minkä ikäisenä lapsi on mielestäsi ihanimmillaan?

Ovat niin suloisia ja pieniä silloin.



t. lapseton 30-vee nainen

Just se ikä, ennenkuin mennään päiväkotii.

Ovat aivan ihania silloin :) ja myös rasittavimpia ;)

Fiksuja ja omatoimisia mutta silti vielä niin pieniä ja aitoja tunteissaan ja puheessaan.

siinä vaiheessa töihin, juuri kun lapsen kanssa alkaa olla niin mukavaa.

Meidän nuorin alkaa olla sen ikäinen ja samanlainen veitikka kuin muutkin olivat.



Ne on niin täynnä riemua, pienistä asioista onnistumisen iloa ja silti vielä tulevat äidin kainaloon nukkumaan päikkäreitä.

Fiksuja, kuitenkin pieniä, koulunkäynti on helppoa, ei tarvitse kuskata päiväkotiin.



Lapset ovat meillä tuon ikäisinä olleet kaikin puolin helppoja ja heidän kanssaan voi tehdä vaikka mitä.

Olen niin rakastunut meidän pikkujäbään joka ylihuomenna täyttää 2v.



Isommat lapset ei samalla tavalla enää "säväytä" =D

ja siitä eteenpäin koko ajan vain paranee :)



Alkaa tulla sitä omaa persoonaa esiin, mielenkiintoisia ja hauskoja juttuja, ja lapsen kanssa voi jo jutella kaikenlaisista asioista ja kuulla hänen ajatuksiaan ja näkemyksiään ja hauskoja huomautuksia asioista :) ennen tuota kahden-kolmen vuoden ikää lapset on ihan suloisia, mutta niistä on lähinnä vaan hirmuisesti vaivaa ja ne valvottaa, huutaa tai olla möllöttää. Ja keskustelu on niinkin mielenkiintoista kuin "pallo!" "Joo pallo on joo!" "Onko pallo, jee!" ;D



(joo, en ole vauvaihmisiä, lapset on ihania mutta vauvavaihe vaan "pakollinen paha" jonka mielelläni skippaisin jos voisi)

vielä aistittavissa mitään teiniangstia tai jatkuvaa vääntöä.

että nyt sen on ihanimmillaan ja aina olen ollut väärässä :). Ainakin tähän asti ihanuus on vaan jatkunut.

Ei uhmaikää, tarvitsee vähän viihdykettä.



Syötettävä ja puettava ja vaipoissa. Ei tarvitse katsoa sitä, kun laittaa tahallaan vääriin jalkoihin kenkiä tai ruikkii pitkin vessaa, kun harjoittelee pöntöllä käymistä.



Nukkuu pitkiä päiväunia.



Ja on seitsemänl lapsen kokemus. Tällä hetkellä kaksi yksivuotiasta.

Omat lapseni ovat poikia, vanhempi 5,5 v ja nuorempi 4v. Tällä kokemuksella sanoisin, että tavallaan paras hetki on aina meneillään, mutta kumpaakin lasta yksittäin ajatellen noin 3-vuotiaana lapsi osaa jo vaikka mitä, ei tartte vaippoja ja muuta tavaraa juuri lainkaan mukana, kun lähtee kotoa liikkeelle. Päikkärit ei sotke päivää, ja esim. matkustelu on silloin mukavampaa. Lapset ei myöskään heräile öisin. Kolmivuotiaat kotihoidetut ei kinua samoja (kalliita) leluja mitä "kaikilla" kavereilla on.

ja pakko sanoa, että se on vaan joka päivä ihanampi. Noin yleisesti ottaen 1-1,5 vuotiaat ovat kyllä ihania, kun ymmärtävät jo niin paljon mutta ovat silti vielä vauvamaisia

Oma tytär on nyt 1v7kk, ja en vois ton ihanampaa lasta kuvitellakaan.. :) Sulosia limasia suukkoja, somasti kahta kiéltä sekasin.. Harjotellaan uusia taitoja, uusia sanoja tulee päivittäin.. :) Mamman ihana rakas tyttö!!! :)

Kolmivuotiaat kotihoidetut ei kinua samoja (kalliita) leluja mitä "kaikilla" kavereilla on.

Vaikka hoitoputki on aloitettu yksivuotiaana.

Eivät ole koskaan edes heittäytyneet kaupan lattialle ulvomaan. Outo kommentti sulta!

Mutta lapsipuolen varttumisen olen nähnyt 5-vuotiaasta 18v-vuotiaaksi ja jokaisella iällä on puolensa ja puolensa. Pienempänä on hauskat jutut, pienten lasten hommat ja isompana taas on mukavaa yhdessäoloa ja juttuseuraa jne. Mutta vauvat ovat siis ykkösiä ;)

ja se on ollut paras ikä tähän mennessä. On omatoiminen ja innostuu kaikesta, eikä tuhlaa kaikkea aikaansa lattialla kiukutteluun, kuten pienempänä. Meillä on molemmilla lapsilla ollut voimakkaat uhmaiät, mikä ehkä vaikuttaa arviooni. Söpöjähän ne parivuotiaat toki ovat.

Uhmat ja muut menneet jo selvästi ohi, mutta murrosikä ei vielä näy.

Pahin ikä on 1-3, kun on uhmaa ja pottaharjoittelua, menoa ja vauhtia riittää, mutta aivoja ei...



Toisaalta myös esikoispoika 9 v on ihanassa iässä. Jutellaan tieteestä ja muista jo vakavammista aiheista, mutta murrosikä ei ole vielä alkanut.