Mies ei tunne empatiaa?

Onko teillä vastaavanlainen mies? Tuntuu, että mieheni ei tunne juurikaan empatiaa tai kyky tuntea empatiaa ja asettua toisen aseman on heikko. Esimerkkinä pari oheista tapausta (näitä on ja paljon)

- oltiin autossa matkalla synnyttämään. Mulla oli todella kipeitä supistuksia kolmen minuutin välein. Vaikersin kun sattui niin pirusti, johon mies tiuskaisi: " tästä ei tule yhtään mitään, sulla on niin alhainen kipukynnys"

- miehen biologinen lapsi oli kuumeessa ja kipeänä aamulla. Tyttöä itketti ja mies huusi, että ole nyt jo hiljaa.

- toinen kerta kun oltiin matkalla sairaalaan ja taas mulla oli kovia kipuja. Sanoin miehelle, että aja nyt lujempaa, mä en kestä näitä kipuja. Johon mies vastasi, että jos vielä kerran sanot, että aja lujempaa, niin pysäytän auton ja saat kävellä. Lisäksi tiuskaisi sairalasta paluun jälkeen, että piti mun sitten koko perhe raahata sinne sairaalaan...

Siis mitä vittua? En tajua.

Miksi valitat miehellesi asioista joihin hän ei voi vaikuttaa? Toi että vaadit häntä ajamaan lujempaa on jo naurettavaa. Pitäisikö hänen ajaa ylinopeutta? Ei pidä ikinä valittaa asiasta johon ei voi vaikuttaa. Miehesi ei voi vaikuttaa kipuihisi. MIksi siis valitat hänelle? ET ole kuitenkaan pieni lapsi jota pitää lohduttaa.

Mitä tuohon tyttäreen tulee niin riippuu iästä. Jos on joku 5 vuotias niin sen ymmärtää että pillittää. Mutta 7 vuotiaasta eteenpäin ei enää pitäisi itkeä. Silloin ei enää ole pikku vauva. Katsos kun itkemisellä ja valittamisella ei saa mitään aikaiseksi. Siitä ei ole mitään hyötyä. Tee asioille jotain äläkä valita. Miehesi on aikuisen naisen kanssa naimisissa. Ei pikku tytön. Joten käyttäydy sen mukaisesti

Tai sitten et taida olla vain synnyttänyt?



Mutta ei kannata vatvoa joitakin miehen typeriä sanomisia mielessään. Ei kukaan ole täydellinen.



Mutta jos mies on jatkuvasti tuollainen...Tiedät kai itsekin mitä tehdä.

Onko teillä vastaavanlainen mies? Tuntuu, että mieheni ei tunne juurikaan empatiaa tai kyky tuntea empatiaa ja asettua toisen aseman on heikko. Esimerkkinä pari oheista tapausta (näitä on ja paljon)

- oltiin autossa matkalla synnyttämään. Mulla oli todella kipeitä supistuksia kolmen minuutin välein. Vaikersin kun sattui niin pirusti, johon mies tiuskaisi: " tästä ei tule yhtään mitään, sulla on niin alhainen kipukynnys"

- miehen biologinen lapsi oli kuumeessa ja kipeänä aamulla. Tyttöä itketti ja mies huusi, että ole nyt jo hiljaa.

- toinen kerta kun oltiin matkalla sairaalaan ja taas mulla oli kovia kipuja. Sanoin miehelle, että aja nyt lujempaa, mä en kestä näitä kipuja. Johon mies vastasi, että jos vielä kerran sanot, että aja lujempaa, niin pysäytän auton ja saat kävellä. Lisäksi tiuskaisi sairalasta paluun jälkeen, että piti mun sitten koko perhe raahata sinne sairaalaan...

Siis mitä vittua? En tajua.

Miksi valitat miehellesi asioista joihin hän ei voi vaikuttaa? Toi että vaadit häntä ajamaan lujempaa on jo naurettavaa. Pitäisikö hänen ajaa ylinopeutta? Ei pidä ikinä valittaa asiasta johon ei voi vaikuttaa. Miehesi ei voi vaikuttaa kipuihisi. MIksi siis valitat hänelle? ET ole kuitenkaan pieni lapsi jota pitää lohduttaa.

Mitä tuohon tyttäreen tulee niin riippuu iästä. Jos on joku 5 vuotias niin sen ymmärtää että pillittää. Mutta 7 vuotiaasta eteenpäin ei enää pitäisi itkeä. Silloin ei enää ole pikku vauva. Katsos kun itkemisellä ja valittamisella ei saa mitään aikaiseksi. Siitä ei ole mitään hyötyä. Tee asioille jotain äläkä valita. Miehesi on aikuisen naisen kanssa naimisissa. Ei pikku tytön. Joten käyttäydy sen mukaisesti

Jos kipeää pientä tyttöä itkettää niin silloin itkettää. Tällöin ei huudeta vaan lohdutetaan, halataan ja otetaan syliin. Jos kipu on saatanallisen kovaa, silloin saa valittaa ja vaikeroida. Ihmisiä tässä ollaan, eikä robotteja. Ap

Onko teillä vastaavanlainen mies? Tuntuu, että mieheni ei tunne juurikaan empatiaa tai kyky tuntea empatiaa ja asettua toisen aseman on heikko. Esimerkkinä pari oheista tapausta (näitä on ja paljon)

- oltiin autossa matkalla synnyttämään. Mulla oli todella kipeitä supistuksia kolmen minuutin välein. Vaikersin kun sattui niin pirusti, johon mies tiuskaisi: " tästä ei tule yhtään mitään, sulla on niin alhainen kipukynnys"

- miehen biologinen lapsi oli kuumeessa ja kipeänä aamulla. Tyttöä itketti ja mies huusi, että ole nyt jo hiljaa.

- toinen kerta kun oltiin matkalla sairaalaan ja taas mulla oli kovia kipuja. Sanoin miehelle, että aja nyt lujempaa, mä en kestä näitä kipuja. Johon mies vastasi, että jos vielä kerran sanot, että aja lujempaa, niin pysäytän auton ja saat kävellä. Lisäksi tiuskaisi sairalasta paluun jälkeen, että piti mun sitten koko perhe raahata sinne sairaalaan...

Siis mitä vittua? En tajua.

Miksi valitat miehellesi asioista joihin hän ei voi vaikuttaa? Toi että vaadit häntä ajamaan lujempaa on jo naurettavaa. Pitäisikö hänen ajaa ylinopeutta? Ei pidä ikinä valittaa asiasta johon ei voi vaikuttaa. Miehesi ei voi vaikuttaa kipuihisi. MIksi siis valitat hänelle? ET ole kuitenkaan pieni lapsi jota pitää lohduttaa.

Mitä tuohon tyttäreen tulee niin riippuu iästä. Jos on joku 5 vuotias niin sen ymmärtää että pillittää. Mutta 7 vuotiaasta eteenpäin ei enää pitäisi itkeä. Silloin ei enää ole pikku vauva. Katsos kun itkemisellä ja valittamisella ei saa mitään aikaiseksi. Siitä ei ole mitään hyötyä. Tee asioille jotain äläkä valita. Miehesi on aikuisen naisen kanssa naimisissa. Ei pikku tytön. Joten käyttäydy sen mukaisesti

Onko teillä vastaavanlainen mies? Tuntuu, että mieheni ei tunne juurikaan empatiaa tai kyky tuntea empatiaa ja asettua toisen aseman on heikko. Esimerkkinä pari oheista tapausta (näitä on ja paljon)

- oltiin autossa matkalla synnyttämään. Mulla oli todella kipeitä supistuksia kolmen minuutin välein. Vaikersin kun sattui niin pirusti, johon mies tiuskaisi: " tästä ei tule yhtään mitään, sulla on niin alhainen kipukynnys"

- miehen biologinen lapsi oli kuumeessa ja kipeänä aamulla. Tyttöä itketti ja mies huusi, että ole nyt jo hiljaa.

- toinen kerta kun oltiin matkalla sairaalaan ja taas mulla oli kovia kipuja. Sanoin miehelle, että aja nyt lujempaa, mä en kestä näitä kipuja. Johon mies vastasi, että jos vielä kerran sanot, että aja lujempaa, niin pysäytän auton ja saat kävellä. Lisäksi tiuskaisi sairalasta paluun jälkeen, että piti mun sitten koko perhe raahata sinne sairaalaan...

Siis mitä vittua? En tajua.

Miksi valitat miehellesi asioista joihin hän ei voi vaikuttaa? Toi että vaadit häntä ajamaan lujempaa on jo naurettavaa. Pitäisikö hänen ajaa ylinopeutta? Ei pidä ikinä valittaa asiasta johon ei voi vaikuttaa. Miehesi ei voi vaikuttaa kipuihisi. MIksi siis valitat hänelle? ET ole kuitenkaan pieni lapsi jota pitää lohduttaa.

Mitä tuohon tyttäreen tulee niin riippuu iästä. Jos on joku 5 vuotias niin sen ymmärtää että pillittää. Mutta 7 vuotiaasta eteenpäin ei enää pitäisi itkeä. Silloin ei enää ole pikku vauva. Katsos kun itkemisellä ja valittamisella ei saa mitään aikaiseksi. Siitä ei ole mitään hyötyä. Tee asioille jotain äläkä valita. Miehesi on aikuisen naisen kanssa naimisissa. Ei pikku tytön. Joten käyttäydy sen mukaisesti

Ja kyllä on varsin hullu sellainen! Hyi saatana!

Jos itse olisin ajamassa autoa ja oltaisiin matkalla sairaalaan (mies sairaana), ei kyllä tulisi pieneen mieleenikään töksäyttää mitään vastaavaa miehelleni, joka kärsii kivuista. Huh, tulipa pitkä lause, hah. Sanoisin vaan, että kulta kohta ollaan perillä, yritä kestää tms. Kuka menisi aukomaan päätään tuossa tapauksessa?

Täällä samankaltainen mies. Nämä jutut tuli esille kunnolla vasta kun aloin odottaa yhteistä lastamme,ehkä oli aiemmin niin rakkauden sokaisema..

Minun toinen odotukseni oli ns.riskiraskaus ja hoidin samalla pientä esikoistamme kotona,raskaus päättyi leikkaukseen jota muuten pelkäsin kuollakseni koska oli suurenkin vuodon riski olemassa. Miehen ainoa pelko oli että miten hän jaksaa sitten kun minut on leikattu enkä voi tehdä mitään!!! Järkytyin. Hän on myös sitä mieltä että minun pitäisi jaksaa vaikka vuosia yöheräillä lasten kanssa mutta itse ei kykene hoitamaan yhtäkään yötä ilman että herättää myös minut. Minulla ei ole toista vanhempaa ja lapsuus oli muutenkin hieman kurja,tätä hän käyttää riitatilanteessa minua vastaan ei suinkaan tue ja lohduta tai kuuntele. Olen niin täynnä ja haluaisin jättää miehen mutta tuntuu ettei ole voimia nyt kun kaksi pientä lasta,en tiedä miten jaksan tälläisessä kolkossa suhteessa.

Aina kaikki huutaa, että mitäs otit tommosen ja semmosen miehen.

Minullakin oli aivan ihana mies. Ensimmäinen yhteinen lapsi, raskauden ajan oli aivan ihana, antoi levätä, auttoi, tuki jne.

Muutaman vuoden päästä menimme naimisiin ja aloin yllätteän odottaa toista lasta.

Mutta minulla olikin erilainen mies. Ei kantanut kasseja, ei avannut ovia kuten edell. raskaude aikana. Jätti aivan yksin.

Tuli muitakin muutoksia ja muuttujia, mies katosi töihinsä, jätti minut vaikka olin jaksamisen äärirajoilla ja senkin jälkeen, kun romahdin ja yritin toipua jaloilleni.

Tuosta on kulunut monta vuotta. Mies ei ole tapojaan muuttanut. Antaisin anteeksi ja unohtaisin, jos minulla edes nyt olisi mies, joka pitäisi edes sovituista asioista kiinni, mutta ei.

tarvitsen vielä hetken aikaa lastenhoitoapua, en saa kaikkia asioita toimimaan ilman, että joskus edes toinen katsoo lasten perään.

Pari-kolme vuotta ja nuorin on sitten niin iso pieni koululainen, että voin sanoa hyvästit tuolle empatiakyvyttömälle luuserille.

Mentiin taksilla n. 200 km synnytys sairaalaan. Mies istui etupenkillä ja keskustelu koko matkan kuljettajan kanssa. Otin hänen takkinsa tunnukseni, josta hän autosta poistuessamme oli hyvin harmissaan, että takki oli rypistynyt! Kun tulimme terveen pojan kanssa hänen autollaan kotiinpäin, pyysin että mentäis kahville. Hän ei suostunut! Tälläistä elämää on eletty ja se näkyy 50 vuoden jälkeen. Itse olen ihmeen terve.