oli 2-vuotiaana kamalampi vaihe, kun mikään ei onnistunut, ja juu, puin kyllä usein ihan väkipakolla!!!! Nyt esikoinen 6v. ja kuopus 2v. Ihan samanlaista taistelua on, molempien kanssa! Enkä kyllä kovin usein menetä hermojani, mutta en voi antaa 2-vuotiaan teutaroida mielensä mukaan, kun esim. laitan ruokaa tms.

Aina ei nakertaminen maistu, joten sitten jotain leluja ym. Joskus ei mikään kelpaa, jolloin saa sitten huutaakin hetken. Enkö ole kamala?!?

niin yhteinen rytmi ruokailussa molemmille kuten tuossa jo joku aiemmin mainitsi. Kaikista helpoimmalla pääsee jos kaikki syövät yhdessä. Jos tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, anna sille isomalle lapselle "tärkeitä tehtäviä, joita vaan isosiskot pystyvät tekemään" - eli vaikka hän saa auttaa laittamaan vauvalle ruokalappua, hakea hänelle lusikkaa tms auttaa sinua syöttämään vauvaa. tai voit laittaa hänet tiskaamaan (hiukan vettä, tiskiainetta ja jotain muovikippoja).



Meillä ainankin on toiminut isomman huomioiminen ja hänen ottaminen mukaan vauvan hoitoon. Ja tuohon rimpuiluun, kannattaa selkeästi ilmoittaa lapselle etukäteen että kohta on vauvalla nälkä ja sillä aikaa on isomman piirustushetki tms. ettei mikään leikki lopu kesken vaan lapsi pystyy valmistautumaan tekemisen muutokseen.



jos tämäkään ei toimi, voit antaa vaihtoehdon eli jos lapsi ei halua istua syöttötuolissa, voit antaa hänen olla jossain muualla HUOM sinun ilmoittamassa paikassa, meillä tämä on esim keittiön matto. eli jos isompi ei halua osallistua vauvan ruokintaan tai isomman täytyy odottaa jotain, hän "saa mennä maton päälle lukemaan kirjaa". Anna lapselle aina jotain konkreettista tekemistä.



Tsemppiä kovasti, toivottavasti näistä on jotain apua!

jaksaisiko se leikkiä keittiössä sillä aikaa kun syötät pienempää? jos annat vaikka kattilan jossa on rusinoita ja kauhan käteen ja sanot että leikisti keittää niitä. ja ei haittaa vaikka laittaa niitä suuhunsakin.

meillä pikkumies antaa mun laittaa ruokaa rauhassa tällä konstilla.

tosi paljon ihan konkreettisia neuvoja, otan kyllä käyttöön! jotenkin tässä väsyneenä koittaan vain saada äkkiä yhden asian toimimaan että pääsee tekemään toista. en kyllä koe olevani väkivaltainen, mutta koitan tästä lähtien huijata lapsen tuoliin jollain muulla keinolla, tai jos mahdollista että saisi jopa pysymään aloillaan jotenkin muuten. tuo vauvan syöttäminen oli vain esimerkki, toinen samanlainen tilanne on esim kun vauva menee ekoille unille ja isompi ei silloin vielä nuku. ap

Minä ratkaisin asian samassa tilanteessa niin, että latasin sellaisen kannettavan DVD-soittimen (auton niskatukeen kiinnitettävän) Puuha-Petellä/Pingulla/Possu Pallerolla ja nappasin koneen käyntiin ja sitten vasta lasta pöytään. Lapsi söi siinä tosi nätisti sen aikaa kuin hoidin kuopuksen ruokailun, toisella kädellä auttelin sen minkä tarvi.



Pahimpina päivinä tuokaan ei toiminut, sitten isompi lapsi istui jäähyllä keittiöntuolilla ja minä ruokin kuopusta vieressä. Välissä käytiin pöydässä kokeilemassa josko maistuisi jo ruoka.



Sama tahti molemmilla niin pitkälle kuin mahdollista. Ja mielenkiintoiset pöytälelut/videot.

Mikä pakko sen isomman on olla tuolissa?

Anna olla lattialla ja jos huutaa, niin sitten huutaa.



Sinun on hyvä tehdä asunnosta sen verran turvallinen, että isompi vintiö ei välttämättä tarvitse olla "kiinni" silloin kun sinä teet jotain muuta.



Onko ongelmasi se, että sinun pitää niin kauheasti vahtia, hoitaa, viihdyttää, nukuttaa ym. eikä lapsi voi olla sen siunaaman hetkeä itsekseen?



Toinen ongelma on päiväjärjestys, eli olisi hyvä olla ruokailut samaan aikaan, lepohetket samaan aikaan, leikki ja muut touhu samaan aikaan molemmilla lapsilla.



Laita pienempi nukkumaan ja anna hänen olla rauhassa, sitten voit puuhailla isomman kanssa jotain.

Miksi ette voi kaikki olla syömässä yhtaikaa? Pienempi oikealla, isompi vasemmalla ja sitten syömään. Isompi syö tietenkin "itse".

Vauvan uniaikaan isommalle jotain hiljaista puuhaa: piirtämistä, lukemista tms.



On ollut mullakin kaksi pientä hyvin pienellä ikäerolla, mutta hyvin on selvitty.

eli ruokailurytmi samaksi, lapset syövät yhtä aikaa. 2v syö itse ja sinä syötät vauvaa.



Koti turvalliseksi jotta lapsi voi omassa kodissa liikuskella omin päin ilman että joutuu vaaraan.



Lapselle jotain kivaa tekemistä, jotta saat toisen syötettyä. Pöydässä voi myös piirtää, värittää, pujotella makarooneja lankaan, askarrella, tms. ison lapsen juttua, jotta saat pienemmän syötettyä.

sen vaan sanon, että meillä Suomessa on ihan hullu tapa kasvattaa lapsia. Liian yleistä on nämä kielto, määräys käskytykset. Puhutaan kuin koirille istu, syö, tule, mene...ei ihme ettei lapset tottele puhetta eikä ymmärrä syitä.



Nyt sitten vinkkaan kokemuksen perusteella miten pikkulapsen kanssa toimitaan. Äänensävy on lempeä kun lapselle kerrotaan ETUKÄTEEN mitä seuraavaksi tehdään: kohtahan meillä onkin ruoka-aika, lihapullat ja muusi odottaa, saatkin itse päättää siirretäänkö syöttötuolia toiselle puolen pöytää vai annetaanko olla paikallaan tai haluatko tänään syödä isin lautaselta tai haetko yhden vai kolme lelua pöydälle siksi aikaa kun äiti syöttää vauvan? Loputtomiin voi juksata näin ja lapsi oppii tavoille. Kokeileppa ja etsi itsellesi sopiva tapa mielikuvituksen avulla.

en voi sietaa tollaisia ihmisia joilta kylla kirpoaa arvostelua, mutta ei mitaan konkreettisia neuvoja.

eli tossa tilanteessa sanoisin 2 v:lle etta nyt on x:n aika syoda, olisi kiva jos liittyisit seuraan ja soisit vaikka pienen valipalan. Mutta jos et halua syoda niin voit kiltisti leikkia/piirtaa/lukea tassa vieressa. kerro hanelle etta on tarkeaa rauhoittaa ruokailuhetki teille kaikille.

et voi sille mitään. Meillä ainakin esikoisella oli 2-vuotiaana kamalampi vaihe, kun mikään ei onnistunut, ja juu, puin kyllä usein ihan väkipakolla!!!! Nyt esikoinen 6v. ja kuopus 2v. Ihan samanlaista taistelua on, molempien kanssa! Enkä kyllä kovin usein menetä hermojani, mutta en voi antaa 2-vuotiaan teutaroida mielensä mukaan, kun esim. laitan ruokaa tms.

Itselläni myös 2v. ja 6v. lapset.

tee kodista lapsiystävällinen niin ettei sinun tarvitse vahtia sitä taaperoa. valitettavasti ei pysty pitämään pöydillä liinoja, koriste-esineitä, kaukosäätimiä ym ja kaikki kaapit ja laatikot sulkimilla ja lapsilukoilla. Porttia kehiin ja kukat pois jos ei usko "ei"-sanaa ja kaivaa multaa yms. Jotkut , kuten minun, lapset vaan kikkailee KOKO ajan kun taas jotkut lapset ei. Mieheni edellisestä liitosta oleva lapsi ei ole ikinä koskenut mihinkään kiellettyyn, esim. veistilaatikoissa ei ole tarvinnut olla lapsilukkoja viinipullotelinen on saanut olla rauhassa jne.

Mun 5-vuotias vieläkin painelee autossa kaikkia nappuloita ja vipuja, jos odottaa mua pihalla sen 2min autossa. Ja sit kun lähden ajamaan, on perslämmittimet, hätävilkut ja ilmastointi päällä, moottoritiellä aukeaa takaluukku jne.



Lapsiystävällisyyden lisäksi hyviä pikalapsenvahteja on tietty piirretyt leffat tai koneelta jotain titinalle-musavideoita. Pikkuhiljaa näistä eroon kun lapsi kasvaa ja pitää vaan osata käyttäytyä ja odottaa, vaikka olisikin vähän tylsää.



Tuo on hankalaa aikaa (=helvettiä), mutta helpottaa kyllä ajan myötä, tsemppiä :)

olla hyvä äiti, ja huolehtia molemmista pienistä koko ajan mahdollisimman hyvin, ja silloin on vaarana että kokee ettei mikään oikein suju eikä osaa olla äiti sillä tavalla kuin etukäteen kuvitteli. Mun tärkein neuvo ap:lle on, että laske rimaa jos tuntuu että alat olla ylirasittunut lastesi kanssa. Noin pieni ikäero on rankka vielä tuossa vaiheessa. Jos jotenkin saat lapsille ruokaa vatsaan ja vaatteet päälle joka päivä, niin sehän riittää. :)



Minä aikanani syötin kuopuksen aina keittiön työtasolla samalla kun laitoin ruokaa. Heti kun hän oppi istumaan, länttäsin hänet työtasolle, annoin hedelmäkulhon eteen ja syötin siinä lapsen ällistellessä hedelmiä ja isomman leikkiessä omia leikkejään. Pienenä hänellä ei ollut voimia työntää tuota isoa kulhoa pois edestä ja lähteä liikenteeseen, ja vielä silloinkin kun hän oli isompi, hän mielellään imeskeli omenoita ja banaaneja eikä halunnut liikkua siitä mihinkään (ja tietenkin minä olin koko ajan siinä tason edessä estämässä tippumista. Jos isompi oli harmiksi, nostin hänet sitten myös työtasolle, annoin muoviveitsen ja otin mukaan ruuanlaittoon. Näin mentiin, lapsi tuli ruokittua, ruuat laitettua ja kaikki meni hienosti. Kun sitten esikoisen kanssa söin, oli vauva jo unilla, ja minulla aikaa keskittyä esikoiseen.



Edellinen ei siis ollut neuvo ap:lle, vaan esimerkki siitä, että kun jotenkin sumplii noi vaikeat vaiheet, niin aika kuluu aika nopeasti kuitenkin ja kohta helpottaa. Pääasia ettei äiti ole ihan hermoraunio kun lasten taaperoaika on ohi. :)

meillä koti oli sellaiseksi järjestetty, että juurikaan mitään ei tarvinnut kieltää. erityistapauksissa avasin jonkun jännän laatikon, johon ei itse päässyt käsiksi ja sai leikkiä ja tutkia niiden esineiden kanssa. Yleensä se oli keittiön alalaatikko josta oli poimittu vaaralliset kapineet pois ja siellä oli lastoja ja muita välineitä ihmeteltäväksi.

oli ihan kaikista pahin vaihe, kun vauva 1/2 v ja isompi 2 v. Pahemmaksi ei enää mene. Koettakaa selvitä seuraavat puol vuotta, vaatimustasoa alas ja lapsille haleja, niin jo helpottaa.

esimerkiksi tämä: vähän alle pari vuotias menee joka paikkaan koko ajan ja tekee kaiken mahdollisen kielletyn. no, jos haluan vaikkapa antaa puolivuotiaalle ruokaa niin isompi on laitettava syöttötuoliin vaikka kirjan kanssa, muuten en pysty tarpeeksi nopeasti antamaan huutavalle vauvalle ruokaa. kun olen sanonut että nyt mennään tuoliin istumaan ja lukemaan ja nostan häntä siihen niin alkaa taistelu. haraa vastaan ja alkaa huutaa ja raivota. joudun minuuttitolkulla painimaan itkevän lapsen jalkoja syöttötuolin rei'istä sisään. mutta en viitsisi päästää takaisin lattiallekaan kun sitten oppii että kiukuttelemalla saa haluamansa. mitä teen tälläisessä tilanteessa? jälkeenpäin on tosi morkkis kun lapsi on itkenyt kuin päätä leikattaisi.

tuli mieleen, kokenut en ole, mutta kerron mitä itse joskus tein.

Syöttötuolia ei voi käyttää lapsen "paikallaan pitoon" silloin kun hän ei ole syömässä / nälkäinen / mielellään tule pöytäseuraksi. Laittaisin lapsen väkisin syöttötuoliin vain äärimmäisessä "hädässä" jottei hän tavan vuoksi rupea sitä vastustamaan.

Sama koskee ruokapöydässä oloa. Väkisin syöminen / syöttäminen / ruokailu ei vain toimi. Voi jättää lapseen syvän vastahankaisuuden.

Jos lapsi on saatava viihtymään keittiössä vaikka hän ei syö (syötät vauvaa), niin antaisin hänelle jotain ihan muuta puuhaa kuten edellä neuvottiin. Kattilat ja muovikulhot voisi penkoa, puukapustat ja paistinlastat on kivoja. Voisiko lapsella olla oma pikkukeittiö keittiössä? Pyytäisit häntä laittamaan sinulle "ruokaa" tai "kahvia" kun sinun niiiiin kovasti tekisi mieli, mutta sinun pitää nyt syöttää vauva. Sitten lapsi saa sen jälkeen tarjoilla sinulle valmistamansa aterian.

En ole antanut tuoda pöytään leluja. Videota / telkkaa ei katsota pöydässä. Olohuoneessa voidaan syödä silloin kun ruokailu keittiössä ei onnistu, esim. lapsi on kipeä / yliväsynyt tai jos vanhemmat ovat sairaana niin laittaa "buffan" olohuoneen lattialle ja videon päälle. Mutta pöytä "hygienian" olen pitänyt, eihän ruokailu sitten (läheskään) aina onnistu kovin hyvin tai ainakaan lapset eivät istu pöydässä pitkään.

vastaus toi jotenkin elävästi mieleen ajan, kun meidän tornado oli tommonen taapero :D

Yksi kolmesta on ollut varsin ehtiväinen tapaus ja vaikka kuinka oli kaikki kotona suunnilleen ripustettu kattoon ja kahlittu munalukoin kaappeihin, niin ainahan se jotain kivaa keksi... :p



Mielikuvitusta siis kehiin. Mäkin mm. istutin aika usein naperon tiskipöydälle ilman sukkia ja housuja ja annoin lutrata tiskialtaassa samalla kun tiskasin (Meillä ei siihen aikaan ollut konetta) Ja keksin vaikka mitä kikkakepposia saadakseni tytön edes hetken olemaan paikallaan.



Ihan fiksu kolmasluokkalainen siitä on tullut, vaikka muistuttikin pyörremyrskyä pienempänä.