Mitä tehdä, kun pelkään kuollakseni synnytystä ;(

pelkään kipua ja sitä, että lapsi vammautuu, kun väkisin runnotaan alakautta ja leikkausta viivytellään viime hetkeen asti, jos jotain ongelmia tulee.

Pelkään sitä, että kipu on niin kauheaa, että menen täysin paniikkiin ja rukoilen vain kuolevani. Ja kukaan ei auta vaikka huutaisi ja kiljuisi miten, kätilö vain sanoo, että kipu kuuluu asiaan jne :(

En ole koskaan kuullut yhtäkään "kauhukokemusta" sektiosta, tuttavapiirissäni niitä on paljon. Mutta alatiesynnytyksestä en juuri muuta ole kuullutkaan kuin hirveitä kidutusnäytelmiä!

ap

Itse kuulun niihin, joille sektio oli aivan hirveä kokemus. Että on niitäkin.

Sinun pitää lopettaa muiden kokemusten kuunteleminen. Mikään ei ole sen typerämpää.

tuo auta mitään...



Seuraavat 30 viikkoa herään painajaisiin joka yö :( :(



onko tilanteessani muuta vaihtoehtoa kuin itkien anella sektiota?? Pelkään ihan tosissaan kuollakseni!!



Ja pelkään, että tässä menee vielä mielenterveys, kun joudun koko ajan jännittämään ja stressaamaan, sydän hakkaa jo pelkästä ajatuksesta :(



Toisaalta en uskalla lääkärissä edes kysyä sektiosta, kun tiedän ne lääkäreiden asenteet ja miten minut leimataan joksikin mukavuussektion vaatijaksi :(



Tämä on ihan hirveää. Voi kumpa voisi edes hetken olla pelkäämättä!



ap

Tänään ongelmasi ei ratkea, joten älä tänään panikoi äläkä huomennakaan. Sitten maanantaina soitat neuvolaan ja varaat KIIREELLISEN ajan. Kirjoitat kaiken paperille asiasta, kaikki nämä kauhuheräämiset jne. Sitä kautta pääset pelkopolille ( ja vaadi sekin käynti nopeasti, muuten pääset sinne vasta paljon myöhemmin. Ja voi hyvin olla että sinulle paras ratkaisu on pelkosektio. Sektion saa kun perusteet ovat olemassa ja tuon kaltainen pelko on riittävä syy



Mutta suosittelisin myös yksityistä terapiaan asian tonkimiseen; voi olla että sinussa on joku vanha trauma/myökky jonka selvittäminen ennen äitiyttä voi helpottaa elämää tulevaisuudessa.



Mutta nyt hengitä minuutti hiljaa ja rauhallisesti ja sano mielellesi että asia hoidetaan maanantaina; kaksi päivää voit olla ihan rauhassa. Tsemppiä!

Nainen on luotu synnyttämään! En antaisi yhtään synnytyskokemustani pois enkä varsinkaan vaihtaisi sektioon. Mikä sinua siinä pelottaa? Sinut on luotu synnyttämään. Kehosi osaa synnyttää vaikka sinä olisit tajuton!

Vielä synnytystapa-arvioon ( vauvan oli todettu olevan kohtuu iso) mennessäni toivoin salaa, että päädyttäisiin sektioon. Olisihan se ollut "hallitumpi" tilanne kuin normisynnytys ja varmasti olisi saanut puudutuksen. No ei päädytty ja sen verran hyvin meni synnytys, että pari lasta on tullut vielä lisää "tehtyä".

Minulla tieto vain lisäsi tuskaa, ei suinkaan helpottanut sitä. Mutta se auttoi, että luotin kätilöihin ja lääkäreihin, mitä tahansa synnytyksessä tapahtuisi tai olisi tapahtumatta minun ei tarvitsisi selvitä siitä yksin. Paikalla olisi ammattilaisia, jotka tietäisivät kuinka missäkin tilanteessa toimitaan. He ovat kuitenkin koulutettuja ja kokeneita, vaikka kuka tahansa av-mamma tietysti tietää synnytyksistä enemmän kuin ammattilaiset... ; D

Mä luulen että sä oletat nyt liikaa asioita... enkä sano tätä pahalla. Jos olet tätä palstaa lukenut ja "tiedät" siten lääkärien asenteet sektioon ja sen mitä pelkopolilla tapahtuu niin oot ihan hukassa.

Jos sulla on yhtään sellainen neuvolatäti joka on tällä vuosituhannella niin juttele sille nyt ensin asiasta. Pelkopolilla käyntiä kannattaa ihan oikeesti harkita ja muutenkin asiasta puhumista. Se että synnytyksessä kaikki menee päin persettä on ihan todella paljon pienempi todennäköisyys kuin se että kaikki menee ihan hyvin. Tuskin kukaan ihan ilman sotavammoja selviää koettelemuksesta mutta loppujen lopuksi naisen keho on tehty kestämään synnytys.



En todellakaan halua vähätellä kenenkään vaikean synnytyksen kokeneen tuskia ja haavoja mutta siis noin yleisesti ottaen nyt puhun synnytyksestä.



Sektiokin on iso leikkaus joka voi ihan yhtälailla mennä pieleen... elämässä voi niin asia mennä pieleen. Voit kauppareissulla jäädä vaikka auton alle.



Puhu asiasta jollekin! puhu puhu puhu. Sulje keskustelupalstat ja jos jotain synnytyskertomuksia niin jätä ne kauhukertomukset väliin. Suurin osa niistä synnytyskertomuksista on niitä ääripäitä... hyviä tai huonoja sellaisia. Ei se ok synnytyksen kokenut tule tänne sitä asiaa ensimmäiseksi jakamaan, vain se jolla kokemus oli jostain äärilaidasta.



Toivottavasti et ota tekstiä loukkauksena, haluan vain tsempata! Mulla oli ekassa raskaudessa iso pelko myös mutta synnytys olikin sitten aivan mieletön kokemus kivusta ja särystä huolimatta. Olin siellä alle kahden vuoden päästä uudelleen :) Silloin pelkäsin kuollakseni sektion mahdollisuutta istukan väärän paikan takia mutta pääsinkin synnyttämään alateitse.

voi kun pystyisinkin unohtamaan asian edes hetkeksi!



Ja kyllä luulen, että tähän pelkoon voi osittain olla aiheena lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö, siitä seurannut vaikea vuosikausien masennus jne.



En pysty edes kuvittelemaan, että joku häärisi tuolla alapääni kimpussa. Ja jo pelkät normaalit tutkimukset sattuvat minulla aivan järjettömästi, kun en pysty yhtään rentoutumaan, tunnen hirveänä kipuna kaikki sisätutkimuksetkin :(



ap

Nainen on luotu synnyttämään! En antaisi yhtään synnytyskokemustani pois enkä varsinkaan vaihtaisi sektioon. Mikä sinua siinä pelottaa? Sinut on luotu synnyttämään. Kehosi osaa synnyttää vaikka sinä olisit tajuton!

Synnytys sujuu itsestään ja kun äiti herää, hänelle törkätään kapaloitu käärö kainaloon.

Ja kyllä luulen, että tähän pelkoon voi osittain olla aiheena lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö, siitä seurannut vaikea vuosikausien masennus jne. ap

Jos olet päässyt takaisin "normaaliin elämään" noin pahan jutun jälkeen, selviät tästäkin. Onko sinulla vanhastaan terapeuttia tiedossa? Jos on; ota häneen yhteyttä; traumasi vaatii vielä tekemistä

Mutta tänä viikonloppuna koita vakuuttaa itsellesi että asia järjestyy, Suomessa saa sektion mutta se varmistuu vasta myöhemmin. Jaksamista!

Että ihan vapaaehtoisesti valitsisit sektion? Älähän nyt hulluja puhu, pääset paljon helpommalla kun synnytät alakautta. Se on ihan järkyttävää kuin kipeä olet sektion jälkeen! Saati sitten itse se toimenpide kun joudut olemaan hereillä kun vatsasi leikataan auki! Älä älä älä..



Voin 2 synnytyksen jälkeen sanoa että se synnyttäminen on mahtavaa. Ja tarkoitan sitä kokonaisuutta, millaisen työn takana se lapsen saaminen maailmaan on! :) Minulle olisi kauhu joutua sektioon!



Kannattaa perehtyä tuohon synnytykseen. Oletko saanut Vau'Kirjalta sen kirjan, lapsen syntymä? Lue se läpi, siellä on kaikki synnytyksen eri vaiheista ja eri kivunlievityksistä.



Meillä on täällä todella hyvät kivunlievitysmahdollisuudet. Mitä sinä oikeastaan siinä synnytyksessä pelkäät? Sitä kipua? Pahin kipu on siinä avautumisvaiheessa kun odotellaan tuntitolkulla sitä 10 cm ja supistukset vain pahenee. Se on se pahin, ja siihen on olemassa epiduraali joka vie kivun niin täysin että voit jopa nukkua. Ja kätilö ei tosiaankaan sano ettet sitä saa.



Yhdelle tutulle on sanottu ettei sitä voi laittaa ja syy oli se että 10cm oli jo auki ja lapsi piti alkaa ponnistamaan. Ponnistusvaiheessa sitä ei enää laiteta koska siinä siitä ei ole mitään hyötyä.

Mutta kyllä kivunlievityksestä saa itse päättää. Kätilö on siellä tukemassa sinua synnytyksessa, ei määräilemässä miten synnytät. Kätilö tarjoaa eri vaihtoehtoja joista saat tarvittaessa valita.



Ja todellakin, kun raskaus etenee, tulet innolla jo odottamaan että pääsee lähtemään.

pelkään kipua ja sitä, että lapsi vammautuu, kun väkisin runnotaan alakautta ja leikkausta viivytellään viime hetkeen asti, jos jotain ongelmia tulee.



Pelkään sitä, että kipu on niin kauheaa, että menen täysin paniikkiin ja rukoilen vain kuolevani. Ja kukaan ei auta vaikka huutaisi ja kiljuisi miten, kätilö vain sanoo, että kipu kuuluu asiaan jne :(



En ole koskaan kuullut yhtäkään "kauhukokemusta" sektiosta, tuttavapiirissäni niitä on paljon. Mutta alatiesynnytyksestä en juuri muuta ole kuullutkaan kuin hirveitä kidutusnäytelmiä!



ap

Että ihan vapaaehtoisesti valitsisit sektion? Älähän nyt hulluja puhu, pääset paljon helpommalla kun synnytät alakautta. Se on ihan järkyttävää kuin kipeä olet sektion jälkeen! Saati sitten itse se toimenpide kun joudut olemaan hereillä kun vatsasi leikataan auki! Älä älä älä..

Voin 2 synnytyksen jälkeen sanoa että se synnyttäminen on mahtavaa. Ja tarkoitan sitä kokonaisuutta, millaisen työn takana se lapsen saaminen maailmaan on! :) Minulle olisi kauhu joutua sektioon!

Kannattaa perehtyä tuohon synnytykseen. Oletko saanut Vau'Kirjalta sen kirjan, lapsen syntymä? Lue se läpi, siellä on kaikki synnytyksen eri vaiheista ja eri kivunlievityksistä.

Meillä on täällä todella hyvät kivunlievitysmahdollisuudet. Mitä sinä oikeastaan siinä synnytyksessä pelkäät? Sitä kipua? Pahin kipu on siinä avautumisvaiheessa kun odotellaan tuntitolkulla sitä 10 cm ja supistukset vain pahenee. Se on se pahin, ja siihen on olemassa epiduraali joka vie kivun niin täysin että voit jopa nukkua. Ja kätilö ei tosiaankaan sano ettet sitä saa.

Yhdelle tutulle on sanottu ettei sitä voi laittaa ja syy oli se että 10cm oli jo auki ja lapsi piti alkaa ponnistamaan. Ponnistusvaiheessa sitä ei enää laiteta koska siinä siitä ei ole mitään hyötyä.

Mutta kyllä kivunlievityksestä saa itse päättää. Kätilö on siellä tukemassa sinua synnytyksessa, ei määräilemässä miten synnytät. Kätilö tarjoaa eri vaihtoehtoja joista saat tarvittaessa valita.

Ja todellakin, kun raskaus etenee, tulet innolla jo odottamaan että pääsee lähtemään.

Eka oli alatiesynnytys. Synnytin täysiaikaisen kuolleen vauvan. Ponnitus (yli tunti)oli yhtä helvettiä, ei annettu mitään kivunlievitystä. Sektiot olivat taivas tuohon verrattuna. Toivuin jokaisesta nopeasti. Kipulääkkeitä en tarvinnut juuri ollenkaan.

Omani nimittäin :) Esikoisen oli pidempi mutta varsinaista kipua koin vain tunnin ajan ja sitten sain epiduraalipuudutuksen ja ponnistus alkoi saman tien. Kuopuksen synnytys oli hyvin samanlainen mutta aikaa vesien osittaisesta lorahtamisesta syntymään meni 9h ja varsinainen rutistus kesti tunnin sekin. Ja se kipu jota koin oli erilaista kuin vaikka migreenikipu; sen tajuaa että jokainen kipuaalto on lähempänä syntymää.



Mutta kirjoittamasi perusteella sinulla on kyse paljon isommasta asiasta, hyväksikäyttö on niin iso itsemääräämisoikeuden rikkominen ettei miljoonakaan hyvin mennyttä alatiesynnytystä saa sinua luottamaan ventovieraisiin.

Älä jää yksin pelkojesi kanssa.



Kauhukertomuksia ei kannata kuunnella. Jokainen synnytys on omansa. Itse ajattelin aina, että menen sinne ihan avoimin mielin kun ei ole kokemusta ennestään. Kaikki meni ihan nappiin. Kipua en tuntenut kuin ihan alussa ennen epiduraalia ja ponnistusvaihe oli epämiellyttävä. Mitään repeämiä ei tullut.