Kiireelliset huostaanotot Suomessa 12 000 ja Ruotsissa 200!

Huostataan miten sattuu ja sitten taas jätetään huostaamatta, vaikka pitäisi huostata.



Suomen suurin ongelma ovat ns. valesosiaalityöntekijät. Kokemattomat ekan vuoden opiskelijatyttöset vailla mitään työkokemusta. Sosiaalityöntekijöinä on myös lähihoitajia, sosiaaliohjaajia jne. joilla ei pitäisi olla siellä mitään tekoa.



Työn jälki on sitten tätä tasoa.



Toinen suuri ongelma on se, että huostaanotto on erittäin kannattavaa bisnestä ja erittäin pienen piirin sellaista. Sosiaalijohtajan poika pyörittää perhekotia jne...

Viiem aikoina lisääntynyt muotidieetti karppaus on työllistänyt lastensuojeluviranomaisia lisääntyvällä tahdilla. Muistamme miten Ursula Scwab totesi tämän asian viime keväänä. Hän mainitsi tietämistään lukuisista tapauksista, joissa huostaanottoa on harkittu. Nyt nämä tapaukset ovat sitten konkretisoituneet. Mielisairaat vanhemmat ovat suurin uhka lapsille ja näitä juuri karppausfanaattiset ruokauskovaiset ovat. Karpit ruuhkauttavat lastensuojelun henkilökuntaa eikä näin ollen viranomaisilla jää aikaa puuttua Erikan tapauksen kaltaisiin tapauksiin. Tämäkin murhenäytelmä olisi saattanut ehkä voida olla vältettävissä mikäli aikuiset eivät sotkisi lapsiaan sairaisiin ruokakokeiluihinsa ja näin ollen typeryyttään kuormittaisi vähäistä lastensuojelun henkilökuntaa.

Suomessa. Lapsiin suhtaudutaan iloisesti eikä niitä mollata kuten Suomessa. Ruottalaiset eivät myöskään ole niin väkivaltaisia kuin suomalaiset.

Suomi on lapsiovihamielinen maa, Ruotsissa hymyillään jopa vieraalle lapselle, vaikka vähän metelöikin.

Suomessa. Lapsiin suhtaudutaan iloisesti eikä niitä mollata kuten Suomessa. Ruottalaiset eivät myöskään ole niin väkivaltaisia kuin suomalaiset.

Suomi on lapsiovihamielinen maa, Ruotsissa hymyillään jopa vieraalle lapselle, vaikka vähän metelöikin.

että lapsia otetaan Suomessa huostaan siksi, että Suomi on lapsivihamielinen maa? Eli lastensuojelijat ovat vihamielisiä lapsia kohtaan ja laittavat ne siksi laitokseen? Käy järkeen.

Olisko kuitenkin niin, että Suomessa on enemmän mt-ongelmia ja alkoholismia kuin Ruotsissa? Vaikka makuasiahan tämäkin on pitkälti - mielestäni tavallinen lievästi masentunut suomalainen viikonloppujuopottelija on hyvinkin täysjärkinen verrattuna tekopirteään vähä-älyiseen ruotsalaiseen, joka varmaan keskustelee lastensakin kanssa kaikki ristiriitatilanteet kuoliaaksi. Tai tappaa lapsen tylsyyteen eikä väkivaltaan kuten Suomessa on ilmeisesti tapana.

jossa lapsia on huostassa 65,520. Väestöä on noin 50 miljoonaa (tuossa huostaluvussa ei ole Wales mukana). Eli Englannissakin on huostassa puolta vähemmän lapsia kuin Suomessa, vaikka sekin on ns. väkivaltainen kulttuuri ja kaikenlaisia päihdeongelmia on runsaasti. Kaikesta päätellen Suomessa otetaan lapsia huostaan verrattaen helposti.

- Suomi on lapsivihamielinen - lapset ei saa näkyä, ei kuulua.

- Suomessa ei ole oikeaa yhteisöllisyyttä ja välittämistä, mutta sitäkin enemmän kyttäys ja lynkkays meininki ja siksi ihmiset ei uskalla/kehtaa pyytää apua vaan sinnittelee viimeiseen asti.

- Ikäpolvi, joka nämä lait on säätänyt, on sitä, jotka itse antoivat meille nykyvanhemmille tukkapöllyt, risut kintuille, luunapit jne. (tai vaihtoehtoisesti hoidattivat meidät omilla vanhemmillaan). HUOM! nyt on helppo jeesustella ja paikata huonoa omaatuntoa "joka kuritta kasvattaa..."-mentaliteetista.

- Suomessa nyt vaan ei osata käyttää alkoholia.

- Lastensuojeluilmoja tehdään nykyään perheistä, jotka meidän lapsuudessa olisivat olleet ns. normaaleja, tai muuten vaan helposti/tarjoamatta apua/ottamatta selvää oikeasta tilanteesta/kiusatakseen. (Minäkin luulin eläneeni normaalin, onnellisen lapsuuden aina siihen asti kunnes minusta tuli äiti ja aloin painia näiden kasvatusasioiden kanssa.)



Ottaen huomioon miten meidät kasvatettiin sekä nykyiset lait, ei ihme, että osa meistä vanhemmista on ihan hukassa vanhemmuuden kanssa (eiköhän malli tullut jo kotoa), osa pelkää lastensuojeluilmoa niin, ettei uskalla kasvattaa ollenkaan ja toiset seinän takana miettii, pitäisikö noista tehdä ilmo, kun lapsiperheestä kuuluu huutoa ja meteliä.



En kiellä, etteikö aiheellisia ilmoja ole tehty, jätetty tekemättä tai sossut eivät ole hoitaneet asioitaan. Jokainen perhesurma on liikaa, mutta eiköhän tässä ole jo nähty, että tämä homma ei toimi Suomessa ollenkaan. Ärsyttää vaan tämä ääripäisyyksien meininki - joko ilmo (joskus turhakin) tai täysi välinpitämättömyys. Kylä ei enää kasvata, mutta tekee ilmoja sitäkin enemmän.

Huostaanottoon päädytään siinä tilanteessa, kun kaikki avohuollon tukitoimet on käytetty. Tässä kohtaa lastensuojelun asiakkuus on yleensä kestänyt vuosia.



Kiireellinen sijoitus jonka kesto on max. 30 päivää tehdään tilanteessa, jossa vanhempi ei pysty huolehtimaan lapsesta. Se että julkisuudessa ja keskustelupalstoilla puhutaan "kiirellisestä huostaanotosta" ylläpitää mielikuvaa, että lastensuojelu voi ottaa lapset huostaan mielivaltaisesti ja tuosta vaan.



En ole sostt vaan sairaanhoitaja, ja töissä lastenpsykiatrialla. Näen töissäni Eerikan kaltaisia lapsia päivittäin ja täytyy sanoa että sinä ja muut sosiaalityöntekijöitä tälläkin palstalla haukkuvat ette todellakaan tiedä mistä puhutte. Lastensuojelun sosiaalityö on äärimmäisen raakaa työtä.

Arvasinkin, että olet noita kehnosti koulutettuja pässinpäitä, jotka ah-niin-antautuen tulevat tänne paasaamaan.

Arvasinkin, että olet noita kehnosti koulutettuja pässinpäitä, jotka ah-niin-antautuen tulevat tänne paasaamaan.

T:ohis

Täällä kirjoittaa aina tuo yksi ja sama hoitsu ja vääntää nuo samat tarinat. Jokaikiseen sossua koskevaan ketjuun. Aina.

Lasten psykiatriasta ym. perheiden avustamisesta on leikattu -90 luvulta lähtien jotta saadaan kevennettyä veroja, ja hyväosaisille enemmän mammonaa. Tässä ykkös säästömestarina on häärinyt presidentti Sauli Niinistö joka nyt lässyttää jostain syrjäytymisen ehkäisystä.



Oikeesti ilman rahaa ei ehkästä mitään syrjäytymistä koskaa näissä on melkein aina takanaa oikeesti sairasta ja häiriintynyttä jengiä joka vaatii oikeeta hoitoa ja harjoitusta ja valmennusta.



Nyt vaan niitetään 20 vuoden säästökuuria, kannattaa ajatella positiivisesti, että onhan teille jäänyt veroina enemmän rahaa lompsaan.

20 vuotta jatkuneiden sosiiaalialan säästöjen vuoksi ei ole varaa auttaa ajoissa. Kun ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen puuttumiseen ei ole resursseja, päästään puuttumaan vasta pakkoraossa kun tilanteet ovat äityneet huostaanottotasolle.



Ihan käytännön esimerkkinä: Hyvätuloinen, johtoasemainen isäni sai 1991 kodinhoitajan kotiin auttamaan pyykeissä ja kolmen vanhemman lapsen kanssa kun äitini oli viikon sairaalassa kuopuksen syntyessä. Nyt lapsiperhe saa kodinhoitaan vasta jos perhe on jo muutenkin erityisavnun piirissä, jos sittenkään. Sama linja menee kautta sosiaalialan. Viime lamassa menoja leikattiin rajusti, niitä ei taloudellisen hyvinvoinnin palatessa nostettu takaisin ja yhä elämme tilanteessa jossa resursseja ehkäisevään työhön ja hiukan huolestuttaviin tapauksiin ei ole antaa. Puuttuminen tapahtuu siksi vasta, jos ongelmat äityvät jossain perheessä todella pahaksi.



Ja ihan Ruotsiin verraten, onko huostaanottojen yleisyys mikään ihme, jos vertaa esim itsemurha-, masennus- ja päihdevoittoisuuttamme. Toki aikuisten hyvin/pahoinvointi kertoo varsin suorassa linjassa myös lasten voinnista.

Huostaanottoon päädytään siinä tilanteessa, kun kaikki avohuollon tukitoimet on käytetty. Tässä kohtaa lastensuojelun asiakkuus on yleensä kestänyt vuosia. Kiireellinen sijoitus jonka kesto on max. 30 päivää tehdään tilanteessa, jossa vanhempi ei pysty huolehtimaan lapsesta. Se että julkisuudessa ja keskustelupalstoilla puhutaan "kiirellisestä huostaanotosta" ylläpitää mielikuvaa, että lastensuojelu voi ottaa lapset huostaan mielivaltaisesti ja tuosta vaan. En ole sostt vaan sairaanhoitaja, ja töissä lastenpsykiatrialla. Näen töissäni Eerikan kaltaisia lapsia päivittäin ja täytyy sanoa että sinä ja muut sosiaalityöntekijöitä tälläkin palstalla haukkuvat ette todellakaan tiedä mistä puhutte. Lastensuojelun sosiaalityö on äärimmäisen raakaa työtä.

huostaanotto thdään vata vuosien kuluttua.

Eli siis meidän lastensuojelu on sitä, että vaikka lapsessa nähdään selviä phoinpitelyn merkkejä kuukausi toisensa jälkeen niin laki ei salli huostaanottooa lasta kuin vasta vuosien 'tukitoimien' jälkeen.

Aika pöyristyttävää, jos näin on. Eip ihme, että meillä on laitokset täunnä häiriintyneitä teinejä..johon siis suurinosa näistä resursseista ja rahoista menee.

Tämä on vain niin uskomatonta politiikka, että en vain tajua. Missä on ihan oikeasti hakatin lapsen oikeudet..missä on hänen oikeudet kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi..missä on hänen oikeudet turvalliseen elämään, missä on hänenoikeudet tulevaisuuteen ilman masennusta tai muita mielenterveysongelmia...MISSÄ ON SE LAPSI TÄSSÄ LAIN KUVIOSSA.????????

ja nyt siis puhun ensisijaisestin näistä väkivaltatapauksista kuten Eerikan tapaus...

Luulen, että jos vähänkin pengotaan Ruotsin lainsäädäntöä lastensuojelussa niin ekana tulee esiin BIOLOGISTEN VANHEMPIEN OIKEUDET VERSUS LAPSEN OIKEUDET IHMISMÄISEEN ELÄMÄÄN..silloin kun kodissa on väkivaltaa.

Muista lukeneeni, että Ruotsissa lapsi lähtee heti jos väkivaltaaa esiintyy ja vanhempien oikeudet saada lapsi takaisn ovat huonot..niinpä...

En vastusta tukitoimia silloin, kun kyseessä ei ole pahoinpidelty lapsi..MUTTA IHAN JÄRKIKIN SANOO, ETTÄ JOKAINEn lyönti on liikaa kun on kyse lapsesta..

Jos sosiaalityöntekijän työ on raakaa niin mietippä sen hakatun lapsen elämää siellä kotona kuten Eerikan tapauksessa..SE JOS JOKIN ON RAAKAA !!!!!! Aina unohtuu itse uhri näissä keskusteluissa..se on lapsen kotihelvetti eikä sosiaalityöntekijän

Suurin syy on sossujen epäpätevyys. Huostataan miten sattuu ja sitten taas jätetään huostaamatta, vaikka pitäisi huostata.

Suomen suurin ongelma ovat ns. valesosiaalityöntekijät. Kokemattomat ekan vuoden opiskelijatyttöset vailla mitään työkokemusta. Sosiaalityöntekijöinä on myös lähihoitajia, sosiaaliohjaajia jne. joilla ei pitäisi olla siellä mitään tekoa.

Työn jälki on sitten tätä tasoa.

Toinen suuri ongelma on se, että huostaanotto on erittäin kannattavaa bisnestä ja erittäin pienen piirin sellaista. Sosiaalijohtajan poika pyörittää perhekotia jne...

Mistäköhän luulet epäpätevien sosiaalityöntekijöiden käytön johtuvan? 1) Raskas työ, 2) huono palkka suhteessa työn vaativuuteen, 3) työtä ei arvosteta kuten viestistäsikin voi päätellä, 4) ei uralla etenemismahdollisuuksia, 5) negatiivisten asioiden kanssa koko työura, kuka jaksaa? 6) riittämättömyyden tunne sosiaalisten ongelmien kanssa: epäonnistuminen näkyy ja kuuluu, onnistumisista ei paljon palautetta heru.

Tässä näitä alkuun.

t. ex-epäpätevä sosiaalityöntekijä (ei lasu)

Suurin syy on sossujen epäpätevyys. Huostataan miten sattuu ja sitten taas jätetään huostaamatta, vaikka pitäisi huostata. Suomen suurin ongelma ovat ns. valesosiaalityöntekijät. Kokemattomat ekan vuoden opiskelijatyttöset vailla mitään työkokemusta. Sosiaalityöntekijöinä on myös lähihoitajia, sosiaaliohjaajia jne. joilla ei pitäisi olla siellä mitään tekoa. Työn jälki on sitten tätä tasoa. Toinen suuri ongelma on se, että huostaanotto on erittäin kannattavaa bisnestä ja erittäin pienen piirin sellaista. Sosiaalijohtajan poika pyörittää perhekotia jne...

Mistäköhän luulet epäpätevien sosiaalityöntekijöiden käytön johtuvan? 1) Raskas työ, 2) huono palkka suhteessa työn vaativuuteen, 3) työtä ei arvosteta kuten viestistäsikin voi päätellä, 4) ei uralla etenemismahdollisuuksia, 5) negatiivisten asioiden kanssa koko työura, kuka jaksaa? 6) riittämättömyyden tunne sosiaalisten ongelmien kanssa: epäonnistuminen näkyy ja kuuluu, onnistumisista ei paljon palautetta heru. Tässä näitä alkuun. t. ex-epäpätevä sosiaalityöntekijä (ei lasu)

Miksi Eerika jätettiin yksi!!! pelottavaa eikös vain.

Lasten psykiatriasta ym. perheiden avustamisesta on leikattu -90 luvulta lähtien jotta saadaan kevennettyä veroja, ja hyväosaisille enemmän mammonaa. Tässä ykkös säästömestarina on häärinyt presidentti Sauli Niinistö joka nyt lässyttää jostain syrjäytymisen ehkäisystä. Oikeesti ilman rahaa ei ehkästä mitään syrjäytymistä koskaa näissä on melkein aina takanaa oikeesti sairasta ja häiriintynyttä jengiä joka vaatii oikeeta hoitoa ja harjoitusta ja valmennusta. Nyt vaan niitetään 20 vuoden säästökuuria, kannattaa ajatella positiivisesti, että onhan teille jäänyt veroina enemmän rahaa lompsaan.

tämä ongelma on paljon muuta kuin RAHA..hitto

1) työ ei ole raskasta, 2) palkka on loistava suhteutettuna lyhyeen koulutukseen ja kunnallisen työpaikan etuihin, 3) arvostus pitää ansaita, 4) aina voi opiskella lisää ja sosiaalivirasto on hierarkia ihan siinä missä muutkin, 5) eikö nimenomaan lapsen onnistunut auttaminen auta jaksamaan? 6) tunteet on tunteita, aikuinen ihminen ei saa olla tunteiden vietävissä työelämässä, ja ihan varmasti tyytyväinen asiakas kiittää kyllä teilläkin. Jos taas et koskaan saa kiitosta, suurin syy on se, että hoidit työsi huonosti!

Lasten psykiatriasta ym. perheiden avustamisesta on leikattu -90 luvulta lähtien jotta saadaan kevennettyä veroja, ja hyväosaisille enemmän mammonaa. Tässä ykkös säästömestarina on häärinyt presidentti Sauli Niinistö joka nyt lässyttää jostain syrjäytymisen ehkäisystä. Oikeesti ilman rahaa ei ehkästä mitään syrjäytymistä koskaa näissä on melkein aina takanaa oikeesti sairasta ja häiriintynyttä jengiä joka vaatii oikeeta hoitoa ja harjoitusta ja valmennusta. Nyt vaan niitetään 20 vuoden säästökuuria, kannattaa ajatella positiivisesti, että onhan teille jäänyt veroina enemmän rahaa lompsaan.

tämä ongelma on paljon muuta kuin RAHA..hitto

Ne lasten ongelmathan hoidetaan Pyhän hengen voimalla, ei valtion työllä? Resurssit ja käytettävät työtunnithan ovat todellisuudessa rajattomat!!

sosiaalityöntekijät ja lasten suojelu. Sensijaan huostaanotot tehdään aina sosiaalityöntekijöiden toimesta kutn ne sijoituksetkin.

Olin 15 vuotta sitten käymässä Ruotsissa. Siellä oli keskellä Tukholmaa torilla teltassa marraskuussa mies joka osoitti mieltää sitä vastaan että hänen lapsensa oli huostaanotettu väärin perustein. Tämä asia on näköjään saatu Ruotsissa kuntoon joten eiköhän Suomi taas tule perässä ja seuraa isoveljeä.

1) työ ei ole raskasta, 2) palkka on loistava suhteutettuna lyhyeen koulutukseen ja kunnallisen työpaikan etuihin, 3) arvostus pitää ansaita, 4) aina voi opiskella lisää ja sosiaalivirasto on hierarkia ihan siinä missä muutkin, 5) eikö nimenomaan lapsen onnistunut auttaminen auta jaksamaan? 6) tunteet on tunteita, aikuinen ihminen ei saa olla tunteiden vietävissä työelämässä, ja ihan varmasti tyytyväinen asiakas kiittää kyllä teilläkin. Jos taas et koskaan saa kiitosta, suurin syy on se, että hoidit työsi huonosti!

Miksi työ ei olisi raskasta? Työntekijäthän joutuvat koko ajan työskentelemään lasten ahdingon kanssa. Mikä palkkaus muuten on? Pätevän koulutushan on käsittääkseni maisteritutkinto? Entäs, jos ei ole mahdollisuutta auttaa lasta, oikeus päättää toisin kuin mitä itsestä tuntuu. Onnistunut työ ei välttämättä tarkoita kiittävää asiakasta (lapsen vanhemmat varmaan usein erimieltä).

t:sosiaalialan opiskelija (ei sosiaalityöntekijä), joka suuntaamassa aikuispuolelle enkä osaa kadehtia niitä, jotka tavoittelevat lastensuojelun töitä...