Pitäisikö palata kotirouva (tai kotipuoliso) -malliin?

"Ennen vanhaan" naiset oli kotirouvina ja miehet töissä. Miehen homma oli tuoda rahaa talouteen ja naisten homma oli hoitaa kotia ja lapsia. Myös isovanhempien hoito tapahtui kotona eikä laitoksissa. Monesti isovanhemmista toki oli apuakin arjen pyörityksessä. Ei ollut huonokäytöskisiä lapsia ainakaan siinä mittakaavassa kuin nyt.



Homman ongelma oli kai se, että se mitä nainen teki, oletettiin olevan jotenkin huonompaa ja kotoa työelämään siirtyminen nähtiin kahleiden katkaisemiselta hellasta ja alemmasta ihmisarvosta.



Jossain vaiheessa naiset sitten tasa-arvon nimissä siirtyi työelämään ja tilanne on nyt KÄRJISTÄEN sellainen, että kaikilla on kiire, kiireestä seuraa omat lieveilmiönsä kuten loppuunpalaminen, lasten pahoinvointia jne.



Sitä olen ajatellut, että pitäisikö vähän katsoa taaksepäin. Ei kai se vanha malli ihan huono ollutkaan? Oliko se toisen puolison kotipanos sittenkin aivan hemmetin arvokas? Voisiko tuosta soveltaa jotain nykyaikaan, varsinkin kun tiedetään, että vanhuksiakin oon kohta niin paljon, että hoitajia ei riitä.



Rahaa tulee toki vähemmän, mutta faktahan on, että olisi niitä menojakin sitten vähemmän.



Heitän tän ajatuksen nyt korppikotkien kynsiin. Mitä sanotte?