Onko oikein vaatia/toivoa

mieluummin itkee mersussa kuin ladassa

kanssa sitten yksin.



Minäkin vaadin, että mies on George Clooney, kumma kun ei ole vielä napannut...

Olen joskus tapaillut tosi rikasta miestä, joka kuitenkin oli aivan täynnä perheensä yhteiskunnallista asemaa. Häntä selvästi häiritsi köyhyyteni eikä hän sitten halunnutkaan jatkaa suhdetta. Siitä jäi vähän huonot muistot. Tunsin olevani miehen piireissä liian erilainen. Ärsytti sekin, kun hänellä oli niin paljon omaisuutta ja tavaraa, ettei hänellä ollut mahdollisuutta edes nauttia siitä kaikesta.



Eli ap:lle vinkkinä, ettei ole aina auvoisaa, vaikka olisikin rikas mies

Mutta täytyy varmaan tuntea ihmisiä jotka tuntee niitä ökyrikkaita, eli pääsee tapaan niitä juhlissa/mökeillä/matkoilla/veneillä. Olettaisin että pitää harrastaa ökyrikkaiden harrastuksia, kuten veneilyä/ golfia/ ratsastusta/ laskettelua, ja niitäkin oikeissa paikoissa. Kannattaa myös satsata laadukkaaseen ulkoasuun, taitavat olla hyvin merkkitietoisia.



Parasta olisi varmaan opiskella jotain laatualaa laatukoulussa jossa parempien perheiden vesat oleilee. Aina se ei kuitenkaan auta jos olet lähtökohtaisesti jo tavissukua.

Itse rakastuin tavalliseen köyhään opiskelija poikaan mutta hän oli kunnolinen,ahkera ja kaikinpuolin ihana ja päätin heti, että tässä on elämäni mies ja tulevien lapsieni isä. Ja kuinka ollakkaan hän menestyi erittäin hyvin työelämässä ja nyt olemme todella varakkaita...tosin emme ole ökyrikkaita ;) ja kaksi lastakin meillä on..ihan niinkuin haaveilin!

Ölemme olleet nyt yhdessä jo 20v.

elämäni olisi, jos olisin nainut nuoruudenrakkauteni, jonka kanssa seurustelinkin kuutisen vuotta. Hän oli erittäin vauraasta ja sivistyneestä suvusta, oma taustani taasen on paljon vaatimattomampi, ainakin sosioekonomisessa mielessä. Rakastettuni oli kaikinpuolin hyvä kumppani, fiksu ja huomaavainen. Minä vain en koskaan osannut sopeutua siihen elämäntyyliin ja totta puhuen tämä taisi olla noppikokelaallenikin helpotus. Minulla oli jatkuvasti tunne, etten ollut täysin tervetullut jatke sukuun.



Lisäksi minua itseäni vaivasi ajatus, että olimme tavallaan toisillemme ensimmäiset vakavammat seurustelukumppanit. Niinpä pitkällisen harkinnan jälkeen halusin lopettaa suhteen siinä vaiheessa, kun poikatstäväni alkoi puhua kihloista.



t: ap

Mieheni on ihan ihana ihminen, mutta sen palkka on aika surkee. Sillä on ihan kivat vanhemmat, mutta ne on suht köyhiä, eikä mieheni, vaikka on ainoa lapsi, tule siis perimään kuin yhden asunnon. Mieheni ei ole tottunut mihinkään "hienoon", esim. rapujuhlat olivat hänelle uppo-outo asia. Olemme olleet yhdessä jo kymmenen vuotta ja minua on nyt alkanut harmittaa että mieheni ei ole "kokenut" , herrasmiestapoihin kasvatettu ja rikas. Ei haittaisi vaikka olisi suomenruotsalainenkin ;-) .

Ei helevetti mitä golddiggereitä tässä ketjussa

eli käytännössä sulla täytyy olla jotain mitä tuollainen mies haluaa. Sun täytyy olla nuorempi, erittäin kaunis tai seksikäs esimerkiksi.