Mitä ajattelet, kun joku kertoo elävänsä "hyvin perhekeskeistä elämää"?

että kuulostaa ihmiseltä jonka kanssa tuskin ystävystyisin sen enempää.



Ei siksi, että perhekeskeisyydessä, siten kun se täällä ymmärretään, olisi jotain vikaa, vaan siksi, että tuolla ilmaisulla mielestäni halutaan tuoda esiin joko omaa omahyväisyyttä tai sitten epävarmuutta omista valinnoista. Varsinkin jos sitä höystetään tässäkin ketjussa mainituila "menemme nyt lasten ehdoilla kun he ovat pieniä vain niin vähän aikaa", "bailaaminen on jäänyt, emme kaipaa sellaista elämää", jne jne.



Jos viihtyy kotona lasten kanssa, voi sen ilmaista niin monella muullakin tapaa. Kuten joku sanoikin, minulle tuo kertoo vaan ihmisen ylemmyydentunnosta, yleensä aiheettomasta, muita kohtaan.

Omiakin harrastuksia voi olla, mutta esim. töissä ei vedetä ympäripyöreitä päiviä, lasten päiväkotipäivät yritetään pitää lyhyinä eikä tuupata lapsia harrastuksiin joka ilta, matkustellaan yhdessä, lapset on mukana arjen kuvioissa vahvasti.

ehkä pelkää vieraita ihmisiä. Itseluottamuksessa vajetta.

a) puolisostaan ja sen tekemisistä/sanomisista

b) lapsistaan, niiden tekemisistä/sanomisista

c) arvostelee kärkkäästi "ei-perhekeskeisten" tekemisiä ja sanomisia.

kun imago oli vielä kunnossa ja sponsoridiiliä pukkasi. Poliitikkonaisilla ehkä imagollisesti hyvä juttu. Muistaisin, että Vienonen/Karpela/Saarela/ kertoi haluavansa olla pullantuoksuinen äiti.

kuinka negatiivisesti monet tuon sanan ymmärtävät. Minulle se tarkoittaa sitä että perheemme on tiivis yksikkö jonka hyvinvointi on minulle ja miehelleni ykkösjuttu. Haluamme viettää aikaa kotona yhdessä perheen kesken, tähän liittyy siis paitsi perhe- myös kotikeskeisyys. Hektisen työelämän vastapainoksi kaipaa rauhoittumista kotona rakkaimpien kanssa. Lapsilla on mielestäni oikeus viettää aikaa vanhempiensa kanssa, omat harrastukset, baarireissut tms eivät voi mennä sen ohi. Meillä harrastetaan aika lailla yhdessä koko perhe, ei tulisi mieleenkään lähteä työ/hoitopäivän jälkeen omiin harrasteisiin ja olla erossa perheestä, muutenkaan ole koskaan tarpeeksi aikaa olla lasten kanssa. Mielummin esim. lähden juoksemaan ja lapset pyöräilevät mukana.

kuinka negatiivisesti monet tuon sanan ymmärtävät. Minulle se tarkoittaa sitä että perheemme on tiivis yksikkö jonka hyvinvointi on minulle ja miehelleni ykkösjuttu. Haluamme viettää aikaa kotona yhdessä perheen kesken, tähän liittyy siis paitsi perhe- myös kotikeskeisyys. Hektisen työelämän vastapainoksi kaipaa rauhoittumista kotona rakkaimpien kanssa. Lapsilla on mielestäni oikeus viettää aikaa vanhempiensa kanssa, omat harrastukset, baarireissut tms eivät voi mennä sen ohi. Meillä harrastetaan aika lailla yhdessä koko perhe, ei tulisi mieleenkään lähteä työ/hoitopäivän jälkeen omiin harrasteisiin ja olla erossa perheestä, muutenkaan ole koskaan tarpeeksi aikaa olla lasten kanssa. Mielummin esim. lähden juoksemaan ja lapset pyöräilevät mukana.

Miksi ihmiset sitten hankkivat parisuhteen, perheen ja oman kodin jos sen vaaliminen ja siitä nauttiminen on nössöä?? Ihan kuin me perhettä rakastavat olisimme jotain omituisia erakkoja...??

Eikä me edes puhuta lapsista, toisistamme tai lasten harrastuksista (no joo, jotkut kyllä) esim illallisilla - on meillä elämässä niin paljon muutakin kiinnostavampaa keskusteltavaa ja osaamme ottaa keskustelukumppaninkin mahdolliset kiinnosstuksen kohteet huomioon (vrt esim golfaajille tää on TOSI vaikeaa...)

Eikä perhekeskeisyys tarkoita kotona olemista - perheenä voi olla missä tahansa, esim me lähdemme koko perhe (vanhemmat, kotoa muuttaneet ja kotona asuvat lapset sekä miniä ja anoppi) talvilomalle

yhdessä... Anoppi ja kuopus rannalle, mies ja minä nähtävyyksille ja herkkuja metsästämään ja nuoriso shoppailemaan.

6/12

Joskus en jaksa näillä "perhetaidoillaan kehujia", alkaa oksettaa. Johtuen siitä, että olen itse elänyt niin "perhekeskeistä elämää".

Kuten me.. Tehdään kaikkea kivaa perheen kanssa, ei juosta baareissa erikseen vaan eletään nyt lasten ehdoilla, ihanaa aikaa!

Oletko kovin nuori - siis noin kolmekymppinen, max? Itse näin ikäloppuna, eli nelikymppisenä mammana taas ajattelisin, että sen "perhekeskeisyyden" vastapoolina on esim. uran pitäminen tärkeänä, omat yksilöharrastukset, lisäopinnot, matkustaminen "aikuisten" kohteisiin.

Erikseen bilettäminen taas on jotain, mikä kuuluu ylipäätään lapsettomille, nuorille tai juuri eronneille, jotka haluavat testata menekkiään parisuhdemarkkinoilla ja täyttää tyhjiä lapsettomia iltoja, kun lapset ovat "etäisällä".

kouluttamattomuutta tai hoitamattomia mt-ongelmia. On perhekeskeinen = en tule toimeen ihmisten kanssa, minulla ei ole kavereita, ei ole koulutusta, en pysty sitoutumaan työelämään.

Kuten me.. Tehdään kaikkea kivaa perheen kanssa, ei juosta baareissa erikseen vaan eletään nyt lasten ehdoilla, ihanaa aikaa!

Oletko kovin nuori - siis noin kolmekymppinen, max? Itse näin ikäloppuna, eli nelikymppisenä mammana taas ajattelisin, että sen "perhekeskeisyyden" vastapoolina on esim. uran pitäminen tärkeänä, omat yksilöharrastukset, lisäopinnot, matkustaminen "aikuisten" kohteisiin.

Erikseen bilettäminen taas on jotain, mikä kuuluu ylipäätään lapsettomille, nuorille tai juuri eronneille, jotka haluavat testata menekkiään parisuhdemarkkinoilla ja täyttää tyhjiä lapsettomia iltoja, kun lapset ovat "etäisällä".

Olen erittäin perhekeskeinen ja silti haastavassa tehtävässä, teen alani jatko-opintoja ja lisäksi yksi oma harrastus (kieliopinnot kerran viikossa). Silti perhe menee kaiken edelle ja vietämme kaiken vapaa-ajan perheenä, lomailemme koko perhe yhdessä. Teen työtä joustavasti, työskentelen myös illalla/yöllä kun lapset nukkuvat. Mielestäni perhekeskeinenkin voi olla myös työorientoitunut.

Ja tavallaan kai sellainen olen jollain tapaa, sillä en käy töissä, minulla on pieni lapsi + toinen tulossa, harrastan kotona onnistuvia juttuja jne. Eipä kuvausta käytä myöskään mieheni, joka viettää 95% kuukauden päivistä töiden jälkeen kotona.

kuin omat lapset ja oma mies. Ei siis kannata pyytää harratuksiin, shoppailemaan, matkoille tai jopa sinne tämän palstan rappiota kuvastavaan paikaan, eli baariin.



Kai mä sitten en ole perhekeskeinen ollenkaan, kun voin myös tavata frenedjä, käydä reissussa ilman siippaa/lapsia, harrastan liikuntaa ja tykkään käydä joskus jopa bilettämässä. *ripottelee tuhkaa päälleen*

koska yksi asia sulkee usein toisen pois. Jos on työorientoitunut, työhön tulee väistämättä kulutettua aikaa. Se ei ole mikään paha saati saatanallinen asia, todellakaan, mutta kahtaalle itseään ei voi repiä.

Minusta se taas on ihan normaalia perhearkea, että lomailee perheensä kanssa ja on sen "ylimenevän" ajan perheensä käytettävissä. Ei se ole mitään perhekeskeisyyttä vaan ihan tavallista elämää, jos niitä kersoja on siunaantunut ja meinaa aviomiehensäkin vielä tuntevan. Nykyään taas monet vielä löytävät näitä vaihtoehtoja, eli olla "täysi sinkku" perheestään huolimatta. Tällaisesta roolista käsin voi sitten lähinnä organisoida sitten näiden alamittaisten jäsenten hoitoa milloin milläkin tavalla omaan kalenteriinsa, itselleenkin ajoittaisia hoitovuoroja ottaen.

Kuten me.. Tehdään kaikkea kivaa perheen kanssa, ei juosta baareissa erikseen vaan eletään nyt lasten ehdoilla, ihanaa aikaa!

Oletko kovin nuori - siis noin kolmekymppinen, max? Itse näin ikäloppuna, eli nelikymppisenä mammana taas ajattelisin, että sen "perhekeskeisyyden" vastapoolina on esim. uran pitäminen tärkeänä, omat yksilöharrastukset, lisäopinnot, matkustaminen "aikuisten" kohteisiin.

Erikseen bilettäminen taas on jotain, mikä kuuluu ylipäätään lapsettomille, nuorille tai juuri eronneille, jotka haluavat testata menekkiään parisuhdemarkkinoilla ja täyttää tyhjiä lapsettomia iltoja, kun lapset ovat "etäisällä".

Olen erittäin perhekeskeinen ja silti haastavassa tehtävässä, teen alani jatko-opintoja ja lisäksi yksi oma harrastus (kieliopinnot kerran viikossa). Silti perhe menee kaiken edelle ja vietämme kaiken vapaa-ajan perheenä, lomailemme koko perhe yhdessä. Teen työtä joustavasti, työskentelen myös illalla/yöllä kun lapset nukkuvat. Mielestäni perhekeskeinenkin voi olla myös työorientoitunut.

...pitkälti tuon "perhekeskeisyyden" oikeasti ratkaisee. Toki ihan ensimmäisenä sanon, että mikäli joku erikseen kertoo olevansa "perhekeskeinen", niin se on vähintäänkin outoa.



Elämä on valintoja, ja niiden pohjalta voi myös perhekeskeisyyttäkin pohtia. Ihmisen aika ei riitä kaikkeen. Jos on oikeasti vaativassa duunissa, vie se työmatkoineen usein jo aika hyvin aikaa. Siihen päälle olisi tietysti ihan kiva sivistää itseään, ja vaikkapa jatko-opiskella. Ja urheilu kuuluu tietysti jokaisen itsestään huolehtivan ihmisen ohjelmaan monta kertaa viikossa.



Esim. tässä on jo selkesti koossa paketti, jonka aikuinen toki hyvin pystyy hoitamaan...mutta ei siihen perhettä lapsineen mahdu. Lapsille ja kai sille puolisollekin pitää antaa aikaa. Sitä ei korvaa mikään.



Henk. koht. sanoisin olevan kohtalaisen perhekeskeinen. Joo, olen vaativassa duunissa, joka tosin ei kohtuuttomasti vaadi aikaa. Jatko-opintoja haluaisin suorittaa, mutta ne olen nyt parkkeerannut vain ja ainoastaan ajanriittämisen nimissä. Haluan olla aktiivisesti lasten elämässä ja myös harrastuksissakin mukana, lisäksi haluan päästä itsekin edes jonkin verran liikkumaan. Näillä eväillä viikon tunnit tulevat yksinkertaisesti täyteen.

Jos on vaikka kolmen alle 5-vuotiaan kotiäiti, perhekeskeinen elämä on aika luonnollinen tilanne.



Jos taas lapset on isoja tai muuttaneet jo kotoa, hyvin perhekeskeinen elämä voi kuulostaa vähän oudolta.

Olen itse myös samaa mieltä siitä, että _oikeasti_ vaativan uran (ei minkään perusduunin), aktiivisten jatko-opintojen, kodin ulkopuolisten harrastusten ja perheen yhdistäminen niin, että elämää voi kutsua PERHEKESKEISEKSI, on mahdoton yhtälö. Toki perhe voi tällaisellekin henkilölle olla tärkeä asia, mutta ei elämä silti voi kovin perhekeskeistä olla. Yksinkertaisesti vuorokauden tunnit eivät riitä.

Ajankäyttö.... ...pitkälti tuon "perhekeskeisyyden" oikeasti ratkaisee. Toki ihan ensimmäisenä sanon, että mikäli joku erikseen kertoo olevansa "perhekeskeinen", niin se on vähintäänkin outoa. Elämä on valintoja, ja niiden pohjalta voi myös perhekeskeisyyttäkin pohtia. Ihmisen aika ei riitä kaikkeen. Jos on oikeasti vaativassa duunissa, vie se työmatkoineen usein jo aika hyvin aikaa. Siihen päälle olisi tietysti ihan kiva sivistää itseään, ja vaikkapa jatko-opiskella. Ja urheilu kuuluu tietysti jokaisen itsestään huolehtivan ihmisen ohjelmaan monta kertaa viikossa. Esim. tässä on jo selkesti koossa paketti, jonka aikuinen toki hyvin pystyy hoitamaan...mutta ei siihen perhettä lapsineen mahdu. Lapsille ja kai sille puolisollekin pitää antaa aikaa. Sitä ei korvaa mikään. Henk. koht. sanoisin olevan kohtalaisen perhekeskeinen. Joo, olen vaativassa duunissa, joka tosin ei kohtuuttomasti vaadi aikaa. Jatko-opintoja haluaisin suorittaa, mutta ne olen nyt parkkeerannut vain ja ainoastaan ajanriittämisen nimissä. Haluan olla aktiivisesti lasten elämässä ja myös harrastuksissakin mukana, lisäksi haluan päästä itsekin edes jonkin verran liikkumaan. Näillä eväillä viikon tunnit tulevat yksinkertaisesti täyteen.

mieleen jonkinlainen pätemisen tarve, ihan kuin se oma tyyli elää ja omistautua perheelleen on vain se ainoa ja oikea. Jotenkin korostuksen makua tuossa koko lauseessa ja sanonnassa.



En itse jaksaisi ainakaan mainostaa eläväni perhekeskeistä elämää vaikka jonkun mielestä sellaista varmaan elänkin. En vain tykkää tuosta lauseesta pätkääkään. Negatiivinen kaiku mun mielestäni.

Itselläni nousee karvat pystyyn sanasta perhekeskeinen. Johtunee tuttavasta, joka jokaisessa välissä korostaa olevansa perhekeskeinen. Juteltiin siitä, että olen ollut vaihdossa nuorena - hänelle sellainen ei ole tullut mieleenkään kun on aina ollut perhekeskeinen. Minä harrastan monenlaista liikuntaa ja olen pyytänyt lenkille mukaan - ei hän ehdi koska on niin perhekeskeinen. Silti lapset näyttävät viihtyvän paljon paremmin kavereiden luona, esim. meillä, kuin kotonaan. Illalla saa patistella kotiin iltapalalle.



Itsekin koen eläväni perheen ehdoilla, en tee mielelläni ylitöitä, olen jättänyt uralla etenemisen/jatkokoulutuksen odottamaan, harrastan sellaista liikuntaa, joka ei ole aikatauluihin sidottua eli aikaa jää paremmin perheelle ( toisinaan salille kun lapset nukkumaan, lenkille esim. aamulla ennen töitä). Käymmä harvoin ns. ulkona, vietämme viikonloput perheen ja suvun kanssa jne.



Mutta en koskaan sano olevani perhekeskeinen, se kuulostaa minusta pätemiseltä ja itsensä jalustalle nostamiselta. Luulen, että johtuu tuosta tuttavastani.

Nökötän kotona, en tee mitään, ei vapaa-aikaa kavereiden kanssa. Vien lapsia harrastuksiin ja katson lasten läksyjä. Odotan miestä kotiin.