Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aineellisesti köyhä lapsuus, silti varakkaat vanhemmat.
11.09.2012 |
Onko kellään muulla 70-luvun lapsella ollut samoin? Vanhemmat olivat varakkaita, oli uutta autoa, kesämökkiä, matkaa yms. Me lapset kuljimme vaatteissa jotka oli vähän niin ja näin, koskaan ei ostettu mitään ylimääräistä. Kerran viikossa sai pullon limsaa ja sekin piti jakaa isosiskon kanssa. Aina kauhee natkutus kuinka me lapset viedään vanhempien rahat eikä se raha puussa kasva.
Me lapset emme päässeet ulkomaille mukaan, vanhemmat lähtivät koska he ansaitsivat rahat niihin jne. Joskus mietin että ihme ettei musta tullut tän katkerampaa. Ennemminkin asia näkyy niin että mun kaikki rahat menee lapsiin. Toisaalta luulin pitkään että olimme oikeasti köyhiä kun olin lapsi, nyt aikuisena on paljastunut totuus. Vanhemmilla oli rahaa, mutta suurin synti oli käyttää niistä rahoista markkaakaan ylimääräistä lapsiin.
Kommentit (3)
Meillä oli samanlaista. Oli velattomat talo ja mökki, isä hyväpalkkaisessa työssä. Silti lapsille ei ikinä ostettu mitään, jouduin tyttönä kulkemaan isoveljieni vanhoissa vaatteissa. Isä oli pahin, äiti antoi joskus salaa rahaa, jolla sitten käytiin salaa ostamassa irtokarkkeja kioskilta. Lelujakaan ei koskaan saanut, käytiin kavereilla leikkimässä tai tehtiin paperilennokkeja. Isän periaate oli ja on vieläkin, että kaikki mitä kulutat on sinun itsesi tienattava. Eli jo varhaisteininä piti mennä kesätöihin jos aikoi saada itselleen vaatteita.
Ja ei, meidänkään perheemme ei ollut oikeasti köyhä, isä oli joka vuosi verotiedoissa kunnan top 50:ssä ja on vieläkin vaikka on jo eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli kanssa omakotitaloa ja kesämökkiä, no auto oli vanha. Ja elettiin suunnilleen kädestä suuhun, koska kaikki meni lainoihin.