Kolmas lapsikin poika - tunnen surua ja pettymystä!

ole onnellinen lapsistasi, äläkä ole noin itsekäs. Ottaisin riemusta kiljuen kolme poikaa, kuin olisin lapseton..

Vedä vaikka naru kaulaasi.

muutos!!Ole onnellinen ja kiitollinen pojistasi. Kaikki ei saa edes sitä yhtä. Itselleni on aina ollut aivan sama kumpia tulee ja pelkkiä poikia siis minullakin.

Sinä et voisi koskaan varmuudella sanoa, että tyttö olisi edes halunnut viettää tuollaisia äiti-tytär hetkiä. Shoppaillen ja viettäen tyttöjen aikaa.



Vaan entä jos olisikin viihtynyt enemmän isänsä kanssa futista pelaten tms. Kunnon poika-tyttö olisi voinut olla!



ja ps. myös pojan kanssa pystyy äitikin viettämään aikaa ;)

Olisin oikeasti halunnut poikaa, sain tyttären. Ja tämä tytär todella valloitti sydämeni.



Olen nähnyt perheitä, joissa on ihania ja todella söpöjä pikkuisia poikia.



Jokainen ihminen on omanlaisensa. Olkoon tyttö, taikka poika.



Itse haluaisin vielä pojan, jotta näkisin todella mitä eroa on saada poika tai tyttö. Mulle on ihan sama kumpaa merkkiä ovat. Kunhan olisivat jotain.

Saahan sitä toivoa ja tuntea pettymystä. Se, että olet pettynyt siihen, ettet saanut tytärtä ei tarkoita sitä, ettet rakastaisi poikiasi. Kyllä kuule poikienkin kanssa voi shoppailla ja järkätä juhlia ehkä jopa häitä. Kuitenkaan kaikki lapset eivät mene vihille eikä saa lapsia. Kaikista äideistä ei tule mummoja. Nauti siitä, mitä sinulla on ja mitä saat. Älä ajattele niin kapea-alaisesti sukupuolirooleista. EHkä sulla on sisko tai ystäviä, jonka kanssa on mahdollista tehdä ns. tyttöjenjuttuja.

Onnea! Minäkin haluaisin 3 lasta, mutten voi saada kuin kaksi sillä raskauteni ovat olleet niin vaikeita, etten uskalla. Kahdesta olen todella kiitollinen. Toiset eivät saa yhtään lasta.

Aina pitäisi (muka) muistaa, että jollakin on asiat vielä huonommin. Ymmärrän hyvin tunteesi. Minulla on kaksi poikaa. Molemmilla kerroilla toivoin kovasti tytärtä. Miehen mielestä oli ihan sama, kumpi tulee. Tai ehkä hän salaa toivoi poikaa, muttei viitsinyt näyttää tyytyväisyyttään, kun ultrassa totuus paljastui. Tietysti poikani ovat minulle älyttömän rakkaat. Tyttöä en rakastaisi missään tapauksessa tippaakaan enempää. Mutta harmittaa, kun en saa pukea&shoppailla "tyttöhörhelöitä" ja tulevaisuudessa kaikki äiti-tytär-touhut ovat minulta pois suljettuja, kuten kirjoitit. Silti en ole onneton yhtään, vaan nautin tästä lapsiperheestäni tosi paljon. Kolmatta en usko, että edes aiomme yrittää. Miehen mielestä kaksi on hyvä lukumäärä. Onneksi minulla on kummityttö!!

Mulla on 3 tytärtä ja vaikka pojat ovatkin kivoja,

olen aivan äärettömän ylpeä tyttötriostani.



Ketuttaa sinunlaisesi marisijat.

Osta katkeruuksissasi kilttihame sille ja

ilmoita balettiin,jooko?

olen ollut samassa tilanteessa kaksi vuotta sitten. Minulla nyt siis nuorin poika kaksi ja yhteensä poikia kolme. Kävin kovan rumban läpi käsitellessäni sitä pettymystä mitä sinä nyt läpikäyt ja se ei todellakaan ollut helppoa. Se on raskas ja kivinen tie. Mutta voin nyt sanoa, että olen päässyt jo oikein pitkälle.

Pahimmillaan itkin joka päivä (kun sain tietää odottavani kolmatta poikaa) ja jouduin lapsen synnyttyä käymään terapeutilla. Nyt pienen ja niin ihanan poikani ollessa kaksi vuotta olen iki onnellinen. Enkä sinun tilanteessa ollessani voinut uskoa, että voisin enää koskaan olla näin onnellinen. Olen todella iloinen kolmesta pojastani. On ihanaa kun on monta poikaa ja s veljes-tiimihenki on jotain semmosta mitä ei vaan moni äiti pääse kokemaan. Usko minua, että vaikka nyt käyt läpi todella raskasta vaihetta, niin olo helpottaa myöhemmin.



Nyt olo on tosiaan seesteinen. Nautin pojistani. Tyttöjen maailman olen jo nähnyt, sillä olenhan minä itsekin tyttö. Mutta poikien maailman saan nyt nähtä aitiopaikalta. Ja ehkä tyttöjen elämän jälleen lapsenlapsien myötä.



Emme me menetä mitään, vaikka se jossain vaiheessa siltä tuntuikin. Jokainen poikani on oma persoonansa, niin myös sinun. Minun keksimmäinen poikani rakastaa shoppailua, koruja ja vaatteita. Silti hän on poika ja poikamainenkin jopa, mutta tykkää sellaisista asioista mistä oletin vain tyttöjen tykkäävän. Kun lapsia on vain yhtä sukupuolta heille antaa enemmän mahdollisuuksia olla omia persooniaan, eikä lyö heitä opittuihin tyttö ja poika muotteihin, niin kuin käy usein perheissä joissa yksi tyttö ja yksi poika.



Koeta jaksaa noiden synkkien päivien yli. Aurinko paistaa vielä sinullekin, vaikka ei vielä huomenna, niin varmasti jossain vaiheessa. Välillä vieläkin saan pahan mielen ajattelemattomista kommenteista mitä saan osakseni siitä, että minulla ei ole tytärtä ja minulla on kolme poikaa. Mutta toisaalta ongelmahan taitaa olla niiden päässä jotka niitä ajattelemattomuuksia suustaan päästelee. Olen oppinut pikkuhiljaa olemaan välittämättä ja poistun vaikka paikalta jos jutut alkaa lentään liikaa tyttärissä. Minä voin mennä toiseen huoneeseen keksusteleen isien kanssa pojista :)

luulisin että siihen auttaa se, että annat nyt tilan kaikille näille tunteille. Suret sitä, että et saa sitä tyttöä, jonka olisit myös halunnut.. Anna tunteiden vaan tulla ja olla...kyllä ne siitä sitten muuttuu ja laimenee asian hyväksymiseksi. Se, että olisit toivonut myös tyttöä ei varmasti vähennä rakkauttasi tulevaan poikaasi.



Tietysti mikäli näet sen mahdolliseksi ei sinun tarvitse käydä totaalista luopumisprosessia vielä läpi..onhan niitä mahdollisuuksia vielä päästä sitä tyttöjenkin maailmaa jakamaan ja kokemaan. Tehän voisitte mahdollisesti toimia tukiperheenä tyttölapselle jne.

jos saisin pienen pojan itselleni.



toiveissa "yksi poika"

joka avoimesti tunnustaa olevansa pettynyt. Tuohon tunteeseen liittyy pettymys mieheen, siis hän ei ole sellainen hyvä poikien isä joka potkisi palloa tai tekisi metsäretkiä. Kaikki harrastusjutut on mun vastuulla ja olenkin saatellut kaikki kolme oman rakkaan urheiluharrastukseni pariin.

Ymmärrän täysin että surettaa, vituttaa, harmittaa ja vaikka mitä, olisin ite ollut ihan paskana jos en olis saanu tytärtä. Meillä on onneksi maailman ihanin tytär, jos tulee lisää lapsia ei sukupuolella väliä, mutta tärkeintä oli että tuli upea terve, kaunis ja ihana tytär. Voihan ne pojat toki olla rakkaita ja varmasti pääset yli surustasi, mutta turha sitä peitellä... :)

Mutta se kestää vaan hetken. Kun saat pikkuprinssin syliisi, olet onnellinen.

Ymmärrän ap: ta, uskon että terapia auttaisi tunteiden käsittelyssä. Olisit saanut asiaa käsiteltyä ennen kuin lapsi syntyy eikä pettymys välittyisi häneen. Se on niin outoa, se pettymys ei johdu lapsesta tai siitä mitä hän on tai ei ole, vaan jotain paljon abstraktimpaa, mikä ei liity siihen lapseen, joka on maailman rakkain. Näin ainakin minulla. Kyse on jostain paljon epämääräisemmästä kaihosta, abstrakti haave äidin ja tyttären yhteydestä.

mutta kaikki yhteinen tekeminen ei ole niin sukupuolisidonnaista. Meillä kaksi tyttöä jotka leikki pienenä autoilla ja mies hyvin samaistui näihin leikkeihin ja minä olin ulkona. Kuitenkin omasta mielestä se oli myös tosi kivaa.



Sanoisin, että poikienkin kanssa voi olla sitä shoppailua yms. Eihän sitä koskaan tiedä.



Sitä paitsi, voitko olla 100% varma, että tulokas on poika?

Samaa sanon kun muutkin. Saat tuntea pettymystä. Saat surra, saat itkeäkin. Sun pitää käsitellä tämä kunnolla. Minäkin saatan olla samassa tilanteessa vuoden-parin päästä. Ymmärrän täysin tunteesi.

Itse itkin toisen pojan jälkeen parit itkut koska olisin niin kovasti toivonut tyttöä. Enkä todellakaan siksi etten rakastaisi poikiani! :D Nyt, kolme kuukautta synnytyksestä, rakastan poikiani täysillä, annan heille kaikkeni ja olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen tässä pienessä perheessäni. Silti toivoisin että seuraava olisi tyttö. Jos saan taas kolmannen pojan, luultavasti käyn läpi samoja tunteita kun sinä käyt nyt.



Tsemppiä! Älä ota itseesi noiden ilkeistä kommenteista, aihe on tosiaan vähän tabu.

Aina pitäisi (muka) muistaa, että jollakin on asiat vielä huonommin. Ymmärrän hyvin tunteesi. Minulla on kaksi poikaa. Molemmilla kerroilla toivoin kovasti tytärtä. Miehen mielestä oli ihan sama, kumpi tulee. Tai ehkä hän salaa toivoi poikaa, muttei viitsinyt näyttää tyytyväisyyttään, kun ultrassa totuus paljastui. Tietysti poikani ovat minulle älyttömän rakkaat. Tyttöä en rakastaisi missään tapauksessa tippaakaan enempää. Mutta harmittaa, kun en saa pukea&shoppailla "tyttöhörhelöitä" ja tulevaisuudessa kaikki äiti-tytär-touhut ovat minulta pois suljettuja, kuten kirjoitit. Silti en ole onneton yhtään, vaan nautin tästä lapsiperheestäni tosi paljon. Kolmatta en usko, että edes aiomme yrittää. Miehen mielestä kaksi on hyvä lukumäärä. Onneksi minulla on kummityttö!!

Lue nyt mitä kirjoitat!!! Et sinä halua lasta. Haluat oman pikku lelun. Jonka voit laittaa muottiin ja välillä vähän koristella sitä. Juuri sinunlaisten ihmisten ei ikinä pitäisi lapsia hankkia. Sinä haluat lasta vain sen takia mitä sinä haluat. Että sinä saa pukea lapsen itse haluamiisi vaatteisiin, että lapsesi harrastaa mitä sinä haluat ja ajattelee kuin sinä haluat. Haluat elää lapsesi kautta. Se on sairasta. Mitä jos tyttäresi ei pitäisi mistään hörhelöistä tai muista naisten jutuista. Jos hän haluaisi pukeutua kuin poika. Inhoaisi kaikkea naisten juttuja. Ei haluaisi naimisiin eikä haluaisi lapsia. Mitä sitten? Olisiko hän surkimus mielestäsi? Mitä jos hän haluaisi tehdä sukupuolenvaihdos leikkauksen?

Ajattele miltä pojistasi tuntuisi kun he näkisivät tekstisi? Olisi varmasti viimeinen kerta kun he haluaisivat olla missään tekemisissä kanssasi. Suorastaan halveksit heitä kun he ovat poikia.

Ymmärrän ap: ta, uskon että terapia auttaisi tunteiden käsittelyssä. Olisit saanut asiaa käsiteltyä ennen kuin lapsi syntyy eikä pettymys välittyisi häneen. Se on niin outoa, se pettymys ei johdu lapsesta tai siitä mitä hän on tai ei ole, vaan jotain paljon abstraktimpaa, mikä ei liity siihen lapseen, joka on maailman rakkain. Näin ainakin minulla. Kyse on jostain paljon epämääräisemmästä kaihosta, abstrakti haave äidin ja tyttären yhteydestä.

pojat tarvitsevat isää. Kun erittäin monet äidit suorastaav halveksivat heitä. Jo se että toivoisit tyttöä kertoo että et halua lapsiasi. Jos miehet ajattelee että he haluavat poikia eikä tyttöjä heitä haukutaan sovinisteiksi ja naisten alistajiksi. Mutta toisin päin se on aivan normaalia.