minkä verran teidän noin vuoden ikäiset leikkii itsekseen?

Tuo on 14 kk, mutta on jo kauan leikkinyt itsekseen ihan kivasti. Mieluiten ottaa tavaroita esim. keittiön laatikoista, sellaisissa hommissa viihtyy kauankin, mutta myös lelujensa ja kirjojensa kanssa. Sai juuri serkkunsa vanhan muovisen nukkekodin ja tykkää puuhailla sen kanssa, siinä kun on esiinvedettäviä osia, esim. parveke.

No joo kaapeista tykkää tuokin ottaa tavaroita pois, heitellä lattialle, mutta kaikki tän asunnon turvalliset kaapit on jo koluttu läpi eikä ne samat enää kiinnosta. Muutenkin tuntuu, että kaikki jutut menee aina tosi äkkiä tylsiksi eli koko ajan pitäisi keksiä jotain uutta.

^

kaksoset viihtyvät todella hyvin lattialla leluineen. Välillä taistelevat samasta, mutta yleensä ihan kiltisti. Ovat alkaneet myös naureskella toisilleen ja syövät toistensa käsiä ja jalkoja. :)

Kuulostaa niin ihanalta. Äh, kumpa meilläkin. En tiedä miksi ei viihdy ollenkaan. Ihan vauvanakaan ei yhtään viihtynyt esim vaan katsellen ympärilleen, miten moni viihtyy, vaan koko ajan piti olla jotain vaihtuvaa viihdykettä.

Miksi sä olet opettanut lapsesi tuollaiseksi o_O

Omani 12kk ei viihdy itsekseen juuri ollenkaan. Joskus ehkä minuutin, mutta yleensä ei sitäkään. Ei ole missään vaiheessa touhuillut itsekseen. Ei riitä myöskään, että istuisin hänen kanssaan laittialla, vaan minun pitää koko ajan tehdä hänen kanssaan. Yritän aina ohjata hänet leikkimään/tutkimaan jotain ja hivuttautua siitä pois, mutta huuto tulee samantien. Jos en pidä koko aikaa sylissä samalla kun teen hänelle vaikka aamupuuroa (eli otan kaapista jauhot ja kaadan kuppiin ja päälle keitettyä vettä eli kestää vaan hetken), niin huutaa laittialla kuin olis suurikin hätä. En voi tehdä lapsen hereillä ollessa yhtään mitään ilman häntä. Ei vaan jää tekemään mitään itsekseen, vaikka yritän houkutella ja antaa tutkittavaksi mielenkiintoisia juttuja.

Siis esim. siellä keittiössä, kun laitat aamupalaa ja lapsi on turvallisesti vieressä. Missä vaiheessa lopettaa itkun ja mitä teee sitten? Oletko kskaan jättänyt huomioimatta? En arkoita, etteikö lapsesi olisi tässä suhteessa vaativa, mutta onko jatkuvasta viihdyttämisestä tullut molemmille jo tapa?

1v3kk alkaa vähän jo viihtyä kirjan tai lelun parissa yksin mutta 12kk iässä lähinnä vaan roplasi kaikkea ja viihtyi yhden asian parissa noin kymmenen sekuntia.

Koeta kestää, kyllä se pikku hiljaa helpottaa. :)

Niin, olen kyllä ajatellut tuota, että jos se vaatii huomiota ja seuraa koko ajan juuri sen takia, että on tottunut sitä saamaan. Kun kivempi kai se silleen on, äiti koko ajan käytettävissä. :) En ole tainnut koskaan raaskia tehdä niin, että antaisin sen vaan raivota lattialla ja jatkaisin omia hommiani tyynen rauhallisesti. Vaikka ei se kai siitä rikki menis. Tuntuu vaan pahalta tarkoituksella huudattaa. Mutta pitäis varmaan testata.

erilaisia lapset ovat. Meilläkin on tässä reilu vuoden ikäisenä innostunut enemmän itsekseen touhuamaan. Toki hänelle leikkivarina sisaruskin :) Mutta, sitten sinulta mielikuvitusta peliin.. :) Onko teillä dubloja, eikö pidä niistä? Kirjat? Voitko laittaa lapsen viereesi syöttötuoliin ja antaa jotain touhuttavaa siihen, kun esim. teet aamupuuron? Meillä aika helposti sen ajan keinuhevosella keinuu, kun teen puuron. Luulen että itsekseen touhuaminen lisääntyy,kun ikää tulee, mutta älä aina ole "palveluja" tyrkyttämässä :)

kaikki riippuu ruoka-aine allergiasta (meillä siis allergia kartoitus käynnissä) kun pojan on hyvä olla eikä allergia vaivaa, niin saan helposti tehtyä ruuan ja tyhjennettyä tiskikoneen ja siivottua muut ruuanlaitto jäljet, ja poika touhuilee omiaan, käy toki välillä moikkaamassa. Mutta jos on syönyt jotain allergisoivaa tai on väsynyt niin huutaa lahkeessa roikkuen jopa sen pikapuuron valmistamisen ajan....



Jos on hyvä päivä niin touhuilee omassa huoneessaan jopa 10min vaikka kukaan aikuinen (tai sisarus) ei ole samassa huoneessa (toki äiti käy välillä ovelta tarkistamassa että ei ole sanut käsiinsä mitään vaarallsita)

Mielikuvitusta on paljon kyllä jo käytetty. :) Dubloja ei kotona ole, kun mummolassa on. On erilaisia leluja kuitenkin, niistä ei ole pula. Ei ole kuitenkaan myöskään liikaa, että hukkuisi niihin. Kirjoja katsoo joskus pikkuhetken itse, mutta kun haluaa että koko ajan pitää sanoa mitä hän osoittelee. Tuo viereen syöttötuoliin voiskin toimia aamulla!

kaikki riippuu ruoka-aine allergiasta (meillä siis allergia kartoitus käynnissä) kun pojan on hyvä olla eikä allergia vaivaa, niin saan helposti tehtyä ruuan ja tyhjennettyä tiskikoneen ja siivottua muut ruuanlaitto jäljet, ja poika touhuilee omiaan, käy toki välillä moikkaamassa. Mutta jos on syönyt jotain allergisoivaa tai on väsynyt niin huutaa lahkeessa roikkuen jopa sen pikapuuron valmistamisen ajan....

Jos on hyvä päivä niin touhuilee omassa huoneessaan jopa 10min vaikka kukaan aikuinen (tai sisarus) ei ole samassa huoneessa (toki äiti käy välillä ovelta tarkistamassa että ei ole sanut käsiinsä mitään vaarallsita)

Tuntuu oudolta jos kyse olisi allergiavaivasta, koska silloin kun hänen kanssaan touhuaa, niin on kyllä iloinen ja energinen. Tilanne on myös sama joka päivä, joten allergisoivan aineen olisi sitten oltava sellainen, mitä syö päivittäin. Poikkeuspäiviä ei ole ollut kai koskaan.

viihtynyt itsekseen. Vasta joskus kolmevuotiaana hän alkoi viihtyä itsekseen, silloinkin vain viitisen minuuttia kerrallaan. Tyttö taas on leikkinyt rauhassa itsekseen omia juttujaan jo vuoden ikäisenä puolikin tuntia. Ja olen kasvattanut molemmat mielestäni ihan samalla tavalla.

Nyt puoli vuotta myöhemmin jo jonkin verran, jopa 20 minuuttia.

Helpottaa kyllä ajan myötä. Hyväksy lapsi mukaan kodinhoitoon jne. Neljän äiti, jolla samanlaista ollut

Kiva kuulla ettei meillä ole ainoa tapaus. "Ei saa mennä"-kitinä alkaa tosiaan heti, jos yritän liueta vierestä tekemään jotain muuta.



Toivon, että sitten kun oppii hyvin kävelemään, niin alkaisi viihtyä paremmin yksin, kun pääsee helposti joka paikkaan. Pääsisi toki nytkin konttaamalla. Mutta jostain syystä on "unohtanut" konttaamisen ja jää vaan lattialla huutamaan jos häntä ei kädestä kävelytä ja ole hänen kanssaan. Ehkä pitäisi sitten vaan olla tiukempi eikä toimia hänen toiveidensa mukaan...

Nyt kun tänne kirjoittelen, niin alan vasta oikeastaan tajuta, miten paljon se minua määräilee. Mutta on niin vaikeaa jättää toista vaan surkeana huutamaan. Ei siis itke silloin pienesti vaan oikein kunnolla huutaa.



Kotihommiin mukaanottokin tuntuu vaikealta. Esim. imurointi on mahdotonta, kun huutaa koko ajan ja roikkuu lahkeessa ja irrottaa johtoa seinästä. Ei pelkää imuria vaan haluaisi vaan liikutella sitä itse. On tosi tempperamenttinen ja aktiivinen. Pyykkejä on turhauttavaa laittaa kuivumaan hänen kanssaan, kun vetelee niitä samaa tahtia alas lattialle tai kaataa telineen kun koittaa nousta seisomaan sitä vasten.