n.2-v. ikäerona
Hei! Odottelen pikku kakkosta vasta rv 5+4, mutta mietin jo etukäteen, että mitenkähän kaikki oikein sujuu?! :D Ikäeroksi ehtii ehkä juuri ja juuri tulemaan n.2-v. Miten teillä on sujunut? Onko ollut mustasukkaisuutta ja miten siitä on selvitty?
Ensimmäinen tyttäreni on temperamenttinen ja voimakastahtoinen naisenalku, joten saa nähdä mitä tästä vielä seuraa... :)
Kommentit (3)
Kiitos mukavista kommenteista, hieman tuollaista olen kuvitellutkin sen olevan. Siksi oli pakko kysyä " kokeneiden kommentteja" :D Saa nähdä, miten siitä sitten oikeasti selviää... :D
Onneksi olkoon pienokaisestanne!
Lokaäiti -05 esittikin jo ne tärkeimmät asiat. Meillä lapset nyt jo 3 v. ja 5 v., mutta muistan vielä hyvin tuon suloisen kaaoksen kuopuksen ensimmäisinä elinviikkoina. Pääasia on muistaa, että tuo kaikki helpottaa aikanaan. Palkintosi saat varmasti myöhemmin, kun näet suloisten pienokaistesi halivan ja pusivan toisiaan ja leikkivän keskittyneesti kahdestaan. Meillä ainakin tytöt ovat parhaita kaveruksia keskenään, vaikka toki välillä tapellaankin ja kunnolla!
Onnea teille perheenlisäyksenne johdosta ja antoisia hetkiä kahden pikkutaaperon äitinä;)
Ettäpäs onneksi olkoon! :) Teit elämäsi parhaimman virheen ;)
Meillä on myös temperamenttinen tyttö, ikäeroa 1v10.5kk ja poikavauva nyt pian 8 viikkoa, isompi 2v.
Pahinta on ne ekat viikot, kun ei ole vauvalla vielä rytmiä, itse on kipeänä ja esikoinen ei tiedä miten suhtautua tai lähinnä, miten itse suhtautua kahden lapsen hoitoon ja millä saa kaikki asiat hoidettua, mistä aika ja energia... Aluksi ekat päivät meni meillä hienosti, kun oli kaikki uutta ja jännää kaikista ja sitten alkoi se " arki" . Eli vauva huutaa samaan aikaan kun isompi iltaisin, ja eivät nukahtaneet tietenkään kumpikaan, ja pienemmällä koliikkia tai jotain sellaista mahakipua. Isompi haluaa syliin samaan aikaan kun imetän, tai keksii tehdä pahojaan, tulee pomppimaan sänkyyn, päälle, heittelee tavaroita, löytää kaikki pikkuesineet suuhunsa kiipeää seinille ja huutaa naama punaisena ja muutenkin uhmailee esim.vaatteiden kanssa. Keksii aina haluta lähteä ulos just kun imettää ja vaikka keskellä yötä, ja alkaa pukea päällensä tai ähertää muuten vaatteiden kimpussa ja vaihtaa itselleen vaippaa ja sitten kiukkuaa... sitten kun pääsee vauvalta, niin " karkuun karkuun" ... ;)
Tärkeintä on, että nukut aina kun voit ja nukuttaa. Ja otat oman aikasi myös. Pyydät apua. Ekan kuukauden kahden jälkeen rytmiä vauvallekin viimeistään, itsestään se ei tule vaan se vauva vaan totutetaan isomman rytmiin. Ja isommalle rytmi on erityisen tärkeä myös kotihoidossa. Että ulos ja syömiset yms, oikeaan aikaan. Ja kaikki pitää osata ajoittaa sopivasti lomittain, tai sitten joutuu imettämään ja nukuttamaan pienemmän vauhdista eli hommaa joku kantoliina jos et vielä omista. Ja isommalle oma aikansa, meillä se on nukutusaika. Eli hän tarvitsee äidin peittelemään ja antamaan sen maitopullonsa. Joskus lukemaan iltasadun ja syliä kaipaa myös kovasti. Ei ole vielä niin iso... Eikä tarvitse tulla isoksi yhdessä yössä tai totuttaakaan etukäteen kamalasti jos ei lapsi itse ole valmis.
Välillä 2-vuotias heittäytyy pikkuvauvaksi ja leikkii vauvan jumppamatolla ja vanhassa sitterissäänkin kököttää, vauvalla on omansa. Ja syöttääkin pitää meidän " pikkuvauvaa" viakka on jo miltei vuoden syönyt itsekin lusikallaan ja haarukallaan..
Vauvan tuloon valmisteltiin mm. lukemalla kirjoja... ja juttelemalla että äidin masussa on vauva.. nyt eilen vasta kahden kuukauden jälkeen tyttö muisti, että olsiko äidin masussa vielä vauva, piti selittää että ei ole, nyt se on tuossa noin... ja sitten juttelin pitkät pätkät että mistä ne vauvat tulee (2-vuotiaan tasolla) ja toinen oli ihan silmät pyöreinä... ihana ;)
Alun kaaoksen jälkeen kyllä se on oikeasti nyt ihan helppoa, vaikka onkin jonkin sortin koliikkivauva taas. Vauvanhoito on tuttua, ja sitä en stressannut ollenkaan, ja esikoinen menee omalla painollaan.
Kantoliina, tv ja tallentava digiboksi, auttavat meillä. Ja sitten vielä se, että esim. kauppaan ei tarvii lähteä koko perheen. Paitsi jos oikeasti huvittaa tietenkin. Ja uloskaan ei tarvii mennä joka päivä lapsien kanssa. Onhan tämä meidän toinen ihan erilainen hoitaakin, kun ensimmäinen myös ihan yksilökohtaisten erojen takia, mutta rutiinit ja selvästi oma tottumus hoitopuuhiin helpottavat kummasti.
Juu, ja kuljetusvälineet, osta tuplat jos huvittaa, onhan ne helpot, mutta meillä on yritetty pärjätä toistaiseksi sisaristuimellisella + seisomalaudallisella rattaalla ja kantoliinan kanssa. 2-vuotias nukkuu siis sisällä kotona päiväunensa. Pärjää näinkin, eikä vie tilaa ne isommat tuplavaunut, myös on jokseenkin kevyempi varustus näin. :) Toisen lapsista voi jättää aina kotiinkin joskus, jos sovittelee miehen kanssa työajoista. Ja riippuu myös viihtyykö vauva kantoliinassa myös nukkuvana. Esikoisemme ei viihtynyt nukkuvana siinä, mutta tämä toinen suorastaan rakastaa liinakyytiä, rataskyyti ei olekaan niin kivaa edes.
Parhain virhe -kommentti siitä, että onhan tämä kuluttavaa, ja helpommallakin voisi päästä jos ikäero olisi isompi. Mutta toisaalta, selvästi on seuraa jo nyt toisistaan, sekä tyttö tykkää hoivata pikkuveikkaa sen minkä osaa, ja pikkuinen myös nauraa käkättää parhaimmat naurut ihan ääneen jo isosiskon pelleillessä. Välillä meinaa tulla mustelmiakin toki, ettei voi päästää hetkeksikään silmistään noita (Osta se sitteri myös) mutta onhan ne ihania...