Onko kukaan sanonut sinulle, että suhteesi ei tule kestämään tai että eroatte tulevaisuudessa?

avautumaan lisää. Veikkanpa, että ollaan kuultu jo monet kuviot ennen sitä.

Appiukko sanoi, koska olen mielestään kamala vaimo, kun en uhraa omaa elämääni ja uraani miehen vuoksi ja passaa perhettä koko aikaa. Mieheltä ei kuulema saa vaatia minkäänlaista osallistumista esimerkiksi kotitöihin tai lastenhoitoon. Sanomattakin lienee selvää, että anoppi ei ole koskaan edes kouluja käynyt tai elänyt lainkaan omaa elämäänsä. Hänen elämänsä on mennyt miehensä passaamiseen.

Minulla on pitkä ja vakaa avioliitto, hänellä lyhyt ja epävakaa.



Kukaan joka perheemme varsinaisesti tuntee, ei ole nähnyt aihetta huomautella meille mitään näiden 13 vuoden aikana:-D.

Oltiin juuri tavattu miehen kanssa ja kaveri oli sitä mieltä, että tämä juttu kestää enintään 2 viikkoa. Mä asuin silloin kaukana, mutta suhde kesti etäisyyden ja vuoden vaihteessa tulee täyteen 19 vuotta yhdessä.



Kyllä toinenkin kaveri vähän ihmetteli valintaani, koska mieheni ei ole ulkoisesti sen tyyppinen kuin aikaisemmat tuttavuuteni. Mutta minkäs sille voi, kun se oikea löytyi, niin siinä on ulkonäkö pikkuseikka. Ja jos totta puhutaan, niin sen hunsvotin näköisen nuoren pojan sisältä löytyi oikein tyylikäs mies, joka tuntuu vain komistuvan vanhetessaan.

aikoihin 19 vuotta sitten ja 3 vuotta myöhemmin tapasin nuoremman miehen jolle kelpasi 3 kouluikäisen yh-äiti. Kaveri sanoi ettei kaksosluonne koskaan tule kestämään perheen painetta ja hilpaisee kyllä meidän elämästä ennenpitkää.



No tuosta on nyt 16 vuotta ja ollaan kuin vastarakastuneet, perhekin kasvanut 1 lapsella ja nuo isommat poissa kotoa.



Ja tää ystäväni - jaa, no edelleen yksin....

meidän eroamista se on odotellut ja odotellut mutta turhaan. Sen poika ei ole muhun vieläkään kyllästynyt vaikka jo 20 vuotta yhteistä taivalta.

Entinen kihlattuni sanoi etten tule pysymään pikkupaikkakunnalla ja ettei minun uusi suhteeni kestä.

No, naimisissa 18v, 3 lasta ja edelleen vankasti yhdessä

ja vaikka olin kihloissa, rakastuin tähän tulevaan mieheeni tosissani ja muutamien treffien jälkeen tiesimme menevämme naimisiin. Lohduttelin äitiäni, joka suri kihlaukseni purkautumista ja omien mielikuvien romahtamista, kertomalla fiiliksiäni uudesta suhteesta.



Äiti oli kuitenkin sitä mieltä, "ettei se suhde kestä, joka edellisen rikkoo..."



No tästä on aikaa 13 vuotta ja yhdessä ollaan edelleen ja naimisissakin jo 9 vuotta.



Vävynsä tuntemaan oppiessaan äitini on kyllä sittemmin ymmärtänyt äkkikäännökseni enemmän kuin hyvin ;)

Äiti vihaa miehiä ja erotilanteessa hänen mielestään ei lasten tarvitse pitää mitään yhteyttä isäänsä. Isät ovat kelvottomia.



Kuitenkin aina ristiriitatilanteissa hän menee miehen puolelle minua vastaan.



Näette varmaan kuvion.

Mieheni on erittäin varakas ja minä tyhjätasku kun tavattiin. Tulin raskaaksi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja muutettiin nopeasti yhteen. Vot arvata, että varsinkin miehen kaverit oivat sitä mieltä, ettei tule kestämään. Nyt ollaan oltu naimisissa 12 vuotta.

Kännipäissään rupesi vaihteeksi riehumaan ja huusi, että tullaan eroamaan ja sen takia, että minä petän miestä.



Oli anopilla vain huono päivä.

Monikin. Tulin raskaaksi miehelleni 2 viikkoa tapaamisestamme. 10-vuotta yhdessä (ja 3 lasta myöhemmin).

kun alettiin rakentamaan. Itse kyllä tiesin ettemme sen vuoksi eroa. Mutta suurin osa tutuistamme tietää ettemme eroa. Yhdessä nyt 17 vuotta oltu.

Silloin kun 32-vuotiaana menin naimisiin 21-vuotiaan miehen kanssa.

Ei tosielämässä, mutta tällä palstalla ihan viime päivinä, kun kerroin kihlauksesta. Mä haen kuulemma jännitystä ja kihlaus purkautuu mun toimestani. Ei muuten purkaudu :)