Miksi ihmiset eivät kasvata lapsiaan??? Tein ruokaa ja kommenttina: "En tykkää".

noin opetetaan ja kylässä tyttö meinasi sitten oksentaa kun väkisin yritti syödä tarjottua ruokaa...maistoin tuota itsekin enkä yhtään ihmettele. Eli joskus se ruoka voi olla oikeasti pahaa! Ja mä en todellakaan ole nirppanokka ruoan suhteen.

Ovatko lapset teillä pitkään? ei ne parissa päivässä nälkään kuole, älä stressaa.

Sanovat joka kerta joka ruoasta näin. Siksi harmittaa.

Se on ihan inhimillistä. Itsekin joskus huomaa, että enkö minä ole opettanut lapsilleni lainkaan, että pipoja ei heitetä eteisen lattialle! Ja jollain toisella lapsella se on jokin toinen juttu, minkä kasvattaminen on jäänyt välistä.



Ärsyttäväähän se on, ettei ne lapset ole vielä pikkuaikuisia, vaan vasta lapsia. Mutta sullahan on siinä emäntänä mahdollisuus sanoa lapsille, että noin ei ole kohteliasta sanoa ja että se pahoittaa sinun mielesi, kun olet nähnyt niin paljon vaivaa ruuan valmistumisen eteen.



Vaikka puolustelenkin, niin ymmärrän myös pointtisi. Tulee itsekin ihmeteltyä melko useinkin, että voi huokaus - miksi ihmiset ei kasvata lapsiaan. Hyppivät sitten aikuisten silmille tuolla maailmalla. Ei se kivaa ole.

Kyllähän lapsilta pääsee ulos suusta kaikenlaista, vaikka niitä miten olisi opettanut pienestä pitäen.



Oikeasti: ekaluokkalainen varsinkin on niin pieni että se sanoo kaikkea ja tuo toinen on varhaisnuori joka nyt sanoo ihan vaan vastaan kaikkeen.



Löysää nyt. Mitä sitten jos ruoka ei kelpaa? Sitten jää nälkä. Toisekseen lapsilla ei ole aina iso nälkä.



Jotenkin kamalaa että oma kasvatus dissataan jos lapsi tekee jotain väärin. Kasva vähän itse!

Kaikki ovat saaneet saman kasvatuksen

ja syövät kohteliaasti ja kiittävät ja vielä maksavatkin vaikka maistuisi miltä. Niin teen itsekin.

Sanovat joka kerta joka ruoasta näin. Siksi harmittaa.

että ei kasvatettaisi... Kyllä minä ainakin olen omilleni tuhannen kertaa sanonut, että ruokaa ei haukuta ääneen, vaikka ei sattuisi siitä pitämään... ja nenää ei kaivella ja kengillä ei kävellä sisään ja omat sotkut siivotaan ja tervehditään ja kiitetään ja ollaan kohteliaita... ja ja ja... mutta silti he ovat vain lapsia ja joskus voi joku juttu vielä unohtua... ja sitten kasvatetaan lisää. :-)

On sekin kummallista minusta. En minä ainakaan aikuisena ihmisenä syö suupalaa enempää mitään mistä en pidä.



Mulla on kaksi lasta, joista toinen syö mitä eteen kannetaan ja sanoo vasta jälkeenpäin, että eihän se kyllä hyvää ollut. Toinen taas sanoo heti, että tämä ei ole hänen makuunsa ja jättää syömättä. Samalla tavalla olen heidät kasvattanut.

Olen kuskaillut sitä vaikka kuinka paljon eikä kiitosta kuulu. saa ruokaa ja kaikkee, niin ei tule kiitosta. Ei pese käsiään vessassa käynnin jälkeen ym. Mieheni on sitä nätisti "kouluttanut", mutta eipä kauaa tämä kaveri oppeja muista.

Jos kotona ei ole koskaan kasvatettu, niin eipä pelkät meidän yritykset perille mene. Ei enää viitti vaivautua. Sääli vaan kun lapsen parasta yrittää, mutta ei voi mitään.

Mistä näitä huonosti kasvatettuja, kittämättömiä (ja kiusaajia, ilkeilijöitä) lapsia tulee, kun av-palsta pullistelee huippuhyvin ja kohteliaan kiltiksi lapsensa kasvattamia mammoja.



Minun lapseni kyllä kajauttaa joka helvatin paikassa, etteivät tykkää, pahaa. Kotonakin joka ikisellä aterialla. "Pahaa, en syö, en halua, en tykkää". Aina en muista enkä hoksaa ennakoida, jos mennään jonnekin, että mitä saa ja mitä ei saa sanoa, miten toimitaan esim. jos ei pidä ruuasta, sanoo, että kiitos, mutta nyt ei maistu tms.



Toisaalta, en ymmärrä miksi täytyy tykätä kaikesta ruuasta, kaikesta ruoka-aineesta. Miksi täytyy syödä kaikkea? Siksikö, että joskus oli suomessa pula-aika ja tälläkin hetkellä jossain päin maailmaa lapsia kuolee nälkään?



Me jokainen perhe ja me vanhemmat arvostamme ja panostamme eri asioihin kasvatuksessa.

Toisille maailma kaatuu, kun vieras lapsi ei tykkää tai ei kiitä. Minä en näistä kavahda, mutta epäsiistit, törkeät ruokapöytätavat "sattuvat silmään". Ja se, että ruualla suorastaan sikaillaan.

Ja vanhemmat / äiti vaan istuu ja hymyilee.



Minua ei haittaa lapsen ujouskaan, mutta se, että lapsi, jonka olen tuntenut monta monituista vuotta, ei vieläkään katso edes kohti, vaan alaviistoon ja ohi, eikä vastaa, ei puhu vaikka kysyisi, vastaus on epämääräistä mutinaa.



En minä nyt niin pelotava ole.

Ja se on HIRVEETÄ!

Olemme joutuneet häpeämään ja suuttumaan monta kertaa huonon ruokapööytäkäytöksen vuoksi ja olemme keskustelleet, kiristäneet, lahjoneet, suuttuneet, ollaan heitetty lapset pois pöydästä...ollaan kokeiltu oikeesti kaikkea - mutta mikään ei ole auttanut!



Jos olenkin joskus jättänyt lapsen ilman ruokaa - nostanut heidät siis pois ruokapöydästä valittamasta - niin hetken kuluttua lapsi ulvoo, että on nälkä - tai menee huomaamattani itse hakemaan itselleen jotain syötävää, leipää, hedelmää jne. Jollei muuta, niin pihasta omenoita.



Mä en ehdi vahtimaan keittiön ovella, etteivät lapset mene sinne - ja tollasen suht pienen nälkä kuitenkin lähtee niin vähästä, jostain pikku leivänpalasta -ja sitten he ikään kuin ovat "voittajia", eivätkä välitä, vaikkeivat saisikaan kunnon ruokaa ( koska olihan se niin pahaakin, mitä väliä... ).



On myöskin aivan helvettiä kuunnella nälkäisen lapsen kiukuttelua ja raivoamista kaikesta. Että tässä se syy varmaan onkin, että annan periksi kai liian helposti, ettei tulis lisäkiukkua ja huutoa...Siitä menee sitten koko päivä pilalle. Muuten meillä menee tosi kivasti, vaan nämä ruokailut sekoittavat pakkaa.



Kertokaa, mulle, mitä teen, että tämä kierre saadaan loppumaan!?



ja nyt en kaipaa mitään " ota lasta kädestä kiinni ja puhu hänelle - lässytystä. Vastassani on kaksi todella härkäpäistä ja kovaäänistä mukulaa, jotka lupaavat kyllä, mutta eivät pidä lupauksiaan.

ja kun itse kokkaavat tuskin omia keitoksiaan haukkuvat.

Meillä tuo valitus loppui vasta, kun lapset olivat n. 12v.

Eivät ilmeisesti enää kehdanneet valittaa.

Kyse ei voinut olla siitäkään, että olisivat koko elämänsä ajan saaneet vain pahaa ruokaa, vaan siitä, ettei heille nuorempana vaan kelvannut mikään ja siitä, että ruokailutilanteet olivat menneet niin kertakaikkisen väärille raiteille, emmekä osanneet tehdä asialle mitään.

Yritimme kyllä, mutta epäonnistuimme.

Jos sanoo, että ei tykkää jostain ruuasta niin ei tarkoita, että se olisi pahaa. Sanoja vain ei pidä siitä ruuasta ja minusta jokaisella on oikeus olla rehellinen asiassa, joka koskee häntä itseään.



Jos sanoo, että ruoka on pahaa, niin kertoo oman mielipiteensä. Sen voi jättää sanomatta. Jos sanoo, että ei tykkää jostain ruuasta, niin kertoo oman tuntemuksensa/kokemuksensa, joka ei ole väärä, vaikka kuulija niin haluaa lapselle osoittaa.



Pystyn sanomaan kylässä, että en pidä raa'asta maksasta tai hapansilakasta. Miksi se on lapsen sanomana väärin?

Jokaisella, myös lapsella, on oikeus päättää, mitä kehonsa sisään tungetaan oli kyse mistä aukosta tahansa.

Suurin syömistraumani on alle kouluiässä koettu, kun en millään olisi saanut alas sukulaisen tekemää ruokaa, joka jo tekovaiheessa haisi niin pahalta että yökkäilin. Silti pöydässä olisi pitänyt istua kunnes lautanen olisi tyhjä, itkin siinä istuessani. Yli tunnin jälkeen minut viimein päästettiin pois, en vain enää saanut edes iltapalaa.



Miksi aikuiset ihmiset kuvittelevat, että on hyvää käytöstä väkisin syödä jotain mikä ei maistu?! Traumoja siitä lapsi vain pahimmillaan saa.. Tuo minunkin kokemukseni oli sellainen, että perheen äiti on kyllä hyvä kokki, mutta tuo kerta oli paha huti ja jäi varmasti paska maku suuhun tapauksesta meille kaikille.

nykyään todellakaan tarvi syödä tyytyväisenä ja kiitollisena lautasta tyhjäksi, oli ruoka miten kauheaa tahansa ja oltiin kylässä tai kotona ja oli lapsi tai aikuinen. Epäkohtelias ei silti tarvitse olla. Kaikkea ruokaa toki maistetaan ja kiitetään ruuasta. Jos ruuasta ei tykkää, sitä ei tarvitse kenellekään kuuluttaa tyyliin yäk, en syö, vaan voi sanoa vaikka että kiitos, nyt ei maistu enempää.



Fiksu aikuinen ei myöskään lättää kylässä olevan lapsen (tai aikuisen) lautasta täyteen sitä omassa perheessä hyväksi koettua ruokaa vaan laittaa (tai antaa ottaa) ensin pienen määrän maistiaiseksi ja tarjoaa lisää, jos maistuu. Perheiden ruokatottumukset ja esim. maustaminen voi poiketa hyvin paljon toisistaan eikä ns. kohteliaan nirsoilun pitäisi loukata ketään. Kylässä oleva lapsi ei nälkäänsä kuole, syö sitten kotonaan, jos kylässä ei maistu. Toki, jos ruoka ei maistu, ei sitten kinuta muutakaan ja esim. nuo kylässä jääkaapille menevät tenavat on aivan pöyristyttäviä, sanon kyllä jyrkästi säännöt niille, jotka kokeilevat eli kylässä ei mennä toisten jääkaapille tai kaapeille, ne on omaa perhettä varten.

Minusta ok, jos pieni lapsi sanoo, ettei tykkää ruuasta. Lapsilla on harvoin sanan valtaa siihen, mitä ja miten paljon ruokaa heille laitetaan lautaselle. Jos sen sijaan sanoisi ruuan maistuvan paskalta tms., pitäisin huonosti kasvatettuna.