Pitäisikö lapsen pelaamisesta huolestua?
Tietokone- ja konsolipelaamista puidaan tasaisin väliajoin niin kotona, kouluissa, kuin julkisuudessakin. Näissä keskusteluissa nousevat usein esille pelien ikärajat ja haitalliset sisällöt. Alaikäiset pyytävät usein vanhempia ostamaan K18-pelejä, ”koska kaikilla kavereillakin on”. Noudatetaanko teillä pelien ikärajoja? Ovatko ikäraja- ja sisältömerkinnät tuttuja? Miten perillä vanhemmat ovat lastensa pelaamista peleistä?
Pelaamiseen, ikärajoihin ja pelien sisältöihin liittyy monenlaisia käsityksiä, uskomuksia ja mielipiteitä. Miten teidän perheessänne käsitellään pelejä ja niiden sisältöä? Kerro haasteista, jaa kokemuksia tai anna vinkkejä hyvistä ratkaisuista.
Keskustelussa ovat mukana Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Piia ja Pelitaito-projektin työntekijä Mikko. Lisätietoa projektista www.pelitaito.fi.
Kommentit (28)
12v on kuitenkin jo esimurkku ja hyvin ovat meillä ymmärtäneet että ei nuo pelit oo todellisuutta, eikä oo yliherkiks kasvatettu, nii siks ovat saaneet jo sitten pelata.
Sama kysymys kuin tuossa yllä, oletteko minkä verran puhuneet pelien sisällöistä?
Jos pyytäisivät, en ostaisi. Väkivaltapelit ovat minusta vielä pahempia roolimallien antajia kuin passiivisesti seurattavat väkivaltaelokuvat, ja on outoa, että samat ihmiset saattavat antaa lapsilleen K-18 -pelejä ja kieltää heiltä K-18 -elokuvat.
Kyllä, tutustun peleihin aina ennen ostamista ainakin suojakotelon takakannesta, samalla katson ikärajan.
Kun lapset olivat pieniä, pidimme läppärit olohuoneessa niin, että saatoimme valvoa, mitä lapset pelasivat ja mitä he netistä löytävät. Nyt lapset ovat yli kymmenvuotiaita, ja saavat pelata jo omassa huoneessaan - mutta eivät siis saa rikkoa ikärajoja.
PS: olen huolestuneempi netin sisällöistä, niitä on vaikeampi valvoa. Jo esim. Youtubessa, jossa lapset surffailevat kaveriporukoiden kera, on yhtä ja toista aika häiritsevää.
ollaan me niistä sisällöistäkin puhuttu, luettu aina sieltä pelin takakannesta mistä se peli kertoo ja niin edelleen. :)
ja sitten oon lapsilta vielä kysyny ennen kun oon antanu pelata että " ymmärrättehän te sitten että tuo ei oo todellisuutta? "
ja lapset ovat vaan sanoneet että joo ja ruvenneet jo näpyttämään sitten sitä peliä.
eli meillä en nää ainakaan syytä huoleen. silkkaa ylihuolehtivaisuutta tuo, kun omat lapsensa kuitenkin tuntee. :)
ja sitten oon lapsilta vielä kysyny ennen kun oon antanu pelata että " ymmärrättehän te sitten että tuo ei oo todellisuutta? " (...)eli meillä en nää ainakaan syytä huoleen. silkkaa ylihuolehtivaisuutta tuo, kun omat lapsensa kuitenkin tuntee. :)
Tämä on varmaan aika ydinasia. Omat vanhemmat ovat kuitenkin lapsensa suhteen aina paras asiantuntija. Tuleeko mieleen pelejä, jota omat lapset eivät saisi pelata?
tuo peleihin tutustuminen etukäteen. Netin käyttöä onkin hankalampi valvoa. Tiedätkö, mikä käytäntö kavereiden vanhemmilla on noiden pelien suhteen? Onko teillä yhteiset pelisäännöt? Joskushan lapsi saattaa kavereiden luona pelata pelejä, jotka ovat kotona kiellettyjä.
Muoks: Tämä siis vastauksena viestiin nro 11 :)
Kaipaatko tietoa pelien ikärajoista?
http://www.pegi.info/fi/
http://www.ikarajat.fi
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen sivuilta poimittua:
"Kuinka huoltajan tulisi suhtautua ikärajoihin?
Kuvaohjelmalaki, johon ikärajat perustuvat on luonteeltaan lastensuojelulaki. Sen tarkoitus on suojella lapsia ohjelmien ja pelien mahdollisilta haitallisilta vaikutuksilta. Lapsen kyky ymmärtää ja tulkita mediaa on riippuvainen sekä emotionaalisista että kognitiivisista taidoista, jotka kehittyvät iän myötä. Niissä voi olla suuriakin yksilöllisiä eroja, joten haitallisuusarviointien perusteena käytetään ns. "normikehitystä".
Faktan ja fiktion erottelukyky on perusedellytys sille, että voi ottaa etäisyyttä liian pelottaviin mediasisältöihin. Se kehittyy alle kouluikäisillä lapsilla vähitellen. Ala-asteikäisillä on jo enemmän kykyä arvioida ja kyseenalaistaa erilaisia mediasisältöjä, eritellä esimerkiksi syy- ja seuraussuhteita ja arvioida sitä, mikä on oikein ja väärin. Nuoruusikää lähestyttäessä korostuu tarve saada voimakkaita tunnekokemuksia ja jännitystä, mutta oman sietokyvyn rajat yliarvioidaan helposti. Erilaisia mediasankareita ihaillaan ja käytetään myös oman identiteetin rakennuspalikoina."
Ajatuksia?
no eipä tule mieleen mitään pelejä mitä lapset nyt eivät meillä saisi sitten tuon 12-vuoden jälkeen pelata (siis nimeltään). ja sitä ennen (eli alle 12v) jos ois pitäny sanoa, nii ei siihen nimiä ees tarvita sanomiseen, vaan ne kaikki vaan sit mitkä on ollu k16 tai k18 nii suorilta kieltoon vaan.
sen jälkeen kun mä oon ostanu sen pelin ja äkkiä sivusilmällä lukassu takakannen et mitä siellä siitä pelistä lukee, kattonu ikärajan, nii emmä enää ees niiden pelien nimiä muista... pojilla on niitä tuolla hyllyt täynnä ainakin yli 100kpl. niin vähän vaikee siinä on muistaa nimeltä niitä pelejä. :)
no on tossa kyllä ihan asiaaki. :)
" Kuvaohjelmalaki, johon ikärajat perustuvat on luonteeltaan lastensuojelulaki. Sen tarkoitus on suojella lapsia ohjelmien ja pelien mahdollisilta haitallisilta vaikutuksilta. Lapsen kyky ymmärtää ja tulkita mediaa on riippuvainen sekä emotionaalisista että kognitiivisista taidoista, jotka kehittyvät iän myötä. Niissä voi olla suuriakin yksilöllisiä eroja, joten haitallisuusarviointien perusteena käytetään ns. "normikehitystä".
Faktan ja fiktion erottelukyky on perusedellytys sille, että voi ottaa etäisyyttä liian pelottaviin mediasisältöihin. Se kehittyy alle kouluikäisillä lapsilla vähitellen. Ala-asteikäisillä on jo enemmän kykyä arvioida ja kyseenalaistaa erilaisia mediasisältöjä, eritellä esimerkiksi syy- ja seuraussuhteita ja arvioida sitä, mikä on oikein ja väärin. Nuoruusikää lähestyttäessä korostuu tarve saada voimakkaita tunnekokemuksia ja jännitystä, mutta oman sietokyvyn rajat yliarvioidaan helposti. Erilaisia mediasankareita ihaillaan ja käytetään myös oman identiteetin rakennuspalikoina "
sen jälkeen kun mä oon ostanu sen pelin ja äkkiä sivusilmällä lukassu takakannen et mitä siellä siitä pelistä lukee, kattonu ikärajan, nii emmä enää ees niiden pelien nimiä muista... pojilla on niitä tuolla hyllyt täynnä ainakin yli 100kpl. niin vähän vaikee siinä on muistaa nimeltä niitä pelejä. :)
Voiko ikärajan lisäksi pelissä olla jokin muukin juttu, mikä saa jättämään pelin kaupan hyllyyn? Takakannen tietojen perusteella siis.
Perheessämme pelit ovat koko perheen yhteinen harrastus. Olen itse pelannut tietokonepelejä jo 80-luvulla ja omistanut itse tietokoneen aivan 90-luvun alusta asti. Olin 90-luvulla outolintu, pelejä harrastava nainen, mutta pidin kovasti suurimmasta osasta pelejä ja opin niistä paljon, varsinkin englantia.
Nykyisin minulla on 9-vuotias tytär, jota tietokoneet myös kiinnostavat suuresti. Pelaamme usein tyttäreni kanssa yhdessä, vaikka kyllä tyttäreni pelaa myös yksin lapsille suunnattuja tietokonepelejä. Otamme aktiivisesti selvää peleistä ja pelaan usein tyttäreni kanssa aluksi myös lapsille suunnattuja pelejä tietääkseni mistä niissä on kysymys. Luotamme pelien ikärajoihin ja niistä kerrottuihin tietoihin. Hyvin tärkeänä pidämme paitsi aikuisen läsnäoloa, myös sitä, että peliaika on rajoitettu ja ennalta sovittu. Tyttäreni pelaa korkeintaan 1-2 tuntia viikossa.
Yhdessä olemme pelanneet esimerkiksi EA:n Spore-nimistä peliä. Sen ikäraja on 12 vuotta, mutta tutustuttuani peliin ensin huolella pelaamalla sitä itse totesin, että oman arvioni mukaan peli on tyttärelleni täysin sopiva. Spore kuvaa kuvitteellisen avaruudessa elävän eliölajin evoluutiota solutasolta avaruusaikaan asti. EA:n peleille tyypilliseen tapaan ei pelissä esiinny kiroilua tai ihmisille tyypillistä seksuaalisuutta. Pelissä on mahdollisuus luoda lihansyöjäeläin, joka voi hyökätä muiden eläinten kimppuun ja syödä niitä. Eläimet myös lisääntyvät "parittelemalla". Käytännössä parittelu tapahtuu kuitenkin klikkaamalla lajitoveria, jonka pään yllä näkyy sydämenkuvia. Tämän jälkeen oliot tanssivat riemuissaan ympäriinsä ja homma huipentuu siihen, että olio pyöräyttää munan pesään. Paljon graafisempaa tavaraa näkee luontoelokuvissa. Pelin merkintöjen mukaan 12 vuoden ikäraja on tullut nimen omaan väkivallan takia. Nykyisin tyttäreni pelaa Sporea silloin tällöin yksinäänkin saatuaan siihen erikseen luvan.
Itse olen pitänyt erityisesti siitä, että tyttäreni rakentelee Sporessa eliöitä, rakennuksia ja kulkuvälineitä. Hänen luomuksensa ovat todella hauskoja ja kekseliäitä ja vaikka Spore onkin jo vanha peli, ovat hänen hengentuotteensa houkutelleet pelitilillemme uusia tilaajia (subscriber). Kukaan ei tiedä, että oliot on luonut tyttäreni, käytämme näet yhteistä nimimerkkiä.
Tyttärelläni on myös lastenpelejä: Disney Princess -peli, EA:n Littlest Pet Shop -peli, sekä Muumi-pelejä. Ne eivät kuitenkaan kiinnosta häntä ollenkaan yhtä paljon kuin Spore.
Uskon, että parhaimmillaan peleillä on paljon annettavaa lapsille. Itse sain paljon ystäviä löydettyäni nuoria, jotka olivat tavallani kiinnostuneita tietokone- ja roolipeleistä. Kyseessä ei siis ole pelkästään harrastus, jonka parissa lapsesta tulee epäsosiaalinen pimeässä huoneessa nököttävä ylipainoinen nörttistereotypia. Pelejä pelattaessa myös oppii siinä sivussa kieliä, erityisesti englantia ja parhaimmillaan myös lisää historiasta, elokuvista ja kirjallisuudesta. Erityisesti 90-luvun lopun seikkailupelit olivat mainioita siinä suhteessa, että niissä hyödynnettiin kulttuuria monipuolisesti.
Meillä on suunnnitelmissa tutustuttaa tyttäreni monipuolisesti tietokonepeleihin ja myös niiden historiaan. Tietokonepelit ovat taidemuoto ja mielestäni niiden tunteminen on osa nykyaikaista yleissivistystä. Skyrim-tietokonepelistä tuttu "arrow in the knee" (nuoli polvessa) -sanonta on jo levinnyt meeminä internetiin ja uskon, että vastaavia ilmiötä tulee tulevaisuudessa esiintymään paljon. Tietokonepelien tuntemus parantaa medialukutaitoa ja lisää yleissivistystä.
Tietokone ei kuitenkaan ole lapsenvahti. Vanhemman tulisi olla tietoinen siitä, millaista peliä lapsi pelaa ja mitä hän oppii pelistä.
no joku varmaan jättäisi pelin hyllyyn sen takia jos siinä on jotain ampumista tai paljon väkivaltaa.
tai sitten se on hyvin pornahtava peli.
meidän pojat mitä pelaa niin pääasiassa just noita sotapelejä, autopelejä ja sen semmosia. et ei meillä nyt sen väkivallan takia olla noita pelejä hyllyyn kuitenkaan jätetty, kun nuo kuitenkin tietää ettei sitä samanlaista toimintaa kadulla harrasteta. ihme ja kumma. on kai sen verran paljon pojilla järkee päässä mistä voi olla kyllä ylpee.
(joidenkin vanhempien mielestä nyt voin tietysti olla suoraan sanotusti maailman paskin äiti, mutta sittempähän heidän mielestä olen. meillä tehdään vaan näin, kun ei olla nyt sitä mitenkään haitallisekskaan nähty tai että ei siitä ole mitään haittoja seurannut miksi pojilta olisi pitänyt kieltää nämä tämmöiset pelit.)
mitään pornopelejä en kuitenkaan lapsilleni kaupasta ostaisi, oli ikäraja sitten mikä tahansa. enkä usko että heitä edes kiinostaisi/kehtaisivat tulla kysymään omalta äidiltään että "äiti ostappa mulle tälläinen pornopeli?"
jos haluavat pornoo jostain kahtoo mun 17 ja 14 vuotiaat pojat, niin kyllä ne sitä sitten netistäkin löytävät halutessaan. enkä näe syytä sitäkään yli 13-vuotiaalta estää. me aikuiset ei kuitenkaan mitään pornolehtiä kotiin esimerkiksi ostella, eli ei oo hätää että meidän takia kotoa ainakaan sellaista materiaalia löytyisi. se on kuitenkin luonnollista että tuon ikäisillä pojilla on niitä seksuaalisiakin haluja jo ja pornon katsominen samaan aikaan kun hoitaa niitä omia juttuja niin auttaa sen toimituksen suorittamista, niin se on ihan normaalia.
(anteeks tämä nyt poikkes ehkä vähän tuossa lopussa aiheesta, mutta hehheh...) kai sitä on ihan asiallista keskustella tuostakin.
tuo peleihin tutustuminen etukäteen. Netin käyttöä onkin hankalampi valvoa. Tiedätkö, mikä käytäntö kavereiden vanhemmilla on noiden pelien suhteen? Onko teillä yhteiset pelisäännöt? Joskushan lapsi saattaa kavereiden luona pelata pelejä, jotka ovat kotona kiellettyjä. Muoks: Tämä siis vastauksena viestiin nro 11 :)
Kyse siis on tytöstä, ja he eivät niitä muutenkaan harrasta. Poika taas ei pelaa ollenkaan kavereillaan.
Olen muuten vankasti eri mieltä siitä, ehkäiseekö pelkkä tieto pelin fiktiivisyydestä pelin muuten ikävät vaikutukset. TOTTA KAI kouluikäinen tietää - ja jo nuorempikin - että tietokonepeli ei ole totta! Mutta se ei silti merkitse, että jatkuva ampuminen tai pelottavat sisällöt eivät saattaisi kyynistää tai raaistaa lapsen käsityksiä ja reagointitapoja.
Tästä on tutkimustietoa todella paljon, ja pidän hulluna sitä, että maalikkovanhemmat pyyhkivät niillä persauksensa tuosta vaan. Pelkkä "minähän tunnen lapseni" ei kyllä oikein vakuuta, koska sen oman lapsen tuntemisen LISÄKSI pitäisi tuntea myös mediatutkimusta ja lastenpsykiatriaa, jotta voisi sävellellä täysin omat toimintamallinsa.
No, rämä nyt oli vain tällainen tiedotusoppineen näkökulma.
-11 (joka on opinnoissaan perehtynyt mediaväkivaltatutkimuksiin) -
Olen muuten vankasti eri mieltä siitä, ehkäiseekö pelkkä tieto pelin fiktiivisyydestä pelin muuten ikävät vaikutukset. TOTTA KAI kouluikäinen tietää - ja jo nuorempikin - että tietokonepeli ei ole totta! Mutta se ei silti merkitse, että jatkuva ampuminen tai pelottavat sisällöt eivät saattaisi kyynistää tai raaistaa lapsen käsityksiä ja reagointitapoja.
Tämäkin on tärkeä pointti. Aikuinenkin pelkää katsoessaan kauhuelokuvaa, vaikka tietää sen olevan fiktiota - lapsi taas on tällaisille signaaleille vielä paljon herkempi.
Jokainen tapaus (ja lapsi ja perhe) on kuitenkin omanlaisensa, sitäkään ei pidä jättää huomiotta. Avoin keskustelu on aina tärkeää, noudatettiin ikärajoja tai ei.
Aika alkaakin tässä jo loppua, kiitos paljon hyvistä kommenteista! Yhteenvetona voisi sanoa, että peleihin etukäteen tutustuminen kannattaa - on myös hyvä muistaa, että alle 18-vuotiailta kiellettyjä pelejä ei saisi ollenkaan luovuttaa alaikäiselle. Peleistä voi ja kannattaakin puhua lapsen kanssa ja olla sen verta mukana jutussa, että lapsi voi kysyä, jos jokin pelissä herättää ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita.
Hyvää loppuviikkoa kaikille!
Mainiota keskustelua, kiitoksia minun puolestani.
Ollaan IT-ammattilaisia ja itsekin pelattu jo lapsena kaikenlaisia pelejä. Opeteltu kirjoittamaan Leisuresuit Larryssa "fuck hooker" (nai huoraa) ala-asteikäisinä nööseinä ja tehty kaikkea nykyaikana lapselle sopimattomana pidettävää. Ei olla mistään järkytytty eikä traumatisoiduttu tai kasvettu kieroon.
Joten meillä vähän sama linja, aika lailla mitä vaan saa pelata, ikärajoista viis. Nyt on työn alla merirosvopeli jossa mätkitään hirviöitä ja jotain ihmisiäkin ammutaan/miekkaillaan hengiltä, ikäraja 16, lapset 10 ja 12. On pelanneet myös salamurhaajapeliä ja ampumapelejä, ikäraja 18. Kyllä ne hyvin ymmärtää tosielämän ja animaation elon, esim. pelitapot lähinnä naurattaa, mutta varsinkin tytärtä uutisissa nähdyt oikeat sodat ja kuolleet järkyttävät.
et osaa lapsiasi suojella pelien haitalliselta sisällöltä.
kuin opetuspelejä, kuten eskaria ym. joissa on joku opettavainen juttu mukana. Lapset 6v ja 4v, eivät ole muita halunneetkaan, eikä ostettaisi, jos pyytäisivät.
Kyllä nuo ikärajat ovat tehty noudatettaviksi.
Hirveitä nuo pelit, joissa tapetaan toisia ja veri senkuin lentää. Ja lapset huutaa toisilleen "tapa se, tapa!"
Onneksi omat lapset eivät halua edes mitään vaatteita, joissa on jotain taistelu-ukkoja, kuten Spiderit, Turtlesit, Batmanit, Prätkähiiret ymv. Tänään kaupassa 6v pyysi jotain Angry Birds-tuotetta ja sanoin, etten ikimaailamssa osta tuotetta, jossa on vihaisia lintuja, miksei vois olla iloisia lintuja???? Poika tyytyi vastaukseen mukisematta.
Ei ole pakko mennä massan mukana, aikuinen saa onneksi tehdä omat säännöt. Uskon, että noilla kamalilla peleillä ON vaikutusta nykyajan tappotapahtumiin.
olen mestari siinä hommassa.
Meillä pojat 11v. ja 8v. ja saavat pelata joitakin k-12 pelejä esim. Simpson ja Ben.
K-16 JA K-18 pelejä en osta.
Meillä kaikki lego pelit ja paljon Mario pelejä.
Kuopuksella on 3 8v. kaveria, jotka pelaavat K-18 pelejä ja poikanikin niitä ruikkaa, ei tipu.
Meillä ei ole pelaamisessa ollut koskaan mitään rajoituksia ja se toimii.
Tärkeintä on ulkoilu, harrastukset ja leikki.
Kuopuksen mielestä hengittäminen on vielä tärkeämpää.
Uusi peli kiinostaa aina ja sitten pelaaminen jää.
Enemmän ne kuopuksen kaverit meillä pelaa ja kuopus tekee jotain muuta.
ovat saaneet pelata sitten niitä k16 ja k18 pelejä.
sitä ennen on ollu ehdoton ei noiden ikärajojen omaavat pelit.
12v on kuitenkin jo esimurkku ja hyvin ovat meillä ymmärtäneet että ei nuo pelit oo todellisuutta, eikä oo yliherkiks kasvatettu, nii siks ovat saaneet jo sitten pelata.
ihan älytöntä se on täys-ikäsyyteen asti lapselta jotain peliä pihdata. kun siinä täys-ikäsenä tai vaikkapa jo ennen sitä kun 16v joutuu ehkä lähtemään opiskelemaan muualle niin ompa se siinäki sitten että lapsi voi/pitää muuttaa opiskelun takia jo kauas kotoa pois mutta sitten ei saa yhtä peliä pelata. hohhoijaa.