Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuulin vahingossa jutun, mitä ei ollut tarkoitettu minulle.
28.11.2005 |
Oma isäni oli sanonut keskustelussa, jossa oli puhuttu minun ja oman perheeni asioista, että kyllä se esikoinen varsinkin pitäisi nujertaa, koska on jo nyt niin hallitseva ja ohittaa aikuisen auktoriteetin. Ja kyseinen esikoinen on siis eskari-ikäinen poika, joka on elämäniloinen, fiksu, vastuullinen ja peloton ihminen.
Paikalla olivat isäni lisäksi äitini sekä siskoni miehineen ja veljeni, taisipa olla mummokin siinä. Äiti oli kritisoinut rankkaa sanavalintaa " nujertaa" , mutta eipä ollut sanaseppo isäni parempaa ottanut käyttöön.
Jutusta vaiettiin koko syksyn ajan, mutta viime viikonlopun pikkujouluissa siskon mies pamautti asian esille sanoen vielä, että on samaa mieltä appiukkonsa kanssa. Minun osaltani juhla loppui siihen, läksin kotiin tyrmistyneenä. Kerroin miehelleni tapauksen, ja hän on myös ihan ihmeissään. Hän on maahanmuuttaja, eikä suomenkielen taito ole ihan kymppi, mutta hänkin tajusi heti, että " nujertaa" -sanassa ei ole mitään hyvää.
Itkettää, ja samalla suututtaa... Sama porukka on muuten lähdössä viikon päästä lomalle etelään. Reissulle, jolle meidän perheen osallistuminen ei tullut edes puheeksi (tästä kirjoitin joskus muutamia viikkoja sitten).
Tällaista kuuluu tälle " onnelliselle perheelle" , joka " pitää yhtä elämän kriiseissä" :(
Kommentit (6)
Voihan olla, että lapsi on suloinen kotosalla, mutta kylässä käytös on toisenlaista. Vaikka normaalisti tilanne taitaa olla toisin päin.
Toisaalta eskari-ikäisillä on yksi murrosvaihe elämässään, joten vaikka käytöksessä olisikin parantamisen varaa, saattaa se liittyä ihan ikäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nujertaminen on ollut kautta aikojen suomalaisen (ja monen muunkin maalaisen) kasvatuksen kulmakivi. Sillä saadaan tottelevaisia ja helppoja lapsia.
Jos sinulla itselläsi on joku muu kasvatusihanne niin sinun täytyy kestää se että toiset voivat paheksua kasvatuksesi hedelmiä.
T. toinen, joka ei ole raaskinut nujertaa lapsiaan ja välillä saa kyllä hävetä sen seurauksia...
Että lapset pysykööt poissa aikuisten tieltä, tehkööt sitten poissaollessaan vaikka mitä pahojaan. Jälkeenpäin oli tukkapölly sitten sopiva palaute ja pienessä kännissä oli ison miehen koura aika kova.
Luulen, että meillä on lastemme kanssa jopa tiukempi meininki kuin monilla, mutta se ei siis perustu vaientamiseen tai nujertamiseen, vaan läsnäoloon ja yhdessä pohtimiseen.
Isä vain näkee lapsenlapsiaan niin harvoin, ettei ole tajunnut arkemme olevan ihan tavallista kaurapuuroa ja ruisleipää. Kun pappa tulee käymään pitkästä aikaa, on lasten onni niin täydellinen, ettei pappa itse kestä sitä.
Muutamia ongelmakohtia olemme löytäneet ja saaneet jotenkin haltuun, ei vain jaksaisi tätä uutta tykitystä. Sattuu liikaa.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko kuitenkin piillä totuuden siemen? Joskus me vanhemmat olemme sokeita oman jälkikasvumme käytöksen suhteen.