Pohdintaa, adoptiosta, Eerikasta ja omasta kelpoisuudesta.

Karu fakta.



Adoptiovanhemmiksi haluavia on pilvin pimein enemmän kuin adoptiovapaita lapsia.

Karu fakta.

Adoptiovanhemmiksi haluavia on pilvin pimein enemmän kuin adoptiovapaita lapsia.

Mistäs näin päättelet? Haluaisin nähdä jotain tilastoa. Unicefin sivuilta luin että

"143 million children in the developing world - 1 in every 13 - are orphans.

More than 16 million children were orphaned in 2003 alone.

15 million children have already been orphaned by AIDS." http://www.unicef.org/sowc06/press/who.php

Tietenkään nämä kaikki eivät ole adoptoitavissa, mutta silti...

Adoptiovapaita lapsia on todella vähän ja jonot ovat pitkät.



Kotimaisen adoptiolapsen saa aniharva ja ulkomaisen myös, jonot ovat joka paikassa vuosien mittaiset.



Ja jo se sinun masennustaustasi riittää sulkemaan teidät pois. Ei tarvitse olla täydellinen, mutta mt-ongelmia ei hyväksytä. Ei Suomen päässä, eikä kyllä niissä kohdemaissakaan.



Tukiperheeksi varmasti pääsette!



t. 2, kahden adoptiolapsen äiti

Eerika ei ollut adoptoitavissa, sillä hän ei ollut adoptiolapsi. 8-vuotiaita adoptiolapsia ei muutenkaan ole.



Ilmeisesti ette edes halua sijaisvanhemmiksi, koska et puhunut siitä mitään. Isompia lapsia ottavista sijaisperheistä on huutava pula ja siihen hommaan ei ole samanlaisia terveysvaatimuksia.



Eerika oli menossa laitossijoitukseen juuri edellisenä arkipäivänä, mutta siellä ei ollut tilaa.

Ei sille ole mitään estettä.



Sijaisvanhemmiltakin kyllä edellytetään hyvää terveydentilaa.



2

hyvä vanhempi. I-tyypin diabeetikko on taas kiinni omassa sairaudessaan ja verensokerien vaihtelu tekee ei-diabeetikonkin kärttyisäksi ja kireäksi, yms.

Huonosta perheestä huostaanotettu lapsi tarvitsee ehdottomasti vanhemmat, joilla ei ole mitään sairauksia, lapsi ykkössijalla, ei vanhempien sairaudet, olivatpa he biovanhempia tai sijaisvanhempia.

Juteltiin viime yönä miehen kanssa, kuinka kummaa kaikki on. Meitä ei olisi ikinä hyväksytty Eerikan adoptiovanhemmiksi, vaikka olisimme lapsettomina mielellämme ottaneet 8-vuotiaan tytön omaksemme, hoivanneet ja kuntouttaneet häntä ja yrittäneet auttaa eteenpäin elämässä.

Mutta ei. Meidät olisi asioinemme käännytetty adoptiotoimiston ovelta heti kättelyssä, koska minulla on reuma, miehellä 1-diabetes ja minulla ollut 20 vuotta aikeisemmin uusiutumaton keskivaikea masennus, joka liittyi omaan sairauteeni.

Sillä, että me olemme molemmat akateemisesti koulutettuja, koulutusta vastaavissa töissä, laaja kiinteä suku ja miellyttävä ystäväpiiri, vakaa varallisuustilanne ja halu ottaa nimenomaan vanhempi lapsi vastuullemme ja rakasta häntä, tällä kaikella ei ollisi ollut mitään merkitystä.

Eerikankin oli parempi isänsä luona kuin meidä. Kummallista, eikö vain. Itse veikkaan, että meidän huostaamme annettu Eerika olisi edelleen hengissä, uskallanpa veikata, että myös onnellinen. Niinhän se on, että adoptiovalnemma tulee olla kaikilta osin täydellinen, biovanhempi saa olla käytännössä millainen hirviö tahansa.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että laitta miettimään kuinka biovanhempi saa olla minkälainen hirviö/ääliö/nuija tahansa, mutta adoptio- tai sijaisvanhemman tulee olla täydellisyydessään lähes yliluonnollinen. Olen joskus aiemminkin jossain ketjussa (vissiin Kaikkosen ja Taiveahon adoptioprosessin keskeytymiskeskustelussa) todennut että on suuri vääryys, että kaikki saavat lisääntyä kenen kanssa tahansa! Varmasti moni lynkkaisi minut tämän mielipiteen perusteella, mutta ajatelkaas kuinka paljon on Suomenkin kaltaisessa hyvinvointivaltiossa heitteillä olevia lapsia "toimivasta" sosialihuollosta huolimatta. Usein nämä lapset ovat syntyneet perheisiin, joilla ei lähtökohtaisestikaan ole mahdollisuuksia tarjota lapselle lain vaatimia perusasioita rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa.

En toki väitä, että kaikille syrjäytyneille tai monionglemaisille pariskunnille pitäisi klipsit alapäähän asentaa, mutta jonkinlainen systeemi pitäisi kehittää, että saataisiin informaatiota näille ihmisille. Informaatiota siitä, mitä lapsen kasvattaminen vaatii niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin.

Eräs tuttavani kamppaili yhden lapsen kasvattamisongelmien kanssa taannoin. Lapsi oli muistaakseni kahdeksanvuotias ja naisen edellisestä suhteesta. Äiti oli naimissa uuden miehen kanssa, joka oli työllistämisavun kautta jonkinlaisissa töissä. Äiti teki satunnaisia määräaikaisuuksia sinne ja tänne, mutta usein työsuhteet päättyivät jo koeaikana. Lapsella oli todettu adhd ja yökastelua. Perheen raha-asiat olivat totaalisen kuralla ja jos vähän oli rahaa, ne kannettiin lähikuppilaan. Sossusta haettiin pojan lääkkeisiin rahat. Erään kerran äiti kertoi kuinka ovat toivoneet jo pitkään perheenlisäystä, vauvakuume oli kova. Meinasin perseelleni lentää! Kaikki ne vaan saa lisääntyä...

Anteeksi pitkä kirjoitus. Tämä aihe vaan koskettaa mua syvästi.

Eikä sellaiset, jotka ovat rikostutkinnassa, kuten Kaikkonen.



Adoptiovanhemmilta ei todellakaan vaadita täydellisyyttä, eikä yliluonnollisuutta, mutta sairas ei saa olla, eikä rikoksesta tuomittu tahi rikosprosessissa.



t. 2

Eikä sellaiset, jotka ovat rikostutkinnassa, kuten Kaikkonen.

Adoptiovanhemmilta ei todellakaan vaadita täydellisyyttä, eikä yliluonnollisuutta, mutta sairas ei saa olla, eikä rikoksesta tuomittu tahi rikosprosessissa.

t. 2

Mikä tuossa on niin yliluonnollisen vaikea ymmärtää???



Jos se ei käy, niin se ei käy. Ja perustekino on ihan järkevä eli sen adoptiolapsen etu.

Eikä sen ikäisiä ainakaan Suomessa tule adoptioon, vaan ovat sijaislapsia. Yleensä Siinäkin tapauksessa, että vanhemmat olisivat kuolleet.