Ekaluokkalaisen tohelointi tuskastuttaa!

ja impulsiivinen. Helposti jää hommat kesken kun tulee muuta kiinnostavaa eikä silloin muista huolehtia edellisiä hommia loppuun tai vaikka siitä että takki on mukana myös.



Onneksi kärsivällisyys ja impulssien mukaan menemisen lykkääminen on ihan opeteltavissa olevia asioita ja iän myötä yleensä itsestäänkin kehittyvät :)

Itseasiassa lapsi ei ole mitenkään erikoisen impulsiivinen eikä vilkaskaan, ennemminkin sellainen taivaanrannan maalari. Jotenkin semmoinen mammanpoika joka luottaa siihen, että joku aikuinen huolehtii kaikki asiat. En omasta mielestä ole mitenkään edes paaponut pilalle.

Itseasiassa lapsi ei ole mitenkään erikoisen impulsiivinen eikä vilkaskaan, ennemminkin sellainen taivaanrannan maalari. Jotenkin semmoinen mammanpoika joka luottaa siihen, että joku aikuinen huolehtii kaikki asiat. En omasta mielestä ole mitenkään edes paaponut pilalle.

"hajamielinen professori"-tyyppiä ennemminkin. Näistä harvemmin tulee ns. käytännön ihmisiä vanhempanakaan vaikka toki nuo huolellisuustaidot jonkin verran kehittyy. Toisaalta yleensä hyvin pärjäävät elämässään silti vaikka tosiaan onkin haastavaa hoitaa käytännön hommat kunnolla.

musta on ruvennut tuntumaan juuri siltä, että on "hajamielinen professori"-tyyppiä. Toivottavasti löyttää vaimon joka pitää elämän koossa. Voi huoh...

kysy lapuista heti kun tulee koulusta.

Käykää läksyt tekemisen jälkeen yhdessä läpi, näin niitä ei jää tekemättä.

Ottakaa systeemi, että ensin läksyt ja sitten muu.

Pikkuhiljaa se automatisoituu :)

niin eivät pyöri pitkin reppua.

niin eivät pyöri pitkin reppua.

laittaisi laput kansioon vaikka sellainen olisikin olemassa? :)

on kuule ihan tavallinen ekaluokkalainen. Ne läksyt katsotaan yhdessä. Ei tietysti tarvitse istua koko aikaa yhdessä, mutta aikuiset varmistaa, että ne on tehty ja mielellään ennen ilta yhdeksää. Ja se on sun tai isänsä homma tarkistaa se reppu ja ne lippuset joka ilta. Olen mäkin joskus taivastellut, että miten voi unohtaa ottaa repun kouluun, mutta on niinkin joskus käynyt. Oli kuitenkin uskaltanut mennä sinne koululle eikä kuten luokkakaveri, joka haahuili sitten päivän omilla teillään, koska ei uskaltanut. Ne on ekalla vielä aika pieniä ja huolettomia hulivilejä. Oppivat kyllä, kun opetetaan, mutta perään pitää katsoa että oppivat.

Kuopukseni on nyt tokalla.

Muistan kun luettiin ekalla lukudiblomia niin aina oli taukoja ja ym.

Olen kotona ja katsoin paljon pojan perään ja tarkistin tavarat.

Jos annoin puhelimen pöydälle niin ei se reppuun asti päässyt.

Ovi jäi aina auki.

Ekaluokkalaiset ovat juuri tuollaisia. Läksyt pitää tarkastaa, ja jos on lämmin, niin takki jää koulun naulakkoon. Ja sinne reppuun pitää katsoa niitä lappusia. Mukavaa koulunalkua!

1-luokan ope.

Perus ekaluokkalainen siis :). Ei hätää, kyllä ne siitä skarppaa ajan myötä. Luokallani on kautta aikojen ollut aina monta tuollaista taitavaa ja älykästä, mutta toivottoman hajamielistä oppilasta, useimmiten poikia. Mutta vuoden mittaan tai muutamassa vuodessa nämäkin sankarit oppivat kyllä huolehtimaan asioistaan paremmin. Alkuun vain tarvitsevat käsittämättömät määrät perään katsomista ja jatkuvaa muistuttelua. Toiset nyt vain ovat luonteeltaan sellaisia pikkuisen toheloita ja toiset taas luonnostaan pikkutarkkoja. Kyllä useimmista kuitenkin ihan kelpokansalaisia kasvaa :) Kärsivällisyyttä se toki vaatii, aika paljonkin.

löytyy reissuvihkon välistä, useimmiten liimattuina vihkoon. eli niitä ei tursua mistään ja on todella kätevää.



Joka päivä pitää käydä repun sisältö läpi, heti koulusta tultaessa. ja läksyt tehdään heti. Ei niissä mene montaakaan minuuttia yleensä, mutta harjoitellaan tuota tapaa. Samalla katson ettei laukussa ole mitään ylimääräistä kuten kiviä tai muuta roskaa... Ekaluokkalainen tarvitsee hirveästi tukea asioitten muistamiseen.