Mies ei tunne empatiaa?

kun läheisellä on paha olla, eikä pysty auttaa.

kun läheisellä on paha olla, eikä pysty auttaa.

Totta. Yleensä kova kontrollifriikki ja homma hanskassa.

Joo, voi olla ettei ap:n mies ole empatiakyvytön, vaan pikemminkin näkee toisen tuskan ja tuntee avuttomuutta, josta turhautuu (mene ja tiedä), mutta siinäkin tapauksessa hän olisi keskenkasvuinen ja itsekäs, ellei jopa jotenkin käytöshäiriöinen. Fiksu ja kypsä ihminen nimittäin sivuuttaa tuollaisessa tilanteessa, jossa läheinen on tuskissaan, OMAN turhatumisensa ja kykenee vaikuttamaan siihen, miten KÄYTTÄYTYY, vaikka kuinka turhauttaisi. Kukaan järkevä ihminen ei sano noin synnyttävälle vaimolleen tai kipeälle lapselle.



Minua jaksaa myös ihmetyttää, ap, miten olet päätynyt yhteen ja tekemään ilmeisesti useammankin lapsen näin moukkamaisen ihmisen kanssa? Eikö löytynyt fiksumpaa miestä? Minä en ainakaan tuollaista katselisi.

Olisiko luonteeltaan narsisti tai tunnevammanen?

Olisiko luonteeltaan narsisti tai tunnevammanen?

Empatiasta en osaa sanoa, mutta sympatiaa sillä ei paljoa ole.



Empatiansa voi kätkeä ja piilottaa, mutta ei niinkään sympatiaa.



Jotkin hyvin empaattiset, mutta tunteensa tukahduttaneet ihmiset vaivat olla melkoisia manipulaattoreita.

Minua jaksaa myös ihmetyttää, ap, miten olet päätynyt yhteen ja tekemään ilmeisesti useammankin lapsen näin moukkamaisen ihmisen kanssa? Eikö löytynyt fiksumpaa miestä? Minä en ainakaan tuollaista katselisi.

Jaa-a, yksi lapsi ollaan tehty ja toista ei tule. Lisäksi tyttö, joka on meillä joka toinen viikko. Muuten paketti on täydellinen, mutta tämä juttu tökkii :) ap

Älä vaan anna sen pahoittaa mieltäsi tai lasten mieltä mutta tee joskus karhunpalvelus sille!!

Täällä samankaltainen mies. Nämä jutut tuli esille kunnolla vasta kun aloin odottaa yhteistä lastamme,ehkä oli aiemmin niin rakkauden sokaisema..

Minun toinen odotukseni oli ns.riskiraskaus ja hoidin samalla pientä esikoistamme kotona,raskaus päättyi leikkaukseen jota muuten pelkäsin kuollakseni koska oli suurenkin vuodon riski olemassa. Miehen ainoa pelko oli että miten hän jaksaa sitten kun minut on leikattu enkä voi tehdä mitään!!! Järkytyin. Hän on myös sitä mieltä että minun pitäisi jaksaa vaikka vuosia yöheräillä lasten kanssa mutta itse ei kykene hoitamaan yhtäkään yötä ilman että herättää myös minut. Minulla ei ole toista vanhempaa ja lapsuus oli muutenkin hieman kurja,tätä hän käyttää riitatilanteessa minua vastaan ei suinkaan tue ja lohduta tai kuuntele. Olen niin täynnä ja haluaisin jättää miehen mutta tuntuu ettei ole voimia nyt kun kaksi pientä lasta,en tiedä miten jaksan tälläisessä kolkossa suhteessa.

Ilman empatiakykyä ei voi olla läheisilleen hyvä.

Siis on joku rikas, komee ja huomionhakuinen seuranpitäjä? Näyttää hyvältä kun mulla on noin hieno mies? Väliäkö sillä vaikka kohtelee perhettään huonosti. Kulissit on kato kunnossa?



Vai mitä tarkoitat?



En tajua ihmistä, joka suostuu tuollaiseen julmuuteen itseään ja lapsiaan kohtaan.

avuttomuuden tunne ei ole miehille niitä miluisimpia ja monet eivät siedä heikkoutta itsessään eivätkä muissa. Kasvatuksesta tuokin kumpuaa.

tilanteista vaan synnytykseen menosta ja sairaalaan ajosta kovissa kivuissa ja pienen kuumeisen potilaan kohtaamisesta. Ei näiden perusteella voi sanoa että mies on tunnevammainen.

Moni käyttäytyy omituisesti kyseisissä tilanteissa.

Mutta tuo kun sanoit miehelle että aja lujempaa kun sä et kestä kipua enää yhtään. Sen olisit voinut jättää sanomatta.

Mies varmasti ajoi sellsta vauhtia kuin pystyi. Tuskin se kovempaa ajaminen olisi sun oloa helpottanut yhtään.

"Täällä samankaltainen mies. Nämä jutut tuli esille kunnolla vasta kun aloin odottaa yhteistä lastamme,ehkä oli aiemmin niin rakkauden sokaisema..

Minun toinen odotukseni oli ns.riskiraskaus ja hoidin samalla pientä esikoistamme kotona,raskaus päättyi leikkaukseen jota muuten pelkäsin kuollakseni koska oli suurenkin vuodon riski olemassa. Miehen ainoa pelko oli että miten hän jaksaa sitten kun minut on leikattu enkä voi tehdä mitään!!! Järkytyin. Hän on myös sitä mieltä että minun pitäisi jaksaa vaikka vuosia yöheräillä lasten kanssa mutta itse ei kykene hoitamaan yhtäkään yötä ilman että herättää myös minut. Minulla ei ole toista vanhempaa ja lapsuus oli muutenkin hieman kurja,tätä hän käyttää riitatilanteessa minua vastaan ei suinkaan tue ja lohduta tai kuuntele. Olen niin täynnä ja haluaisin jättää miehen mutta tuntuu ettei ole voimia nyt kun kaksi pientä lasta,en tiedä miten jaksan tälläisessä kolkossa suhteessa. Tämän kirjoittajan kanssa ollaan kyllä niin samassa veneessä että. Tsemppiä!

jos vain toinen lapsista on biologinen, mutta sinäkin kuitenkin olet synnyttänyt?



Avaruusolentoko?

avuttomuuden tunne ei ole miehille niitä miluisimpia ja monet eivät siedä heikkoutta itsessään eivätkä muissa. Kasvatuksesta tuokin kumpuaa.

Mieti, millainen koti miehelläsi oli? Saiko HÄN osoittaa heikkoutta ja itkeä? Miten hänen äitinsä ja isänsä reagoivat sellaiseen?

Ihminen toistaa niitä toimintamalleja, joihin hän on lapsuudessaan tottunut.

Miehille ei ehkä ole kotona sallittu heikkouden osoituksia ja jos esim. hänen isänsä ja äitinsä ovat olleet tunnekylmiä, sellainen karski suhtautuminen "periytyy" oppimisen kautta lapsellekin.

Voisit joskus nätisti jutella hänen kanssaan. Että tuntuu pahalta, että hän äyskii toiselle, jolla on kipuja.

Se on tosiaan ikävän yleinen reagointitapa miehille, joita ahdistaa se, etteivät he voi tehdä mitään kivun poistamiseksi. Miehet kasvatetaan ratkaisukeskeisiksi pienestä pitäen, mutta mitäpä oikeasti jollekin supistuskivulle VOI, vaikka kuinka haluaisi...

Siis on joku rikas, komee ja huomionhakuinen seuranpitäjä? Näyttää hyvältä kun mulla on noin hieno mies? Väliäkö sillä vaikka kohtelee perhettään huonosti. Kulissit on kato kunnossa?

Vai mitä tarkoitat?.

No juuri näin. Kohtelee myös perhettään erittäin hyvin ja on erittäin reilu, mutta joskus menee alta riman ja rankasti.

Miehille ei ehkä ole kotona sallittu heikkouden osoituksia ja jos esim. hänen isänsä ja äitinsä ovat olleet tunnekylmiä, sellainen karski suhtautuminen "periytyy" oppimisen kautta lapsellekin.

Voisit joskus nätisti jutella hänen kanssaan. Että tuntuu pahalta, että hän äyskii toiselle, jolla on kipuja.

Se on tosiaan ikävän yleinen reagointitapa miehille, joita ahdistaa se, etteivät he voi tehdä mitään kivun poistamiseksi. Miehet kasvatetaan ratkaisukeskeisiksi pienestä pitäen, mutta mitäpä oikeasti jollekin supistuskivulle VOI, vaikka kuinka haluaisi...

Eroperheestä. Vanhemmat erosivat miehen teini-iässä. Jäi " mieheksi taloon" äidilleen. Hoiti monia asioita, osallistui kuluihin sen mitä pystyi jne. Ap

Onko teillä vastaavanlainen mies? Tuntuu, että mieheni ei tunne juurikaan empatiaa tai kyky tuntea empatiaa ja asettua toisen aseman on heikko. Esimerkkinä pari oheista tapausta (näitä on ja paljon)

- oltiin autossa matkalla synnyttämään. Mulla oli todella kipeitä supistuksia kolmen minuutin välein. Vaikersin kun sattui niin pirusti, johon mies tiuskaisi: " tästä ei tule yhtään mitään, sulla on niin alhainen kipukynnys"

- miehen biologinen lapsi oli kuumeessa ja kipeänä aamulla. Tyttöä itketti ja mies huusi, että ole nyt jo hiljaa.

- toinen kerta kun oltiin matkalla sairaalaan ja taas mulla oli kovia kipuja. Sanoin miehelle, että aja nyt lujempaa, mä en kestä näitä kipuja. Johon mies vastasi, että jos vielä kerran sanot, että aja lujempaa, niin pysäytän auton ja saat kävellä. Lisäksi tiuskaisi sairalasta paluun jälkeen, että piti mun sitten koko perhe raahata sinne sairaalaan...

Siis mitä vittua? En tajua.

Mulla oli sellainen mies, ja paljon paljon pahempikin. Ei ole enää. Olen mieluummin yksin kuin epäempaattisen miehen kanssa. Empatia tarkoittaa sitä, että pystyy asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään häntä. Jos sitä ei ole, ei ole minkäänlaista vastavuoroista yhteyttä. En halua olla pelkkä yksinäinen empatian antaja. Ikään kuin äiti miehellekin. Mutta mitään ei saa takaisin. Säästän sitten empatiat mieluummin lapsille.