Lue keskustelun säännöt.
hei te kokeneet kasvattajat!mitä teen tässä tilanteessa?
11.09.2012 |
esimerkiksi tämä: vähän alle pari vuotias menee joka paikkaan koko ajan ja tekee kaiken mahdollisen kielletyn. no, jos haluan vaikkapa antaa puolivuotiaalle ruokaa niin isompi on laitettava syöttötuoliin vaikka kirjan kanssa, muuten en pysty tarpeeksi nopeasti antamaan huutavalle vauvalle ruokaa. kun olen sanonut että nyt mennään tuoliin istumaan ja lukemaan ja nostan häntä siihen niin alkaa taistelu. haraa vastaan ja alkaa huutaa ja raivota. joudun minuuttitolkulla painimaan itkevän lapsen jalkoja syöttötuolin rei'istä sisään. mutta en viitsisi päästää takaisin lattiallekaan kun sitten oppii että kiukuttelemalla saa haluamansa. mitä teen tälläisessä tilanteessa? jälkeenpäin on tosi morkkis kun lapsi on itkenyt kuin päätä leikattaisi.
Kommentit (38)
pahojaan se lapsi voi tehdä, että pitää laittaa koti sellaiseksi että ei ole mahdollisuutta...niin ihmettelen millainen koti teillä sitten on?! kyllä meillä on kaapit lukossa ja tavarat joihin ei saa koskea ulottumattomissa, mutts SILTI se lapsi aina keksii jotain. esim vie vauvan lelut koiran sänkyyn. repii kirjat hyllystä. repii puhtaat vaatteet laatikoista. (näitä laatikkoja ei saa säppiin). raahaa kengät eteisestä ympäri asuntoa. syö koiran ruuat. laittaa omat lelunsa koiran vesikuppiin. repii tyynyt ja peitot sängystä. siirtelee matot paikoltaan. kiipeilee tuoleille ja nousee seisomaan. tässä nyt jokunen esimerkki...ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on erittäin rauhallinen esikoinen, ja hänen taaperoaikanaan ihmettelin vilpittömästi, että mitä muut äidit valittaa sotkuisista taaperoistaan. Eikö ne vahdi niitä, häh?
Noh, aika korjasi tämänkin tietämättömyyden, ja nyt meillä on vähän touhukkaampi taapero (1v 5kk). Elin ihan huvikseni katsoin vartin ajan, mitä lapsi sai aikaan kun en rajoittanut häntä yhtään.
Tässä muutama puuha, jonka reipas lapsi saa vartissa aikaan:
- veti koiraa hännästä (tähän tietenkin puutuin)
- haki lusikkalaatikosta voiveitsen, väänsi sillä koiranruokalaatikon kannen pois paikoiltaan. Kiipesi laatikkoon ja söi parit papanat.
- haki nukenrattaat ja lappoi niihin koiranruokaa
- päristeli eteisen lasioven täyteen sylkeä, hieroi sitä siihen käsillä pyörivin liikkein ja huusi sanan joka tarkoittaa "tuulilasinpyyhkimet" :D
- veti koiraa hännästä (puutuin ja käskin antamaan namin koiralle)
- haki eteisestä kengät keittiöön ja laittoi niihinkin koiranruokaa
- veti koiraa hännästä, juoksi namipurkille ja huusi "namia koiralle"
Sitten mulla loppui hermo ja tieteellinen kokeilu päättyi. Meillä selvästi koira ja se, että lattialla on koko ajan koiralle vettä ja kuivaruokaa, on sellainen asia joka lisää sotkua. Mut en epäile, etteikö lapsi saisi ihan yhtä paljon sotkua aikaan ilman koiraakin. :D
Koetetaan jaksaa näitä meidän lapsosia, onhan ne toisaalta niin luovia ja suloisia. :)
Sun täytynee kahlita lapsi sit pienempään tilaan, jos koko asuntoa ei saa lapsiystävälliseksi.
Laita yksi huone kodissa sellaiseksi, ettei lapsi yksinkertaisesti voi saada siellä mitään vahinkoa aikaan. ( tuolille kiipeäminen ja sillä seisominen eivät ole vaarallisia juttuja... sieltä tuolilta voi jopa hypätä...meidän vajaa 3v on jo jonkun aikaa hypännyt pöydältäkin, motoriikka kehittyy vain harjoittelemalla)..
Sitten menette kaikki tähän 'turvahuoneeseen' kun esim. syötät vauvaa, ovi kiinni ja saat homman hoidettua rauhassa. Jos lapsi osaa avata oven, niin käännä kahva pystyyn...
Jos lapsi sit huutaa et ei halua olla juuri siinä tilassa, niin anna huutaa =)
vastaa niiiin kiusallaan "arki ja rytmit kunnossa, niin ei tartte satuttaa lasta" ( satuttaa = laittaa lapsi syöttötuoliin, ettei tapa itseään riehumalla)
Lol, näihinkin perheisiin kun oikeesti pääsis vähän tirkisteleen, millainen arki siellä luuraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaa niiiin kiusallaan "arki ja rytmit kunnossa, niin ei tartte satuttaa lasta" ( satuttaa = laittaa lapsi syöttötuoliin, ettei tapa itseään riehumalla)
Lol, näihinkin perheisiin kun oikeesti pääsis vähän tirkisteleen, millainen arki siellä luuraa
kiivetä tuolille seisomaan! antaako kaikki muut vai?? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiivetä tuolille seisomaan! antaako kaikki muut vai?? ap
Tai sitten vaikka katsoa telkkaria tai muuta itselleen mieluisaa sillä aikaa? Valtataistelua tuosta ei kannattaisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sua vaivaa? Lapsilla eri isät?
nämä vastaukset ja jos olette sitä mieltä että se on väkivaltaa niin lopetan heti!! mutta mitä siinä tilanteessa sitten tehdään?? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuoliin. en satuta, pidän vain kiinni. ap
nämä vastaukset ja jos olette sitä mieltä että se on väkivaltaa niin lopetan heti!! mutta mitä siinä tilanteessa sitten tehdään?? ap
että satutat lasta, kun laitat häntä syöttötuoliin? Joudutko siis vääntämään vai mitä tarkoitat painimisella? Selvennä se ensin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ap satuttaa lasta? Kyllähän kaksivuotiaat nyt kiukkuaa, hyvänen aika! Vai annatteko te aina kaikissa tilanteissa periksi, kun lapsi alkaa vääntelehtiä ja itkeä?
arkirytmin sellaiseksi, että lapsilla on selkeät, mahdollisimman yhtenäiset, ruokailuajat. Näin pienemmän ei tarvitse tulla niin nälkäiseksi, että hän alkaa huutaa. Sinun ei tarvitse hermostua siitä ja isomman ei tarvitse nähdä sitä ahdistavana tilanteena, jossa hän ei keksi muuta kuin häiriökäyttäytymisen.
Eli syötät, ulkoilutat ja nukutat lapsia mahdollisuuksien mukaan yhtä aikaa. Molemmat ovat jo riittävän isoja viiteen ruokailuun päivässä. Lisäksi väkivalta ei ole kasvatusta. Olet kaikissa tilanteissa jämäkkä, mutta et pahoinpitele ketään. Ennen pitkää lapsi oppii kuka teillä määrää ja silti pitää huolta. Älä huuda lapsille, äläkä varsinkaan ala taistella lapsen kanssa siitä, kuka saa tahtonsa läpi. Jo silloin kun rupeat itse niin lapselliseksi, on pelisi menetetty.
Kun arki ja sen rytmi on kunnossa, niin jaksat selvittää mahdolliset uhmakohtaukset ja muut lasten hötkyilyt paljon paremmin.
Heidän lapsensahan eivät koskaan rimpuile vastaan.
Hoh-hoijakkaa!
Ap:lle sanoisin, että puhuminen auttaa. Yleensä pienikin lapsi ymmärtää, kun selittää asian hänelle. Tärkeää, että hän voisi kokea ruokailuhetken mukavana, yhteisenä hetkenä.
Kuulostaa aivan tavalliselta lapsiperheen elämältä. Minä keksisin lapselle jotain hauskaa ja mielenkiintoista, tekemistä tai tavaraa, ettei hän huomaiskaan kun jalat sujahtavat syöttötuoliin:) Tyyliin: 'katsopas kun on hauska lusikka, osaatko syödä itse vai auttaako nalle...' Satuilua ja pelleilyä peliin niin moni asia sujuu. Hyvää jatkoa ja rauhallisia hetkiä perheeseesi.
Miksette syö yhdessä? Eikö se nyt ole kaikkein viisainta niin ei tarvitse vahtia juoksevaa ja syöttää vauvaa. Toki syöt itsekin samaan aikaan. Ruokailusta tulee näin yhteinen mukava hetki eikä mikään pakkoistutus.
Yleensä rähjäämällä ei saa hyvää aikaan. Käyt joka ruokailua ennen lasten kanssa läpi miten pöydässä ollaan ja syödään. Otat ruokailun opetustilanteena eikä rangaistusasiana. Kehut hyvästä käytäksestä. Keskity ohjaamaan oikeaa käytöstä, et niinkään kieltämään väärää.
Jos sä väkisin runnot lapsen syöttötuoliin siksi aikaa kun keskität kaiken huomion vauvaan, niin kylvät kyllä huonoa siementä. Sähän viestit sille 2 v koko ajan, että vauva on tärkeämpi ja isompi saa seurata sivusta.
Monesti, kun joku juttu lasten kanssa ei suju, koko asia pitää kääntää päälaelleen ja lähteä luovasti suunnittelemaan 1. Mitä on ihan pakko tehdä (tässä tapauksessa lapsen on saatav ruokaa) 2. Mitä muuta pakollisia reunaehtoja (toisen mukulan on pysyttävä hengissä) 3.Muita toiveita, jos mahdollista toteuttaa (Koko koti ei menisi sekasotkuun toimenpidettä suoritettaessa. 4. Mahdollisimman monella osapuolella mahdollisimman mukavaa, myös äidillä.
Lisäksi olen huomannut, että tietyt perusjutut kannattaa tehdä samaan aikaan (ainakin pyrkiä), nukkuminen, syöminen, ulkoilu, vessat, leikkiminen, jotta perhe pysyy samassa rytmissä ja äidille jää aikaa myös itselleen. Joten miksi isompi ei syö samaan aikaan kuin pienempi. Oletan, että hän on käärmeissään, kun ei pääse pöytään muiden kanssa ja jo se on omiaan saamaan vipinää pöksyyn. Meillä on myös syöty siten, että lapset istuva olkkarin lattialla ja mulla on joku puurokippo kädessä. Syötän telkkaria katsovia mukuloita. Eikö ole kamalaa? Tämä oli joku jakso, kun mikään muu ei toiminut, olin itse raskaana ja pahoinvoiva. Nämä telkkarin edessä ruokitut lapset ovat jo koulukikäisiä ja voin vakuuttaa, että mitään merkkejä telkusyömisestä ei ole jäänyt, aitsi ehkä se että tiukkapipo äiti on huomannut, että pipon ei tarvitse olla niin kireällä. Tsemppiä! Keksit varmasti keinon, joka sopii teille.
myös pienen ikäeron lapsoset. Silloin kun olivat tuon ikäsiä niin meidän päivä meni suunnilleen näin: klo 7 herätys, klo 8 aamupala, klo 9 pihalle ja vauva vaunuihin maate. Ulkoiltiin pari tuntia esikoisen kanssa ja vauva nukkui. Klo 11 lounas, kaikki syötiin yhtä aikaa. Klo 12 esikoinen päikkäreille ja touhua vauvan kanssa. Klo 15 välipalat ja sen jälkeen ulos ja vauva vaunuihin päikkäreille. ULkoiltiin pari tuntia, vauva nukkui, ja klo 17-18 päivällinen. Sen jälkeen muuta touhuiluja ja klo 20 iltapalat ja lapset sänkyyn. Koitat vaan saada sellaisen selkeän rytmin siihen päivään, ulkoilu pelastaa tosi paljon jos vauva suostuu nukkumaan/olemaan vaunuissa. Sisällä oleminen oli kyllä ihan tuskaa..