Lue keskustelun säännöt.
JOS olisit mennyt töihin, kun nuorin lapsesi oli 5kk, mitä miettisit nyt?
06.09.2012 |
Minulla ei ole vakituista työtä. Nyt minulle tarjottiin sellaista. Mutta nuorin lapsemme on vähän vajaa 5kk vanha, joten asia mietityttää. Isä jäisi hoitamaan lapsia kotiin, mutta menetänkö jotain, jos lähden töihin lapsen ollessa vielä ihan vauva kuitenkin. Kyseessä ei ole mikään unelmieni työ, mutta ihan mielenkiintoinen työ kuitenkin. Takana määräaikaisia työsuhteita ja pätkätöitä, sekä työttömyyttä. Mutta onko niistä eroon pääseminen sen arvoista, että "jätän" vauvani.? Kadunko myöhemmin?
Kommentit (34)
toistenne kehumista ja sädekehienne kiillotusta ihan henkilökohtaisissa sähköposteissa.
ettei meille muille tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten vasta lapsesta. Lapsi on kerran pieni ja töitä tulee ja menee! Kaikki eivät vaan osaa elää hetkessä!
sun miehes siis? Ja menit vielä lapsia tekemään sellaisen kanssa!
Toki lapsen kannalta isä voi olla ihan yhtä hyvä hoitaja kuin äitikin. Joskus parempikin. Mutta jos ajattelen omia fiiliksiä, niin nautin mielelläni ajasta pienen lapseni kanssa ja harmittaisi, jos "joutuisin" töihin. (ja siis, en ole mikään yhteiskunnan elätti, vaan ihan vakityössä, mutta hoitovapaalla tappiin saakka. Lapseni menee kaiken muun edelle.)
Mut siis jos lapsen kannalta ajattelee, niin ainoa mitä mietin, on imetys. Noin pieni kuitenkin vielä todennäköisesti saa rintamaitoa, niin miten imetys onnistuu, jos menet töihin.
Mikä sitä on hoitovapaillessa vuosia, kun on työpaikka turvattu. Toista se on pätkätyöläisellä. Kannattaa takoa kun rauta on kuumaa. Isä osaa hoitaa lasta myös.
Varmaan se ratkaisee kuinka vaikea alallasi on työllistyä tai saada vakipaikka ja kuinka hyvä taloudellinen tilanteenne muuten on. Itseni on PAKKO mennä töihin heti vanhempainvapaan päätyttyä. Vakipaikka siis odottaa. Mutta ei yksinkertaisesti ole rikasta miestä vaan tuiki tavallinen duunari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin töihin kun lapsi oli 6kk, isä jäi kotiin. Hyvin sujui, isällä ja pojalla vieläkin tosi tiivis suhde.
tenava oli 4 kk, kun menin töihin. Onnistuin kuitenkin lypsämään töissä kerran päivässä, minkä johdosta imetys jatkui koko ensimmäisen vuoden töistä huolimatta. Isänsä tykkäsi olla kotona ja minä töissä. Mikäs siinä. Isä on varmasti ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin äitikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen fanaatikkoäiti, eikä siitä tulisi mitään, jos mies hoitaisi kotia ja lapsia :D
Juujuu, tasa-arvot romukoppaan meidän perheessä.
Mies on ihan paras ja huippu isä, mutta meillä on perinteiset roolit. Mulle olisi ihan supermegakaukainen ajatus moinen järjestely. :)
Nimittäin se oli elämäni parhaita päätöksiä
Mies halusi pitää vanhempainrahakauden, ja alkuun nikottelin, mutta koska tienaan enemmän eli olen pääelättäjä, niin lähdin töihin. Mies oli kotona vuoden. Ja maailman paras juttu oli sillä:
- mies oppi siivoamaan itsenäisesti, ei käskystä
- oppi laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä
- hoiti lapsen hyvin ja oli tasaveroinen vanhempi
- tämän jälkeen ei IKINÄ ole tapeltu kotitöistä, mies hoitaa osansa ja enemmänkin ja oma-aloitteisesti
En koe että menetin mitään, sillä kävin keskellä päivää imettämäsä ja lypsin töissä maitoa, lapsi sai siis vuoden ikäiseksi vain äidiinmaitoa.
Olen tänäkin päivänä tyytyväinrn päätökseeni, sillä tuo todellinen tasa-arvo kotitöissä on todellinen kultakimpale joka kantaa vuosikymmenet eteenpäin.
Ps. Lapsia on tullut sen jälkeen kksi lisää, mies ollut niistäkin koti-isänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus on aivan selkeä ja yksinkertainen:
Kyllä, kadut sitä myöhemmin.
Et ehkä tätä nyt usko, mutta jos menet nyt töihin, huomaat jälkeenpäin, miten äärettömän typerää ja turhaa se oli. Huomaat menettäneesi jotakin, mitä et saa enää koskaan takaisin. Sen sijaan töihin pääset myöhemminkin.
ETENKIN, jos se ei edes ole mikään unelmien työ, älä missään tapauksessa mene töihin. Eikä tämä ole vitsi. Mene myöhemmin.
Minä olin vähän aikaa pätkähommassa, kun lapsi oli alle vuoden, ja se on kyllä typerintä, mitä olen tehnyt, etenkin kun työntekoon ei edes voinut keskittyä. Biologia pitää huolen siitä, että mielessä oli vauva ihan koko ajan. Siinä valinnassa ei siis ollut kertakaikkiaan mitään järkeä.
Ainoa laiha lohtu oli se, että lapsen isän ja vauvan välit ehkä tulivat vähän läheisemmiksi, mutta edes se ei ollut sen arvoista. Todellakaan.
jäisin niin paljosta paitsi. Tämä vauva-aika on niin lyhyt ja ainutlaatuinen.
Meidän nuorimmainen on nyt 8kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla sentään hoitamassa lapsen isä, eikä joudu päiväkotiin.
Mene töihin, kun kerran mahdollista.
Kolmas lapsi, isä HALUAA jäädä kotiin. Mä olen pitänyt aikaisemmin vanhempainvapaat, enkä koe mulla olevan mitään oikeutta kieltää mieheltä samaa kokemusta... Ei nää meidän lapset mun omia ole.
Imetää aion vuoden, töissä voin lypsää seuraavan päivän maidot, imetän aamulla, iltapäivällä, illalla ja yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Belgiassa kaikki menevät töihin tuossa vaiheessa. Vaihtoehtoja ei ole, mikäli ei halua irtisanoutua. Ja ihan täyspäinen kansa tämäkin on.
Menin osa-aikatöihin kun poika oli 3kk, yrittäjäksi rupesin kun oli 13kk. En kadu hetkeäkään.
Raha-asiat ei vaivaa enää, kusessa oltais oltu jos toinen olis jäänyt kokonaan kotiin. Käytiin aluksi vuorotöissä, eli toinen oli aina kotona vauvan kanssa. Tarhaan meni osa-aikaisesti 1v 10kk ja kappas, aidosti viihtyy siellä edelleen, on nyt vajaa 3v.
En koe menettäneeni mitään, päin vastoin olin parempi äiti kun pääsin välillä pois kotoa.
Näin ensiaskeleet yms. Jos nyt tulisi toinen lapsi, tekisin samoin.
Miksi aina jankataan, että "Lapsi on pieni vain hetken"? Onko kolmevuotias jo sitten hirmu iso?
No, tämä sopi meille ja iloinen, fiksu ja onnellinen poika on :)
Jos mies jää mielelään hoitamaan vauvaa, se on hyvä ratkaisu. Tietysti tämä vaikuttaa rooleihin vauvan maailmassa ja isästä tulee hänelle ehkä ainakin alkuun äitiä läheisempi. Kuitenkin työssäkäyväkin voi saada hyvän suhteen lapseensa, jos tekee lapsen kanssa paljon vapaa-ajallaan. Hoitoon vieraalle en antaisi noin pientä, se olisi traumaattista sekä lapselle että empaattisille vanhemmille.
niin itsekäs etten ole malttanut mennä tuossa vaiheessa, vaikka mieheni olisi ollut halukas jäämään kotiin jo tuossa iässä. Nyt nuorimmaisten kanssa menin kun hän oli 9 kk. Miesten pitkät perhevapaat muuttaa perheen sisäistä dynamiikkaa todella hyvään suuntaan ja plussana lasten ja isän erityisen hyvä suhde.
Luulen, että äidit pelkää vähän että se kutistaisi äitiyttä. Ei kutista, vaan lisää isyyttä.
Olin töissä 3 päivää viikossa ja isä hoiti silloin lasta. En kadu hetkeäkään. Teini tasapainoinen ja reipas.
En ole äitiuskoivainen joka luulee että vain isä ei ole pätevä vauvanhoitajaksi.
ehdin olla loppuelämäni. Näitä tilaisuuksia ei ole enempää tulossa.
eli julmuuden muita kohtaan