Oivoivoi. Yli puolet av-mammojen vauvoista syntynyt äpärinä vieresen kyselyn mukaan

Äpäränä synnyin ja äläkän synnytin. Hui kauhia!

äpärän synnytin. Damn You autocorrect!

Äpäränä synnyin ja äläkän synnytin. Hui kauhia!

äpärän synnytin. Damn You autocorrect!

Onkos meillä sit kaks äpärää? :D Eikä olla menossa naimisiin, ei papin edessä eikä tuomarin...

mekin edelleen avossa vaikka 2 lasta ja kohta 10 vuotta yhdessä. Eikä aikomustakaan mennä naimisiin.



Voivoivoivoiiiiiiii.

Olen seurannut, että tähän meidän alueelle on muuttanut viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon sellaisia perheitä, missä naisella on esikoinen erille miehelle kuin sitten kenen kanssa on naimisissa.

Eli aika yleistä näkyy olevan, että eka lapsi tehdään avoliitossa nuoruudenhurmassa siksi, että poikaystävä ei jättäisi. Sitten jäädään yksin ja toisekka kierroksella sitten ollaan harkitsevampia ja ei heti eka tapaamisen jälkeen hommauduta raskaaksi. Toisella kieroksella jopa mennään naimisiin.

Sääli vain näitä esikoisia, sillä isäpuolet ei heitä hyväksy koskaan kunnolla perheeseen ja heillä näkyy paljon häiriökäyttäytymistä, koska kokevat, etteivät kuulu siihen ydinperheeseen.

Tutkitusti avoliitot hajoaa monta kertaa helpommin kuin avioliitot eikä sitoutumista puolisoon, joka sentään ideaalitapauksessa on elämän pisin ihmissuhde heti sisarussuhteen jälkeen, pidetä minkään arvoisena. Lapsia tehdään sinne, tänne ja tuonne ja sitten tuskitellaan, miten vaikeeta on olla yh ja miten vaikeeta on sopia lasten hoitamisesta ja lapset pomppivat vuoroin exällä ja exän nyxällä ja vuoroin itsellä eivätkä tunne olevansa mistään kotoisin eikä oikein kenenkään lapsiakaan.

Vähän sillai vanhanaikaisesti.

Nykyään vaan suurimmalla osalla se mies jättää kun kuulee, että tyttöystävlle sattui "vahinko". Mutta toki jokunen korjaa jälkensä ja vie tyttöystävän vihille esikoisen jälkeen.

esikoinen syntyy avoliitossa, menee myöhemmin naimisiin. Niin teimme mekin, ja onnellista avioliittoa jo 10 vuotta takana (sitä ennen muutama vuosi avoliittoa).

Minusta on hyvä, että nykyään ei ole pakkoa sännätä vihille, vaan sen voi tehdä itselleen sopivaksi katsomaanaan aikana.

Tutkitusti avoliitot hajoaa monta kertaa helpommin kuin avioliitot eikä sitoutumista puolisoon, joka sentään ideaalitapauksessa on elämän pisin ihmissuhde heti sisarussuhteen jälkeen, pidetä minkään arvoisena. Lapsia tehdään sinne, tänne ja tuonne ja sitten tuskitellaan, miten vaikeeta on olla yh ja miten vaikeeta on sopia lasten hoitamisesta ja lapset pomppivat vuoroin exällä ja exän nyxällä ja vuoroin itsellä eivätkä tunne olevansa mistään kotoisin eikä oikein kenenkään lapsiakaan.

vaikka avioon "säntäämiseen" ei ole mitään kiirettä?

Maistraatissa hoituu homma vartissa, vaikka supistusten välissä.

Avoliitto on erinomaisen hyvä asia ja jokaisen pitäisi elää arkea puolison kanssa ennen perheen perustamista, mutta perheen perustan saa helposti ja yksinkertaisesti kuntoon menemällä naimisiin.

Käsittääkseni melko suuri osta niistä, joidenesikoinen syntyy avoliitossa, menee myöhemmin naimisiin. Niin teimme mekin, ja onnellista avioliittoa jo 10 vuotta takana (sitä ennen muutama vuosi avoliittoa).

Minusta on hyvä, että nykyään ei ole pakkoa sännätä vihille, vaan sen voi tehdä itselleen sopivaksi katsomaanaan aikana.

Tutkitusti avoliitot hajoaa monta kertaa helpommin kuin avioliitot eikä sitoutumista puolisoon, joka sentään ideaalitapauksessa on elämän pisin ihmissuhde heti sisarussuhteen jälkeen, pidetä minkään arvoisena. Lapsia tehdään sinne, tänne ja tuonne ja sitten tuskitellaan, miten vaikeeta on olla yh ja miten vaikeeta on sopia lasten hoitamisesta ja lapset pomppivat vuoroin exällä ja exän nyxällä ja vuoroin itsellä eivätkä tunne olevansa mistään kotoisin eikä oikein kenenkään lapsiakaan.

...totalliyhäreitä. Auta armias!!!

Kiitos!

tv.

veronmaksaja

Mitä sitten?

vaikka avioon "säntäämiseen" ei ole mitään kiirettä?

Maistraatissa hoituu homma vartissa, vaikka supistusten välissä.

Avoliitto on erinomaisen hyvä asia ja jokaisen pitäisi elää arkea puolison kanssa ennen perheen perustamista, mutta perheen perustan saa helposti ja yksinkertaisesti kuntoon menemällä naimisiin.

Käsittääkseni melko suuri osta niistä, joidenesikoinen syntyy avoliitossa, menee myöhemmin naimisiin. Niin teimme mekin, ja onnellista avioliittoa jo 10 vuotta takana (sitä ennen muutama vuosi avoliittoa).

Minusta on hyvä, että nykyään ei ole pakkoa sännätä vihille, vaan sen voi tehdä itselleen sopivaksi katsomaanaan aikana.

Tutkitusti avoliitot hajoaa monta kertaa helpommin kuin avioliitot eikä sitoutumista puolisoon, joka sentään ideaalitapauksessa on elämän pisin ihmissuhde heti sisarussuhteen jälkeen, pidetä minkään arvoisena. Lapsia tehdään sinne, tänne ja tuonne ja sitten tuskitellaan, miten vaikeeta on olla yh ja miten vaikeeta on sopia lasten hoitamisesta ja lapset pomppivat vuoroin exällä ja exän nyxällä ja vuoroin itsellä eivätkä tunne olevansa mistään kotoisin eikä oikein kenenkään lapsiakaan.

Avioliitto on vain paperi.

Kyl on yhteiskunta kovasti rappeutunut. Mihin jäivät isoäitien opetukset "ei ennen kuin pappi on sanonut aamen..."?

Peruskoulu on rappeutunut :(