Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ollaan miehen kanssa mietintätauolla - hitto että ahistaa...
06.09.2012 |
Tapasin kesällä ihanan miehen, ja meillä oli ihanaa aikaa, ja ihastuttiin puolin ja toisin. Kaikki tapahtui miehen aloitteesta ja minä heittäydyin mukaan kun mies sai minut vakuutettua että hänen matkaansa kannattaa heittäytyä. Miehellä oli kuitenkin ero vielä kesken.
Sitten miehen ex rupesi viime hetkellä hankaloittamaan muuten niin sopuisaa eroa, ja kehiin astui lakimies ja lastenvalvoja ja lasten huoltajuus- ja tapaamishankaloittamiset yms, kaikki oli jo selvää mutta ex päätti sitten viime hetkellä tehdä viimseisen kiusansa.
Mies meni ihan lukkoon tästä, hän ei ole ennen pahemmin vastoinkäymisiä kohdannut elämässään, ja hänestä tuntui että nämä hänen kohtaamansa asiat olivat pahinta mitä hänelle tähän asti on tapahtunut.
Huomasin muutoksen hänessä, ja ahdistuin itsekin, ja ajauiduimme vähän erilleen toisistamme, henkisesti, ja mies ahdistui tilanteesta eronsa suhteen koko ajan enemmän. Meille tuli riittaa, ja sanoin että en halua jättää häntä mutta tarvitsen ehkä pienen aikalisän koska välimme meni huonoksi ja itsekin koin että mies tarvitsi aikaa hoitaa asiat kuntoon ennen uutta suhdetta.
Itselläni on myös juuri nyt vähän vaikea elämäntilanne, ja asioita, joiden hoitaminen on kesken ja jotka pitää saada kuntoon, ja siksi varmaan puolin ja toisin oli vaikea olla yhdessä kun molempia ahdisti omat asiat ja sitten alkoi toisen asiat ahdistaan päälle.
Kerran jäimme tauolle, mutta miehen aloitteesta vietimme sitten kuitenkin heti viikonlopun yhdessä, ja ajauiduimme entistä pahemmin törmäyskurssille, mies olikin entistä ahdistuneempi ja minä oli pettynyt ja turhautunut, tunteet ailahtelivat laidasta laitaan molemmilla.
Viikonlopun päätteeksi mies sanoi, että tarvitsee nyt kunnolla aikaa, ettei pysty parisuhteeseen ennen kuin ero on selvä, josta olen sama mieltä, ja sanoin kyllä että olen valmis antamaan aikaa ja ymmärtämään niin kuin olenkin. Mies ei kuitenkaan osaa nähdä tulevaisuuteen eikä osaa sanoa palataanko yhteen vai ei, että ainakin nyt ollaan erossa. Sanoin kuitenkin että tykkää aika paljonkin musta, ja on tunteita mua kohtaan ja sekin pidätteli itkua kun erottiin. Ihan viimeisessä viestissä, jonka mies sitten vielä illalla lähetti, hän sanoi, että eihän sitä tiedä jos vaikka joskus vielä törmätään jossain kun molemmilla on elämäntilanne selkeämpi.
Mulla on ihan hirveä surku ja paha mieli, vaikka ymmärrän miestä kun näin hänen tuskansa, että hän tarvitsee aikaa, ja haluan sitä hänelle antaa, mutta haluaisin jonkun käsityksen itselleni siitä tuleeko tämä juttu vielä jatkumaan meidän välillä.
Ollaan oltu (mun aloitteesta) yhteydessä tekstarein, ihan niitä näitä ja vointeja kyselty, ja olen vaan toivottanut sydämestäni miehelle voimia ja jaksamista vaikeaan tilanteeseen. En aio ehdottaa tapaamista, mutta haluan hänen tietävän että välitän ja toivon hänelle parasta. Toivon että hän ottaa yhteyttä ja palataan vielä yhteen uudestaan, pienin askelin, koska olimme (molempien mielestä) toisillemme tosi sopivat, meitä yhdisti monta asiaa ja mielenkiintomme kohteet olivat yhteiset.
Miten hemmetissä te ihmiset olette selvinneet näistä ihme mietintätauioista, ja asioidenhoito tauoista???? Miten saan purtua hammasta, etten ota yhteyttä??? Mistä saan kiinni ennustajan, joka kertoo miten tässä käy, että voin järjestellä omat ajatukset sen mukaan???
Kommentit (20)
että olet oikeassa, mutta miksi sen piti nyt olla juuri se ainoa ihminen jonka kanssa harrastukset ja mielenkiinnon kohteet osuu yksiin...
- ap -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on melkein kuin minä olisin kirjoittanut tuon tekstin, niin paljon samankaltaisuuksia löytyy...
Apua en osaa valitettavasti tarjota - myötätuntoa kylläkin. Sitä et paljoa valitettavasti tule tältä palstalta saamaan. "Toinen nainen" kun olet ja kaikki mammat kuvittelee, että syy avioliiton rikkoutumiseen olet sinä... Tiedä vaikka ottaisit jo seuraavan "varatun" miehen kierrokseen?!? Aika harvalle aviovaimolle kun pälkähtää mieleen se, että syitä parisuhteen loppumiseen löytyy kyllä yleensä molemmista puolisoista.
Lohdutukseksi sanon, että vaikka nyt tuntuis miltä, niin kyllä aika parantaa haavat. Ja jos miehen itsellesi haluat, älä MISSÄÄN nimessä rupea kerjäämään ja roikkumaan perässä. Katoaa nimittäin takuuvarmasti lopullisesti!
Tsemppiä! Sitä me tarvitaan, molemmat!
Nyt molemmat eteenpäin mars. Omia teitä.
Harrastukset eivät ole se elämä.
Hyvän parisuhteen perusta ei ole yhteiset harrastukset, päinvastoin on hyvä kun molemmilla on suhteen ulkopuolista elämää.
Sen sijaan on tärkeää (tutkittu juttu), että rahankäytöstä ollaan yhtä mieltä ja samoilla linjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies olisi saanut sinulta vaan voimia selvitä kaikesta tuosta, mutta ilmeisesti sinäkin kulutat häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin jotenkin eläytyä tuohon ajatellen sitä, kun itse kohtasin nykyisen mieheni ja kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen. Jos siinä sivussa olisi ollut joku eksä, joka pistää miehen elämää hankalaksi ja saa miehen miettimään meidänkin suhteen järkevyyttä, niin kyllä siinä olisi aika rikki ollut. Siis onneksi meillä oli hyvin selkeä tilanne, molemmat oltiin oltu jo hyvän aikaa vapaalla, mutta voin silti eläytyä tunteisiisi.
Toisaalta, te olette vasta hiljattain tavanneet ja jo nyt teillä on ollut noita törmäyskursseja, ahdistusta ja pahaa mieltä puolin ja toisin, niin ehkä tosiaan on syytä vaan päästää irti. Päästä irti ajatuksella, että se oli suloista niin kauan kuin sitä kesti, mutta nyt eteenpäin. Toistahan ei voi väkisin pitää tai luokseen saada, kyllä se palaa, jos (toivottavasti kun!) on siihen joskus valmis.
Ero on kuitenkin niin tuore ja siihen sisältyy niin paljon draamaa, lasten tunteiden huomioon ottamista yms., että on aika selviö, että mies tosiaan tarvitsee aikaa eron jälkeen yksin. En usko että kovin hyvää jälkeä tulee, jos nyt väkisin ylläpidättekin suhdetta. Jossain vaiheessa nuo kipuilut tulisi käytyä läpi, paras että mies tekee sen ihan yksin (ei sillä ettei tukea voisi, mutta suhde ei sen aikana varmaan voi voida erityisen hyvin?) ja siitä yli päästyään, täysin valmiina (?) palaa luoksesi.
Tsemppiä, näitä asioita kun ei voi kukaan luvata suuntaan tai toiseen, ja niin ikävää kuin varmasti onkin ajatella päästävänsä kokonaan irti, niin sitä minä suosittelen.
Itse asiassa kokemuksestakin. Kun nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella, niin noin vuoden päästä erottiin. Haluttiin muka eri asioita, silloin ajateltiin. Sattui hitosti, koska totta vie oltiin jo rakastuneita, mutta päästin irti ja yritin jatkaa elämääni ilman häntä, samoin kuin hän. Käytiin läpi ne omat kipuilumme ja pään sisäiset selvittelymme, että mitäs hittoa sitä ihminen oikein voikaan haluta, kun kaikki oli jo käsissä. Puolen vuoden päästä palasimme miehen aloitteesta yhteen ja nyt ollaan naimisissa ja elämä hymyilee, kummallakin on hyvä olla tässä, koska tiedetään jo sekin, mitä on olla erossa siitä ihmisestä, jota ilman ei osannutkaan elää. =)
mutta et voi valitettavasti nyt tehdä asialle mitään. Mies tietää, että sinä välität. Mutta hän on myös fiksu: haluaa ensin hoitaa aikaisemman suhteen siihen pisteeseen, mihin se on menossa ja aloittaa sitten elämän puhtaalta pöydältä.
Pitkä liitto ja yhteiset lapset ovat sellainen yhtälö, että ei siitä noin vain lähdetä. Eroprosessi kestää kauan. Hyvä, että mies ymmärtää tämän ja ei lähde laastaroimaan itseään sinulla, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
----
Tapasin kesällä ihanan miehen, ja meillä oli ihanaa aikaa, ja ihastuttiin puolin ja toisin. Kaikki tapahtui miehen aloitteesta ja minä heittäydyin mukaan kun mies sai minut vakuutettua että hänen matkaansa kannattaa heittäytyä. Miehellä oli kuitenkin ero vielä kesken.
Sitten miehen ex rupesi viime hetkellä hankaloittamaan muuten niin sopuisaa eroa, ja kehiin astui lakimies ja lastenvalvoja ja lasten huoltajuus- ja tapaamishankaloittamiset yms, kaikki oli jo selvää mutta ex päätti sitten viime hetkellä tehdä viimseisen kiusansa.----
Mistä kaltaisiasi riittää? Kesällä tavattu ja jo heittäydyit mukaan ja nyt se exä aiheuttaa kutevalle parille vaikeuksia ja voi voi voi!
Minulta paljon voimia tälle exälle, joka keskittyy lapsiinsa ja heidän hyvinvointiinsa. Toivottavasti hän saa pian asiansa kuntoon eikä katkeroidu.
Herää nainen. Yritäpä nyt asettua vaikka niiden lasten asemaan, joiden isä osoittautuu noin selkärangattomaksi. Ehkä ne sun ihkut harrastukset jää sitten tärkeysjärjestyksessä vähän kauemmas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin joskus parikymppisenä mietintätauolla avopuolison kanssa. äijäpä treffaili jotain yh:äitiä joka oli niiiiiiiiiin hyvännäköinen sen kavereittenkin mielestä ja pamautti sen paksuksi. jäi kiinni vasta kun oli tauko mietitty ja jatkettu avoliittoa.
"se muija väitti ettei voi tulla raskaaksi niin en mä tietty kortsua käyttäny"
"mehän oltiin tauolla, en mä pettänyt sua"
että se siitä tauosta. en suosittele kellekään.
että ne harrastukset on suhteen pohja, mutta se että on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja ollaan vapaa-ajan vietoista samoilla linjoilla, mm mökkeilystä ja matkailusta, kaikki vaan osui just yksiin, luo mahdollisuuden onnistuneemmalle parisuhteelle kuin se että noista asioista ollaan täysin eri linjoilla kun ne molemmille on tärkeitä juttuja, niin niistä pitää myös olla samoilla linjoilla. Rahankäytöstäkin ollaan samoilla linjoilla, miehen ex eli sekä mökkeilystä, matkailusta että rahankäytöstä miehen kanssa täysin eri linjoilla, ja mä ja mies taas oltiin noista asioita molemmat samoilla linjoilla.
Olin varmaan laastasri joo, mutta joskushan noista laastarisuhteistakin voi tulla kestävää kun on yhdistäviä tekijöitä ja ollaan isoista asioista elämässä samaa mieltä jos vaan asiat muuten loksahtaa oikein kohdillee.
Tekis mieli vaan tarjota tukea ja apua, parisuhdetta en edes itse ajattele tällä hetkellä, sen pitää tulla sitten kun mies itse ottaa yhteyttä ja on valmis aloittamaan alusta, mutta haluaisin vaan olla tukena ja tarjota apua, mutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kympille kiitos vastauksesta. Tiedän toki että vielä puolen vuoden kuluttua voidaan palata yhteen ja nimenomaan miehen aloittesta, mutta nyt raastaa ja tuntuu pahalta. Jälkeenpäin asiat tuntuu taas jo ihan toiselta, mutta juuri nyt tuntuu pahalta.
Miten aikuiset naiset on noin typeriä..Sori vaan ap ja muut mutta eikö olisikin kumma jos ne miehet kehuisivat vuolaasti ex kumppaneitaan??
Minulla alkaisivat hälytyskellot soimaan jos siitä exästä ylipäätään jauhetaan niin että tunteet tulevat pintaan.. Se on selvä että mies sekaisin ja varmasti tunteita suuntaan jos toiseen,anna sen mennä ja miettiä. Yritä jatkaa elämääsi ja tavata kenties joku oikeasti vapaa ihminen.
ja tiedän että se on ainoa oikea vaihtoehto, ja olet ihan tasan oikeassa mutta helvetisti se kuitenkin nyt sattuu ja vituttaa että miksi..!!! Mies sanoi, että jos ero olisi mennyt niin kuin aluksi oli sovittu osituksesta ja lapsista ja muusta niin tätä käännettä ei olisi tullut mutta kun vaimo otti lakimiehen ja rupesi pistämään ositusta uusiksi josta oli siis jo sovussa sovittu ja otti yhteyttä lastenvalvojaan ja rupesi vääntämään lapsen tapaamisesta vaikka siitäkin oli jo sovittu niin mies meni siinä vaiheessa täysin lukkoon. -ap-
No ilmeisesti juuri tuota se exä halusikin. Että mieskään ei olisi onnellinen, kun ei hän ole. Mikä siihen parempi kostokeino kuin lapset, huh huh... (ja ei, en ole "katkera toinen nainen" tai mitään muutakaan)
Oikeasti vain tämä vaimo olisi se vaikea tapaus. Mistä sitä tietää ettei mies ottanut ap:ta vain kiusatakseen tulevaa ex-vaimoaan. Tarkoitan vaan sitä että tangoon tarvitaan aina kaksi,kaikki ei ole niin mustavalkoista jne.jne.
Mutta olen silti pahoillani ap:n puolesta. tunteilleen ei voi minkään ja eräät erittäin fiksutkin ihmiset osaavat sotkeutua kaikkeen paskaan kun oikein tunteet pääsee valloilleen.
Uskon ap että pääset yli tästä nopeammin kuin uskotkaan,ettehän olleet kuitenkaan vuosia yhdessä ja jo turtuneitakin toisiinne. Olet/olitte kuitenkin niin vastarakastuneita että siksi tunne nyt niin riistävä.
t:nro 17
on täysin mahdollista että suhteemme olikin vain näyttämisen halua exälle, ja alussa kun mies oli tosi innokas ryhtymään kanssani suhteeseen, esitin epälykseni myös hänelle mutta hän onnistui puhumaan ja vakuuttelemaan minut etten ole, ja lopulta uskoin kun asiaa niin monta kertaa niin uskottavasti selitteli.
Mies on ollut ainoastaan tässä pitkässä avioliitossa, hänellä ei ole ollut muita joten en usko että on mikään ns rutinoitunut naisten pyörittäjä joka ennalta suunnittelisi mitään ns pyörittelykuvioita, kuten ehkä jotkut joilla on paljon kokemusta eri naitsen kanssa olemisesta ja pyörimisestä.
Tiedän että ikävä tunne menee pian ohi, mutta sattuu ja harmittaa silti nyt ihan tosi paljon. ap
Alue: Aihe vapaa
en tiedä miks vieläkin tekee niin pirun kipeää, eikö voisi jo helpottaa..
Kaveritasolla ollaan vaihdettu edelleen muutama viesti, mun aloitteesta ja mies vastaa ihan kivasti ja nätisti, ihan neutraaleja ollaan molemmat. Tidän ettei voi antaa kuin ajan kulua mutta miks ihmeessä tää tekee nyt niin kipeää, en voi sille mitään että kaipaan miestä ja toivon että hän ottaisi yhteyttä ja kertoisi että aloitetaan alusta, vaikka muutaman keskustelun luottamuksesta se varmaan vaatisi...
Kuinkahan kauan tällaiset mietinnät yleensä jatkuu, niin kauan kuin elättelen toivoa mielessä en voi alkaa jättää häntä kunnolla taakse..
Voi helvetin elämä sanon vaan!!