Joulu tulee - tuleeko riitaa missä vietätte aaton?
Miten te, joiden vanhemmat ja sisarukset asuvat kaikki lähistöllä, olette järkänneet joulunviettonne? Meillä on jo riita lähellä, kun miehen vanhemmat haluaisivat meidät sinne, omat vanhempani eivät sano mitään (mutta selkeästi haluaisivat osallistua lapsenlapsensa jouluun) ja itsellämme menee vain hermot stressatessa sitä, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Ajattelin ehdottaa joulua meillä, jolloin kaikilla olisi uudenlainen, vähän erilainen aatto, mutta kaikki oltaisiin yhdessä. Onko itsemurha-ajatus? (Perheemme tulevat siis kyllä keskenään toimeen mitä mainioimmin - kyse on vaan siitä, että kukaan ei haluaisi luopua omista perinteistään...) Kokemuksia?
Kommentit (16)
Ollaan alusta asti oltu jouluaatto vuorotellen toisilla isovanhemmilla ja joulupäivä sitten toisilla ja seuraavana vuonna toisten päin. Kaikki tietävät kuvion jo valmiiksi. Meillä isovanhempien välillä on ehkä 10 km, mutta meillä ei ole autoa, joten se aiheuttaa vähän ongelmia kulkemisessa. Haaveilen kyllä siitä, että jonain vuonna ollaan koko porukalla joulu meidän omassa kodissa, mutta ainakaan vielä ei ole tilaa niin isolle porukalle. Vain oman perheen (siis mies ja lapsi/lapset) kanssa en haluaisi joulua viettää, koska tuntuisi jotenkin ankealta, ettei olisi muita joulutouhuissa mukana.
Niin kauan kuin meillä on ollut lapsi (siis kolme vuotta), niin olemme olleet kotona ja sekä minun että mieheni vanhemmat ovat olleet meillä. Sujunut ihan kivasti.
hyvin, ja kaikki ovat tyytyväisiä:-)
JO sinkkuparina vietettiin joulut kahden kesken ja perheet tottui tapoihimme. Pari kertaa on kyselty tullaanko mummolaan, mutta helposti ovat uskoneet loukkaantumatta, kun ollaan sanottu että ei matkusteta. Pari joulua appi-vaari on nyt ollut meillä, kun anoppi kuoli ja olisi muuten viettänyt yksinäisen joulun. Sekin ollut hyvä syy olla matkustamatta jouluna isompaan hässäkkään mun vanhempien luo (siellä kaikkiaan parikymmentä muuta ihmistä joulunvietossa). NAutimme hiljaisuudesta ja rauhasta (sen verran kuin sitä lapsien kanssa on) oman perheen kesken. On käyty sit mummolassa joko etukäteen tai välipäivinä/uutena vuotena vuodesta riippuen.
sillä meillä on alusta saakka (siis siitä lähtien, kun menimme naimisiin) ollut sellainen periaate, että vietämme jouluaaton omassa kodissamme. Ja tämä periaate on vain vahvistunut sen myötä, kun meille on tullut lapsi. Omat vanhempani ovat eronneet, joten vierailupaikkoja olisi kolme. Me hoidamme sukulaisvierailut siten, että aattoaamuna äitini elämänkumppanineen tulee meille puurolle. Isäni ja hänen elämänkumppaninsa luona käymme yleensä Tapanina tai sitten he tulevat meille kylään. Miehen vanhemmat ovat usein meillä aattona jouluaterialla tai sitten menemme heille joulupäivänä päivälliselle. Tämä sopii meille ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Loistoajatus muuten! En enää jaksanut kahden pienen lapsen kanssa lähteä kahteen mummolaan samana päivänä ja ilmoitimme, että me ollaan kotona tästä eteenpäin. Nyt teimme sopimuksen, että yksinäinen äitimme kulkee meidän kolmen sisaruksen luona vuorovuosin ja jää aattona yöksikin. Me ei enää liikuta omasta kotoa, varsinkaan ensi vuonna kun on oma koti valmis. Saavat muut tulla meille, ovat kaikki tervetulleita. Mutta tämä suvun hankalin yksikkö - meidän perhe jossa on kaksi pienintä serkusta - ei enää ajele lahjasäkkeineen yömyöhällä takaisin kotiin.
Eli olkaa kotona ja tehkää asiat niin kuin itse haluatte. Käykää joulupäivänä/Tapaninpäivänä sukuloimassa.
Itse en haluam missään nimessä viettää joulua appivanhemmilla (onneksi miehenikään ei halua sinne), omilla vanhemmillani olemme olleet monena jouluna. Nyt kaipaan jo sitä että saan olla omassa kodissa ja luoda lapsille meidän omia joulumuistoja- ja tapoja.
sujuu joulu, kun yritämme toimia niin, ettei kukaan loukkaantuisi. Miehen vanhemmilla ei ole muita kuin me - sinne on siis mentävä. Minun vanhemmillani on ihan unelmien joulunviettopaikka maalla ja jo kesällä puhutaan joulun vietosta - sinnekin on siis mentävä. Minä haluaisin luoda kahdelle lapselle jo ihan omiakin jouluperinteitä mutta joku loukkaantuu jos jätämme menemättä NIMENOMAAN aattona... Hankalaahan se on lasten kanssa, kieltämättä. Sitäpaitsi moninkertainen juhliminen on lapsille aika rankkaa, vaikka en sitä mummoloissa ole sanonutkaan.
Ajattelimme nyt jo alkaa pohjustaa ensi joulua ja kertoa suvuille, että ensi vuonna olemme keskenämme. Kamalaa oikeasti, jos niin ihana juhla aiheuttaa paineita. Yritän pysyä hyvällä mielellä enkä tänä vuonna harmittele puuttuvaa omaa joulua - lapsille voi järjestää joulutunnelmaa kotona pitkin talvea.
Me juoksemme anoppilasta minun vanhempien luo. Itse en tajua miksi. Haluaisin luoda oman jouluperinteen, ja siihen saisi kuulua vaikka se, että kummatkin isovanhemmat tulisivat meille aterialle joulupäivänä jne. mutta kun ei käy... Kun varsinkin anopin KOKO joulu on pihalla, jos ei lapsenlastaan juuri aattona näe. On se kumma, kun päiviä on 364 muuta vuodessa ja paljon nähdään muuten. No piruuttanikaan en sitten jätä omiakaan vanhempiani väliin vaan ravaamme sielläkin - vaikka itsehän siitä stressin saan...
Minusta yksi vaihtoehto olisi myös, että joka toinen aatto toisilla ja joka toinen toisilla isovanhemmilla, mutta sekin on niiiiiiiiiiiin kauhea ehdotus että. No kaipa vielä tänä vuonna annan periksi ja ravaamme, mutta ensi vuonna meillä on toinenkin pieni ja josko jo silloin saisin sellaisen joulun kun itse haluan... =)
Mukavaa joulunodotusta kuitenkin kaikille palstalaisille - voi siitä hiukan saada stressiä, mutta on se aika ihanaakin!
Tästä joulusta ei olla vielä perhepalaveria pidetty... Meilläkin on joulun kanssa ongelmaa, niin kuin monilla muillakin. Meillä vaan ongelma näyttää olevan hiukan erilainen kuin muilla.
Eli minä en missään nimessä halua olla kotona ydinperheen (minä, mies ja 2v.poika) kesken joulua. Ei missään tapauksessa! Tässä tuleekin sitten se mutka matkaan: minä haluaisin viettää koko aaton omilla vanhemmillani. Siellä on myös vähintään kaksi pikkusiskoani, voi olla että muutakin perhettä. Ongelmaksi tämä muodostuu siksi, että miehen koti on siinä lähellä, 20km päässä. Itse siis asumme 140km päässä ja mummolat on samalla paikkaunnalla. Miehen kotona en yksinkertaisesti viihdy. Tiedän, olen itsekäs. Minulle kuitenkin joulu on tosi tärkeä juhla ja tiedän että anoppilassa se menisi pilalle. Sieltä puuttuu kaikki ne minulle tärkeät traditiot ja kun siihen yhdistetään se, että en tule anopin kanssa juttuun ollenkaan (appiukko taas on todella mukava), niin soppa on valmis.
En siis tiedä, että mitä tehdä. Pitääkö mun pilata oma jouluni sillä, että taas kerran ajamme tuota 20km väliä aattona edes takas ja yritämme jakaa itseämme (ja etenkin lasta) molempien isovanhempien kanssa? Tiedän, että jos tuosta kieltäydyn niin tunnen tosi huonoa omaa tuntoa, että vien appivanhemmilta mahdollisuuden olla lapsen kanssa aattona.
Meitä ei kuitenkaan ikinä appivanhempien puolelta painosteta mihinkään, en siis tiedä että mitä he oikeasti haluavat! Meillä äitini on sanonut, että toivoo meitä kovasti jouluksi, mutta tiedän että hän kyllä hyväksyisi senkin, jos jättäisimme menemättä (mutta sitä en siis missään nimessä halua, joulu joko konaan anoppilassa tai täällä meidän omassa kotona pienessä kaksiossa kaupungin keskustassa ilman saunaa ja suvun läsnäoloa, ei kiitos).
Miehen mielipidettä en tarkkaan tiedä, paitsi että tiedän että hän ei halua riidellä... Hän suostuisi siis ihan mitä minä vain ehdotan ja olisi hyvällä mielellä. Mieheni reaktiota en siis pelkää vaan sitä, että miten anoppilassa minuun suhtauduttaisiin, jos veisin heiltä lapsenlapsen aattona... Ja appiukolta en haluaisikaan viedä!!! Mutta kaikki muu siellä tökkii niin pahasti. Voi itku.
Olisko hyviä ideoita...?
Asuimme silloin toisella paikkakunnalla ja tulimme viettämään joulua moneksi päiväksi tänne keski-suomeen. (Nyt siis asumme taas samalla paikkakunnalla kuin vanhempamme.) Aatto oltiin anoppilassa ja sit käytiin mun äidillä ja sit mun isällä, ovat siis eronneet.. Ja aina oli kauhea stressi tästä menosta.
Nyt kun lapsia on kolme, olemme suurimmaksi osaksi kotona. Eli Aatonaattona käymme isäni luona, aaton olemme muuten kotona, iltapäivällä siirrymme anoppilaan, jossa olemme illan. Sitten joulupäivänä äitini ja veljeni perhe tulevat meille.
Ja tämä on sellainen joulu kuin me haluamme ja muut saavat hyväksyä asian näin. Onhan se aika hassua et joutuu pienten lasten kans riehuun kyläpaikasta toiseen, kun voisi ottaa rauhallisesti ja nauttia joulusta!
Hyvää joulunodotusta kaikille!
Meillä niitä mummoloita on tällä hetkellä jopa neljä (myös isomummot siis elossa), joten kiirettä pitää.. Me olemme kuitenkin rauhoittaneet aaton niin, että olemme sen yhdessä mummolassa. Juolupäivänä ja tapaninpäivänä ehtii sitten käydä muissa mummoloissa. Vierailujärjestystä mietitään sen mukaan, miten äitini työvuorot menevät. Hän on sellaisessa työssä, että hyvin usein on aattona töissä. Perinteisesti olemme sitten käyneet joulupäiväni oman mummoni luona samalla kun vaihdamme mummolasta toiseen. Hän asuu sopivasti muiden mummoloiden välillä.
Melkoista reissuamistahan se on, kun välimatkaa mummoloihin on 10-110 kilometrin välillä kotoamme. Joka tapauksessa haluan viettää jouluani suvun kesken enkä osaisi olla silloin vain oman perheen kesken. Johtunee siitä, että lapsena ollessani vietimme jouluaaton aina koko suvun kesken mummolassa.
Tuli vain mieleen, että muistetaan sitten joskus toivottavasti mummoina ollessamme, etteivät lapset perheineen välttämättä halua ravata joka mummolassa aaton aikana. Nämä omat tämän hetkiset aatokset olisi siis hyvä pitää mielessä silloin :o)
Joulupäivänä mennään minun vanhemmilleni, koska vaativat käymään.
Olemme olleet kahden jouluja jo seurustelun alkuajoista alkaen (aina ei tarvitse niin paljoa miettiä, mitä muut ajattelevat) mieheni kanssa, ja ne ovat meidän mielestä parhaita jouluja ikinä (siis ennen lasten syntymistä).
eikä vaan meillä.
Meillä myös ollaan menty anoppilan ja minun vanhempieni välillä jouluaattona ja siinä sivussa vielä käyty tervehtimässä isomummoakin.
Nyt kun meillä on kaksi lasta 1v8kk ja 3kk niin olen päättäny että kahtena jouluna vielä ollaan vieraissa tai meille tulee vieraita ja sitten aletaan olemaan keskenään aattona.
Tänä jouluna mennään meidän vanhemmille tai he oikeastaan tulevat meille ja veljeni tyttöystävänsä kanssa myös. Ja ens jouluna anoppi ja appi saavat tulla meille. Lapsia en rupea raahaamaan ja niitä lahjoja joka paikkaan. Täytyy heillekkin antaa sitte rauha tutustua ja tutkia uusia lahjoja.
Siitä vielä että onko itsemurha kutsua molemmat isovanhemmat samankaton alle joulua viettämään.... niin minusta on.
Me teimme näin viime jouluna ja vaikka vanhempamme minun ja mieheni tulevat hyvin juttuun niin tunnelma oli kankea. Mieheni vanhemmat oli koko ajan pojan kimpussa ja omani saivat korrektisti istua sohvalla ja hymyillä kauniisti...
Minulle siitä aatosta tuli ennemminkin paha mieli kuin iloinen perhejuhla.
Meillä on yleensäkkin kankea tunnelma kun appivanhemmat on kylässä ja rentoa taas kun omani ovat käymässä...
Aikaisemmat joulut on vietetty aina sekä miehen vanhempien että minun vanhempieni luona. Eli vuorotellen vietetty toisessa aatto ja sitten menty toiseen paikkaan joulupäivänä/tapaninpäivänä. Nyt tuohon vuosien perinteeseen tuli piste, kun minä (itsekkäästi...) päätin, että nyt meidän perhe alkaa viettää ihan omaa joulua oman perheen kesken. Meillä on kolme lasta, joten haluan alkaa rakentamaan meidän perheen omia jouluperinteitäkin. Nyt meidän joulun " ongelma" onkin se, että jos molemmat isovanhemmat haluaisivat tulla joulun aikaaan meille, niin en tiedä miten saadaan se sitten järjestymään. Tulevat kyllä toimeen keskenään, mutta minun vanhempani ovat sen verran " dominoivia" ja suulaita ihmisiä, että appivanhempani saattavat kokea tilanteen kiusalliseksi...Eli en heitä missään nimessä yhtäaikaa tänne joulun aikaan halua...Ja siitäkin taidan pitää kiinni, että jouluaatto vietetään ihan vain oman perheen kesken...Jotenkin vain tuntuu nyt siltä, että haluan mahdollisimman kiireettömän ja rauhallisen jouluaaton ja vieraiden (vaikkakin läheisten ihmisten) tuleminen tietäisi mulle stressiä kuitenkin...Mieheni haluaisi mieluummin sukujoulun, mutta on hyväksynyt nämäkin suunnitelmat.
Minäkin stressaan jo valmiiksi, sillä jouluaaton viettäminen on aina yhtä juoksemista. Me olemme nimittäin päätyneet siihen, että vietämme joulun kahden lapsemme kanssa molemmissa mummoloissa. Isovanhemmat asuvat lähekkäin, n. kilometrin päässä toistaan ja luonnollisesti lapsemme haluavat nähdä molempia isovanhempiaan aattona ja toisinpäin. Molemmilla suvuilla on lisäksi vielä nuo kultaiset perinteet, jotka ovat tärkeitä. Kun vielä otetaan lukuun se, että minulla ja miehelläni on paljon sisaruksia perheineen, jotka myös sovittelevat omat aikataulunsa siten, että näkisimme kaikki toisiamme, on soppa valmis.
Olen itsekin miettinyt tuota joulun siirtämistä meille, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista tilanpuutteen vuoksi. Ehkä sitten joskus, kun meillä on se punainen tupa ja perunamaa ;)
Kaikesta huolimatta toivon perheellenne rauhaisaa joulua!