####Uusi viikko HUHTIkuiset####

Yöllä herätään 1-2h välein myös täällä! Ja vauva putoilee sängystä... Mysö täällä :( Oltiin mummolassa käynnissä ja juuri kehuin sukulaisille, kuinka neiti kyllä nukkuu tuolla tyynyjen keskellä hyvin ja äänestä kuulee, kun herää, niin ei pääse putoamaan. Puoli tuntia myöhemmin kuuluu hirveä rymähdys, kun tyttö tuli päälleen alas sängystä - eikä ollut äännellyt yhtään. (Tosin on tätä ennen pudottu kotonakin sängystä, vaikka olin muka " esteenä" vauvan ja reunan välissä - mutta uni taisi viedä tuntoaistini enkä huomannut kun vauva kiipesi yli???? Ja sohvalta.)



Sormiruokia olen minäkin miettinyt. Aiemmin annoin kurkunpalaa nassuteltavaksi, mutta nyt siitä revitään 4:llä (!) hampaalla niin isoja palasia, että aina kaotaan. Maissinaksut ovat hyviä, ne sulavat suuhun. Ennen ylähampaita oli kuivatettu ruisleipäkin hyvää, kesti kauan ja pehmeni muhjuksi, mutta nyt siitä raastetaan jo isoja murusia kurkkuun - ja taas kaotaan.



Neidin nykyinen ääntely on muutenkin muuttunut tavuista rähinäksi+örinäksi+röhkimiseksi. Mahtaakohan tuosta ihmistä kasvaakaan? Vai joku villisika?

häpeän kun en ole ehtinyt kirjoitella, eikä asiaan helpotusta ole luvassa. Illalla lähetään lätkämatsiin ja perjantaina mennään istumaan iltaa kavereille, Anton tulee mukaan ja esikoinen menee hoitoon. Huomenna tulee viikonloppuna hankittu pesutorni ja siinähän se meneekin päivä kun sen käyttöohjeita lukee. Siinä kun on kuivausrummussakin on sensitiveä ja ei sensitiveä ja jotainsiltäväliltä ohjelmia. olen kyllä tosi iloinen kun saatiin se. Lauantaina tulee esikoisen kaveri yökylään ja minulla on kauan odotettu kampaaja, Anton jää iskän kanssa, eli viikonloppu menee hulinoissa.



Me lopetettiin kiinteiden antaminen kun yöt meni tosi risasiksi, Anton alkoi heräillä tosi monta kertaa yössä ja pyysi aina maitoa. Nyt mennään taas normaalilla kaksi syöttöä yössä. Ekan syötön aikana olen vielä hereillä, eli kerran täytyy herätä. Täytyy taas jossain vaiheessa koittaa niitä. Nyt Anton suostuu syömään maitoa nokkamukista, jos en ole kotona, tosin hyvin epäillen kuulemma juo ja puolet on rinnuksilla, mutta nyt se kelpaa taas. Vähän aikaa sitten ei pullo eikä nokkamuki kumpikaan kelvannut ollenkaan, tuttipulloa en ole kokeillut vähään aikaan.



Mitäs olette ajatelleet isovanhemmille antaa joululahjaksi? Me tehdään kalenteri, jossa on poikien valokuvia ja taulut, missä on poikien jalanjäljet tai kädenjäljet.



Joulujuttuja olen laittanut innolla, minä kun olen todellinen jouluihminen. Ihanaa laittaa kaikki valot ja muut systeemit. Viikonloppuna käytiin joululahja ostoksilla ja melkein kaikki tuli hankittua, miehelle en hankkinu vielä, onhan tässä aikaa vielä. Kerrankin lahjat tuli hankittua ajoissa, ei tarvitse stressata sitä. Ajateltiin sisustaa meidän koti uusiksi ennen joulua, siitähän sitä stressiä saa hankittua, jos ei muualta =)



liikkumisesta vielä, Anton ei vieläkään liiku eteenpäin, lattialla menee taaksepäin, tosin ei itse oikein tajua, että sillä tavalla pääsisi vaikka minne, napansa ympäri pyörii kovaa, mutta eteenpäin ei mene, eikä tuo minua häiritse. Koitan päästä useammin kirjoittelemaan.



Hauskaa loppu viikkoa



T:Mareila+Anton 6kk

(Jos meitä joku vielä muistaa..)



Eipä ole moneen viikkoon tullut kirjoiteltua. Oltiin tuossa mökkeilemässä/ anoppilassa puolitoista viikkoa, olipa ihanaa päästä hiukan rauhoittumaan maaseudulle.



Meillä Poika lopetti yösyömiset kuin seinään viikko sitten! Taisi kuulla kun kaverin kanssa puhuttiin unikouluista ja vauvojen huudattamisesta, ja pelästyi sitä, seuraavana yönä heräsi muutaman kerran ottamaan tutin suuhun, mutta ei kaivannut tissiä. Luksusta!

No heräilläänhän me ottamaan sitä tuttia aika monta kertaa yössä, mutta ennen se ei kelvannut ollenkaan, vaan piti syödä. Saapi nähdä onko tämä jotain ohimenevää..kopkopkop.



Meillä on annettu maissinaksuja, sekä tosi kuivaksi ja kovaksi mennyttä ruisleipää. Hampaita on jo neljä ylhäällä ja neljä alhaalla, että saa olla tarkkana kun herra natustaa. Porkkanaa olen myös antanut, mutta en viime aikoina kun pelottaa tuo isojen palojen kurkkuun joutuminen sen verran. Pitäisi olla koko ajan vieressä tarkkailemassa, mutta esikoinen on ollut aika vaativa viime aikoina, joten helpoimmin pääsee kun antaa pelkkia maissinaksuja.



Nyt kuuluu partsilta huutoa, palailen taas paremmalla ajalla.

Hyvää viikonjatkoa kaikille hippusille vanhempineen.



Veikkis ja kikarat

jotenki olen laiskistunu näitten pinoilujen kanssa.. oliskohan se tässäkin että aika aikaansa kutakin.. eli tässä kun on reilun vuoden, melkein puolitoista vuotta lähes päivittäin pinoutunu, niin ei oikein enää jaksa..tai ei löydy kiinnostusta..? Noh, kokonaan en tosiaan oo unohtanu, tai unohtunu. Täällä edelleen ollaan. P ei vielä kävele,seiso,konttaa, ryömi, taikka istu.. ylipäätään ei lähes mitään..se vaan on. Harvakseltaan myös kääntyy, ja ollaan käyty fysioterapiassakin näitten asioiden tiimoilta.. mutta hiljaa hyvä tulee (?)



Minä jäin tänään yksin lasten kanssa, mies lähti töihin. Nähdään seuraavan kerran varmaanki vasta kuukauden päästä, silloin me muutetaan myös.



joten tekemistä riittää.. ;)



pitää mennä.. isoveljet kiusaa P:a



N+P (kohta jo 8kk)

Moi SannaS. ! ja muut huhtikset!



Uskallankohan tulla " vierailemaan" teidän pinoon...?

Meilläkin huhtikuinen vauveli, tyttö. Olen jo odotus-palstalta saakka aina säännöllisen epäsäännöllisesti lueskellut huhtiksien kuulumisia mutta koskaan en ole vielä pinoutunut itse, kerta se on ensimmäinenkin. Paljon olette auttaneet jutuillanne milloin minkäkinlaisissa arjen pulmissa, että kiitos vain kaikille.



Nyt oli ihan pakko kirjoittaa, kun huomasin että SannaS. kertoi että yöt ovat vieläkin rikkonaisia. Tosi harmillista, olet SannaS. kyllä ollut miehesi kanssa tosi sitkeä!!! (mutta ei kai sitä vaihtoehtoa ole...) Meillä oli aiemmin tuo unikoulupino, jossa kirjoittelin itsekin, joten nyt on ihan pakko vielä tsempata kohtalotoveria. Tsemppiä edelleen kaikille muillekin huhtiksille, jotka painiskelee öiden kanssa. Ei ole helppoa ei. Ja olen muuten samaa mieltä (oliko sen errj), että on ihan turha murehtia tehtyjä tai tekemättömiä asioita. Vauvat kehittyy niin nopeasti, että turha esim syyllistää itseään siitä jos on minivauvana nukuttanut syliin tai viereen ja nyt midivauvana saa taistella oman sänkyyn opettamisen kanssa. KYllä sitä vastasyntyneen vauvan kanssa on ollut ihan tarpeeksi työlästä ilman ylimääräisiä nukuttamisjuttujakin ja se " opettaminen" esim omaan sänkyyn olisi voinut olla aiemmin vielä hankalampaa. Itse ainakin mielestäni opetin vauvani nukahtamaan vain syliin, mutta se toimi silloin ja unikouluunkin ryhdyin vasta kun perheestä alkoi tuntua, että se on ongelma.



Ja kukas se olikaan, joka tuskasteli vauvan syömisien kanssa. ENpä tiedä mitä meidän neuvolan tätikin mahtaa sanoa 8kk neuvolassa, mutta meillä on jämähdetty 4-5kk ikäisten soseisiin. Jossain vaiheessa meni melko karkeaakin ruokaa mutta takapakkia ollaan menty nyt jo yli kuukausi, uudet ja kerran hyväksytyt ruoatkaan ei mene sitten millään. Ja nyt kun tuli ekat hampaat, niin ei mene juuri muuta kuin maitoa. Mitä ihmettä mä teen tälle syömiselle? TUntuu hassulta kun muille samanikäisille annetaan jo sormiruokaakin..



Onkos ollut tapana jotenkin esitellä itsensä uutena pinoutujana?



TIlhilintu

Laiskuutta ei ole tullut kirjotelua kuulumisia. Nytkin pitäisi tehdä joulukortteja, mutta eiköhän ne ehdi huomennakin.



Ihanaa kun on valkoista lunta maa täynnä. Paitsi aamulla kun juoksin neuvolaan ja vaunujen renkaisiin keräänty 100kg lunta ja työntäminen oli raskasta..isolla R:llä. 2km matka tuntu kun olis menny 20km ylämäkeen. Onneksi takas tullessa oli hieno auringon paiste.



Melki 8kk mitat oli: 9070kg/ 73.4cm ja 45.7 pää. Kaikki kunnossa.

Viljojen maistelu pitäis alottaa. Mä kun olen sitä pitkittänyt, kun oletan jostain syystä että puuro ei ole meidän herkku, mutta sittenhän sen näkee. Huomenna on totuuden päivä : )



Monet kirjotti öistä. En voi hirveesti neuvoa kun miellä ei tarvi käydä yöllä lainkaan tytön luona, tosin kuulen että havahtuu muutaman kerran ja saatta itkeäkkin vähän, mutta aina nukahtaa ite.

Ja kyllä meilläkin oli perhevuode ekat 2-3kk, sit vaan meni niin kieppumiseksi että opetin omaan sänkyyn. Siihen illalla nukahtamiseen meni oma aikanasa että sujui. Enkä usko että vieressä nukkumisella oli merkitystä, vaikka monessa kirjassa sitä ei suositeltu ettei tarvi aikuista nukahtamiseen. Mun mutu on että kun on turvallinen olo niin unikin tulee. Mä edelleen saatan aika kauankin olla tytön huoneessa että oikeesti nukahtaa, istun vaan tuolissa ja hyräilen. Ei se sitä tarvi, mutta on niin kiva katsella sellasta uneliasta vauvaa.



Nyt mä alan täyttää Kelan hoitoraha papruja, että sitä tammikuussakin sais jotain vähäistä rahaa



S ja S 5.4.

Meidän neiti varmaan tekee kohta sen paljon puhutun voltinkin! Viime viikolla oppi nousemaan tukea vasten pystyyn, viikonloppuna kontaamaan (ryöminyt on jo pari kuukautta) ja nyt sitten kiipeä joka paikkaan ja pää kopsahtelee kun ei muista ettei voi päästää irti yht`äkkiä. Neiti on siis koko ajan pystyssä mun jalkoja/laatikon kahvoja/lelukoria ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta vasten. Mun päällä kiipeilee myös mielellään ja ylittää mun jalkoja kun ne on suorana lattialla. Hetkeksikään ei voi jättää valvomatta. Esim vessaan mennessä otan tytön mukaan ja laitan selälleen lattialle. Hän nimittäin ei enää muista miten kääännytään mahalleen. Mitäs sitä tollasella taidolla kun voi liikkuakin. Istuminenkaan ei vielä suju, mutta miksi istua kun voi viipottaa pitkin kotia? Vauhtia siis todella riittää. Isänsä on ollut pienenä päätön menijä ja tästä on tullut samanlainen.

Ensimmäinen hammas puhkesi tänään, se ei juuri vaivannut. Yöt menee muutamalla tutin nostolla ja tyttö syö kuin rekkakuski. Tänään söi ensimmäisen kerran kalaa ja sehän maistui. Raastoin (hienoimmalla terällä) välipalaksi päärynää ja neiti kakoi aivan kuin olisi todella meinannut oksentaa tai tukehtua!

En uskalla sormiruuaksi antaa muuta kuin maissinaksuja. Vauvalehdessä olikin just juttua noista pureskeltavista. Sen jälkeen en ole edes suunnitellut antavani muuta " pureskeltavaa" .



mallu ja neiti 26.4

Täällä kukutaan koneella, kun kello on viisi aamulla.. onneksi syy on positiivinen: Nukuin yön ilmeisesti niin HYVIN, etten saanut unta sen jälkeen, kun Laura havahtui ja hetken itkeskeli neljän aikaan. Nousin sitten ja lähettelin tuossa sukulaisille muutamia kuvia tytöstä.



Tilhilintu, kiva että tulit tänne pinoon! Se unikoulupino on tainnut jäädä jonnekin kauas, en ole ehtinyt sitä etsiskellä pitkään aikaan. Nyt meillä näyttää tosiaan siltä, että eteenpäin ollaan taas menty. Muutamana viime yönä ei ole tarvinnut nostaa tyttöä syliin kuin korkeintaan kerran, ja muuten ollaan pärjätty parilla silittelyllä. Tähän asti olen imettänyt tässä neljän-viiden aikaan, mutta tänään Laura nukahti uudestaan jopa ilman sitä. Olen onnellinen, jeejee. Millainen tilanne teillä on nyt?



Hmk, en ole löytänyt mitään muita tassutteluohjeita kuin noi mitkä mainitsit! Oikeastaan kummastuttaa, miten vähän tassuttelusta on netissä tietoa. Ja toi Akuutin juttu (http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm) ei musta edes ole kovin hyvä, ainakaan siinä vaiheessa kun aloittaa unikoulua. Tai ainakin meidän kohdalla huomasin, että se antaa hommasta aivan liian yksinkertaisen ja lempeästi etenevän kuvan! : ) Olisi ollut kiinnostavaa tietää esim. kuinka kauan (minuutti? vartti? puoli tuntia?) ko. perheessä jaksettiin alussa vain silittää itkevää vauvaa ja kuinka nopeasti tuloksia ihan konkreettisesti saatiin. Meillä on tassuttelu alkanut toimia vasta nyt, kun vauva on ilmeisesti ensin tottunut siihen ettei syödessä nukahdetakaan - vaiheittain on oppinut siis nukahtamaan ensin tissiltä syliin, sylistä omaan sänkyyn ja nyt jopa itsekseen omassa sängyssä.



Errj, kiitos muuten munkin puolesta kun kirjoitit siitä että on turha syyllistää itseään " väärin opettamisesta" . Oli silmät avaavaa, kun sanoit että susta oli ihanaa, kun vauva pienenä nukahti rauhassa syliin tai rinnalle. Ja niinhän se juuri olikin! Takuulla vauva koki olonsa turvalliseksi, ja sehän on tärkeintä. Ehkä sitä voi mahdollisen kakkosen kanssa sitten aikaisemmin kokeilla jotain juttuja jotka nyt toimii, mutta saapa sitten nähdä. Temperamentti yms. voi taas olla sillä jotain ihan muuta kuin tällä ensimmäisellä, joten opettelemista sittenkin varmaan riittää (vai mitä Mareila!).



Sormiruoista on ollut puhetta. Laura on joskus satunnaisesti syönyt kaverini tarjoamia maissinaksuja, mutta itse en ole edes muistanut niitä ostaa kotiin. Muutenkin meillä edetään aika verkkaisesti noiden uusien ruokalajien kanssa. Ruokalistalla on tällä hetkellä riisihiutalepuuro, bataatti, porkkana, peruna, naudan(jauhe)liha, kana, luumu, persikka, mango, ruusunmarja ja vadelma. Laura on syönyt aika reippaalla ruokahalulla alusta saakka, kunnes viime viikolla hän alkoi ykskaks yökkäillä ja nyrpistellä bataatti-porkkana-kanasoseelle. Ilmeisesti porkkanaa oli suhteessa liikaa, sillä tällä viikolla kokeiluun otettu perunabataattisose menee ihan hyvin alas.



Toi joidenkin lasten syömättömyys on kyllä mysteeri. Mulla on kahdella kaverilla sellaiset lapset (toinen 10 kk, toinen kohta 2 v), jotka eivät vaan kerta kaikkiaan ole yhtään kiinnostuneita syömisestä. Ja työkaverini kertoi jostakin perheestä, että heillä lapsi suostui syömään ainoastaan jos 1) isä syötti JA 2) äiti istui näköetäisyydellä jonkun tietyn lipaston päällä... tiedä sitten onko toi totta vai urbaani legenda, mutta voisi arvella, että tuollaisessa tilanteessa on varmaan kokeiltu jo kaikki mielikuvituksen rajoissa olevat keinot!



Nyt Laura heräilee, taidan mennä maitobaariksi hänelle.



Mukavaa päivää kaikille!

t. SannaS. ja Laura 9.4.

Pitkästä aikaa ajattelin minäkin jotakin kirjoitella. On ollut mielessä jo jonkin aikaa, kun teillä on ollut sen verran mielenkiintoisia keskustelunaiheita :).



SannaS. pohdit sitä, että olisiko nyt helpompaa, jos ihan alusta lähtien olisi opettanut hippusen nukahtamaan itsekseen. Voin sanoa kokemuksesta, että ei ole helpompaa! Meillähän poika (myös 9.4.) nukahti alusta lähtien itsekseen ja nukkui yönsä hienosti. Mutta eipä nuku enää. Hän oppi pari viikoa sitten konttaamaan ja istumaan samana päivänä. Parin päivän päästä osasi jo nousta seisomaankin tukea vasten. Ryöminyt hän on jo jonkin aikaa. Viimeiseen kuukauteen meillä ei ole kukaan nukkunut kunnolla. Tai no, poika nukkuu hyvin mummilassa (1krt/vk), mutta ei kotona! Eli tuo liikkumaan oppiminen on sekoittanut pään totaalisesti pojulla. Kaveri kertoi, että alitajuisesti vauva prosessoi liikkumista öisin - vaikkei konkreettisesti yöllä melskaisikaan - ja se tekee öistä rikkonaisen. Meillä siis heräillään 30min-2h välein ja syödäänkin 1-2krt, kun aiemmin ei kertakaan. Viime yö meni jo hieman paremmin, kun väsytin pojan eilen ihan totaalisesti leikeillä ja pulkkailulla :). Päiväunilla ja päivän touhuilla kun suuri merkitys yöuniin. Olenkin saanut sellaisen vinkin, että jos sekä päivällä että yöllä nukutaan huonosti, kannattaa kokeilla vähentää päiväunien määrää yhdellä. Jolloin vauva nukkuisi edes yhdet kunnon unet päivässä.



Ja sitten kestovaippojen tekemisestä. En ole kokeillut sitä Ottobren kaavaa, mutta nettikeskusteluissa se on havaittu varsin leveäksi malliksi! Yahoossa on TSI-kestot -group, jossa on ilmaisia vaipan kaavoja. Sieltä meille löytyi sopiva (Vutsi Puntsi -nimellä). Groupiin pääseminen vaatii rekisteröitymisen, mutta se kannattaa. http://groups.yahoo.com/group/tsi-kestot/

Sieltä löytyy myös ohjeet unipussiin ja kestovaippoihin!



Joku kyseli Huhtihippusten meseosoitetta. Sellaista ei ole. Vaan on msn-osoite. Sieltä löytyy Huhtihippusten äitien keskusteluja, chat-mahdollisuus, yhteydet toisiin äiteihin meseilyn merkeissä ja tietysti niitä ihania kuvia :). Osoite on seuraava: http://groups.msn.com/Huhtihippuset05

Sieltä mutkin löytää :).



Ja jos vielä jotain kuulumisia. Meillä siis liikutaan jo varsin vilkkaasti. Poika nostelee jo jalkaansakin seisten siihen malliin, että haluaisi kiivetä! Huh. Kiinteitä on syöty hyvällä menestyksellä 4kk iästä lähtien. Samaan aikaanhan loppui osittaisimetys. Kaikkea muuta mahdollista ollaan maisteltu, mutta kalat (lohi) aloitettiin vasta tällä viikolla, huonolla menestyksellä. Ei siis maistu. Masuvaivoja on tullut porkkanasta, kaaleista, banaanista ja riisistä. Maidoista käy vain Semper, mutta NANiakin juodaan toisinaan vähän kerrallaan. Neuvolassa ei olla käyty kahteen kuukauteen. 6kk mitat olivat huimat 10,1kg ja 71cm!



Eipä tässä ihmeempiä tällä erää. Mukavaa joulun odotusta!



Zitikka

Meillä maistuu maissinaksut ja Wäinämöisen palttoonnapit (hapanleipää). Välillä maistellaan myös porkkanaa, kurkkua, omenaa ja päärynää. Kaikista muista paitsi päärynästä tulee kylläkin niitä masuvaivoja. Tuoreraasteita poika ei juurikaan suostu syömään.

Uusi aamu ja uudet kujeet.



Meillä menee yöt nykyään aika mukavasti. Unikoulussa oli se kahden viikon takapakki, mutta huutosessioita oli vain kolmena yönä ja taas nukutaan. Käytännössä imetän neidin 1-2 kertaa eli ekan kerran kahden ja viiden välissä ja joskus vielä tuntia paria ennen heräämistä, joka on noin klo 7-8. Joinakin öinä tyttö on herännyt vain kerran (!!!!) koko 11-12h yöuniensa aikana mutta joinakin öinä muutaman kerran. Rauhoittuu aika nopeasti uudelleen, noin 5minuutin sisällä yleensä. Olen öihin nyt tosi tyytäväinen. Muutama heräily ei minua haittaa, enkä mitenkään väkisin yritä yösyöntejäkään lopettaa. Ainut sääntö minulla on ollut että ennen kahta en imetä ja toinen sääntö että imetyskertoja ei ole enempää kuin kaksi, aamuimetys mukaan lukien. Olen lisäksi nyt itse majoittunut vähäksi aikaa toiseen huoneeseen, jotta itse oppisin nukkumaan kunnolla, eikä tarvitsisi " vahtia" jokaista peiton kohahdusta ja vauvan inahdusta, olen nyt itsekin nukkunut huomattavasti paremmin. Tosin vaikka miehelläni on nyt ollut vauvan hoidon yövuorot, olen melkein joka itkuun ehtinyt apuun jo ennen kuin mies on edes herännyt....Taidan olla vähän liikaa herkistynyt tuohon vauvan ääntelyyn. Ratkaisu siirtää neiti omaan huoneeseen voisi olla viisasta, mutta katsotaan nyt näin vielä vähän aikaa.



Syömisistä vielä sen verran, että eilen neiti sitten pisti taas uudet kuviot päälle. Eli alkoi taas ruoka maistua, ja sitä menee paljon! Ei kai kannata sen enempää pohtia näitä ruokalakkoiluja, ilmeisesti syy kyllä tällä kertaa oli nuo hampaat. Ehkä päästään taas vähitellen harjoittelemaan sekä kotisoseita, että vähän karkeampaa sapuskaa.



Ja kun ulkonakin on postikortti-ilma, niin eipä voisi elämä tänään enempää hymyillä! Tänään ulkoillaan ehdottomasti.



Tilhilintu ja Hippiäinen 7kk

Postikorttimaisema täälläkin! Jospa päästäisiin kokeilemaan pulkkailua. Tähän mennessä ollaan vaan kuivatreenattu sisällä matolla ja jo sekin on saanut aikaan hihkumisen.



Olipa paljon asioita, joihin mietin kommentoivani, katsotaan, josko puoliakaan muistaisin.



Ekana yöt, ne kun on jotenkin " sydäntä lähellä" myös meillä. Pienimuotoinen unikoulu pidettiin silloin, kun T oli n. 5kk ja saatiinkin hyvät tulokset, eli eka syöttö oli vasta 3-5 aikaan, elikkä ihan hienosti. Tarkoitus oli silloin päästä eroon kello 11.00 imetyksestä. Jostain pinosta luin sellaisen, että kuukausien lukumäärä kertoo sen, kuinka monta tuntia pitäisi jaksaa olla syömättä. Oletteko muut kuulleet sellaista aiemmin? Mulle oli ihan uusi juttu. Joo, mutta sitten yöt taas repsahti konttaamaan oppimisen myötä tossa 6kk:n kohdalla ja nyt on sitten kohta kaksi kuukautta riekuttu yöt taas pahemman kerran. Ja nyt en unikouluakaan viitsi aloittaa, koska eroahdistuskausi alkoi melko voimakkaana. Nyt mietinkin, että kuinkahan kauan se kestää? Muistelen n. 2kk, mutta oliko se niin? Yksilöllistä varmaankin, mutta keskimäärin. Tietysti ihanintahan olisi, jos tapahtuisi ihme ja T alkaisi nukkua yönsä levollisesti ilman unikoulua, mutta jotenkin vaan epäilen tätä. Unikoulu edessä siis. Kaikki kokemukset ja vinkit mielenkiinnolla otetaan vastaan.



Sormiruoista, täysjyväkorput oli meillä ihan pop, mutta nyt ylähampaiden myötä ei uskalla enää antaa, koska T saa niin isoja paloja rouskastua. Uusin sormiruoka on rusinat. Hartaudella niitä mutustellaan ja jotenkin T saa vielä syötyä rusinoista vain sisuksen, eli kuori syljetään pois. Ruoka maistuu hyvin edelleen ja tuoreraasteet on erityisherkkua ja niitä syödäänkin jälkkäriksi. Erityisesti raastettu päärynä on namia. Mutta myös kurkku, omena ja porkkana on herkkua.



Uuden taidonkin T oppi eilen, eli heiluttamaan. Sormet ei taivu vilkuttamaan, mutta koko käden heilutus on toimiva. Samoin nyt alan uskoa, että T sanoo tarkoituksellisesti " äiti" . Äitiä on hoettu jo pitemmän aikaa, mutta nyt sanoo äiti, kun haluaa esim. syliin tai lelua lattialta yms.



Juups, nyt en muista muuta, palaillaan.



K&T 030405

heippa!



Mä olen teille kaikille ihan uusi tuttavuus elikkäs en ole aikaisemmin kirjoitellut tähän huhtikuisten ketjuun. Kerta se on ensimmäinenkin, ja toivottavasti toivotatte minut tervetulleeksi! Oikeastaan tarvitsen teidän apuanne ja neuvoja ongelmaan, jonka edessä alan olla aikas neuvoton. Tämä ongelma on usealle teistä ilmeisimmin omasta kokemuksesta tuttu, eli nämä vauvan yöheräämiset ja yöitkut, joita ei saa loppumaan vaikka mitä tekisi...No joo, tuo ei pidä paikkaansa...tuo paljonpuhuttu t-i-s-s-i auttaa...:(



Eli joo, kerron tilanteen:

esikoispoikani on nyt muutamaa päivää vaille 7,5 kuukautta vanha. On alusta saakka ollut sellainen tissi suussa roikottelija ja varmaan olen itsekin tuohon syyllistynyt, että olen antanut tissiä milloin mihinkin hätään. Poikahan ei ole syönyt tuttia ikuna joten olen sitten toimittanut välillä huvitutinkin virkaa, etenkin ensimmäisinä kuukausina. Aloitin kiinteät silloin, kun poika oli noin 5 kk:n ikäinen. Kiinteät ovat takkuilleet urakalla ja ei oikein muuta söisi kuin Piltin kasvis-broitsua ja peruna-kukkakaalia ja maissinaksuja..Välillä ruoka on uponnut paremmin ja just nyt ei taas oikein mitenkään. Maitoa sen sijaan menis,jos poika saisi itse päättää niin hän ei varmaan muuta söisikään.No, olen ajatellut, että kai se joskus oppii. Taitaa hampaat ärsyttää poikaa, kun niitä on jo useampi puhjennut.



Kiinteiden syöminen siis huolettaa, mutta tämän äidin mieltä painaa ihan tosissaan nuo yöheräilyt. Poitsu nukkuu hyvin ja rytminsä mukaisesti 2-3 päikkärit ja on yleensä päivisin oikein aurinkoinen ja jaksaa kontata, yrittää nousta seisomaan, juttelee omia höpinöitään ja nauttii kovasti etenkin vanhempien seurasta. Yöllä sitten onkin eri meininki; herää n.2-3 tunnin päästä nukahtamisesta ja huutaa kuin hinaaja. Mikään ei auta, ei tassuttelu, ei veden antaminen, syliin ottaminen, heijaaminen, ei mikään paitsi tuo rinnalle ottaminen. Siihen rauhoittuu, sen oikein aistii,kun poika tyyntyy ja huokaisee onnesta. Kun on aikansa nautiskellut olostaan, niin kannan takaisin omaan sänkyyn, jossa jatkaa sitten uniaan. Ja herää taas vähän ajan päästä ja sama sessio uudestaan.



Olen miettinyt seuraavaa: onko pojalla nälkä? En usko, koska on pystynyt jossain vaiheessa samalla ruokamäärällä nukkumaan 11 tuntiakin putkeen heräten välillä mutta tassuteltu takaisin uneen. Vaivaako poikaa eroahdistus? Vierastanut jo muutaman viikon ajan, ja on välillän niin äidin kuin isänkin perään, jos häviämme hetkeksi näkyvistä. Voiko eroahdistunut lasta unikouluttaa? Tassuttelu ei auta enää noihin yöitkuihin, auttoi kyllä silloin, kun harjoitteli konttaamista unissaan. Huuto vaan pahenee, kun yritämme pojan isän kanssa rauhoitella tassuttelulla. Tajuaako poika, että ennen pitkää hän pääsee rinnalle jos vaan huutelee tarpeeksi kauan? Teenkö suurimman virheen ns. uniassosioinnissa? Elikkäs siinä kun vien pojan tissin kautta omaan sänkyyn iltaisin. Johtuisiko yöitkut siitä, kun eroahdistus on kovimmillaan ja ei ymmärrä, miksei olekaan siinä äidin turvallisella rinnalla johon nukahti viimeksi?



Ääh, kun on vaikeaa selittää tätä. Uskon kuitenkin, että teiltä tulee vinkkejä ja vastauksiakin noihin mun tajunnan virtaa-kyssäreihin. Alan olla aika loppu noihin yöheräämisiin ja oikeastaan pahinta on se, kun ei oikein tiedä mitä tekee väärin ja miten tilanteen voisi korjata. On niin turkasen epävarma olo välillä ja tuntuu, että on maailman tyhmin äiti, kun saa lapsensa rauhoittuun vaan tissin voimalla. Ja kun tuo poika nyt sitä tissiä lupsuttaa öisin niin kyllähän se vaikuttaa sitten tuohon päiväruokahaluun eli kiinteiden syömisen kiinnostukseen.



Noniin, nyt itkuhälytin raikaa. Täytyy mennä...kiitt ituhannesti jos jaksoitte lukea sekavaakin sekavan sepustuksen!



t:meemuli

Jopas tuli tervehdys. Ja kaikille uusille pinoutujille kovasti tervetulo joukkoomme =)



Meidän pesutorni tuli, nyt odottelen, että isä tulee miehen kanssa asentamaan sen ja minä pääsen pyykkäämään uudella koneella, joka on aivan huippuhyvä, on kuulkaas ajastimet ja systeemit. Täällä mammalla vaan menee ikä ja terveys kun opettelee käyttämään sitä. Toki kuivaus rummussakin on systeemit, eli ehkä vuoden päästä osaan käyttää niitä molempia. Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen, kun sain se rummun, meillä on tupla peitto ja siihen menevät pussilakanat on niin isoja, että niitä on hankala kuivattaa ilman rumpua.



Noihin uniongelmiin en osaa sanoa juuta tai jaata, meillä kun esikoinen oli tosi huippuhyvä nukkuja vauvana ja kuopus syö vielä pelkkää rintaa, niin uskon, että meillä ainakin iskee nälkä keskellä yötä vielä.



Minä olen samaa mieltä Errj:n kanssa siitä, että tuskin toisin tekemällä asiat olisivat eri tavalla, lapsen luonne ja tempperamentti vaikuttavat siihen, miten asiat sujuvat. Esikoinen nukkui omassa sängyssä 4kk iästä. Anton nukahti itsekseen parin kuukauden iässä ja nyt ei taas nukahda. Jos meille kolmas joskus tulee, samallatavalla imetän uneen ja nukutan perhepedissä, kannan paljon ja imetän pitkää. Anton kun on pitkään imetetty ja paljon kannettu vauva, joka ei viihdykkään juuri missään muualla kun sylissä. Tuskin nuo meidän herranterttuset 15 vuotiaana enää kaipaavat äidin syliä nukahtamiseen tai saatikka tissiä keskellä yötä. Aika aikaa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin ja silleen...pikkasen alkaa olla hysteerinen olo.



Oltiin eilen lätkämatsissa ja haettiin lapset sen jälkeen. Kaveri joka oli mukana matsissa tuli vielä hetkeksi istumaan meille. Nukkumaan mentiin puolen yön aikaan. Esikoinen herätti jo 6.30, piti katsoa onko tonttu tuonut kalenteria, olihan se.



En tiedä miten Anton liikkuu, koska ei hän ryömi, mutta tänään kun laitoin meidän makuuhuoneen ovelle pojan, siitä hän oli mennyt olohuoneeseen, tosin välillä kävi makaamassa siivouskaapin alla ja availi sen ovea ja hihitteli itsekseen.



No niin täytyy lähteä hakemaan esikoinen hoidosta, huomiseen



T:Mareila+Anton 6kk

Voi olla että poikasi assosioi tissin ja nukahtamisen. Miten päikkäreille mennään?



Minä tein niin, että ensin erotin päiväunille menon ja syömisen siten että imetyksen jälkeen leikitään vielä 5-10min ennen unille menoa. Vähän myöhemmin erotin asiat myös iltaunille menosta. Vaihdoin imetyksen ja yöpuvun ja vaipan vaihdon paikat keskenään. Tissi suussa ei mennä nukkumaan. Tämä auttoin myös öihin.



ja luulisi että eroahdistuksenkin aikaan voi yrittää tissittelystä eroon. Eihän se kohdistu vain tisseihin vaan äitiiin ihan kokonaisena :)

Hetken vielä saa täällä etelässä lumesta nauttia. Meidän pikku-T oli ainakin ihan ihmeissään lumisateesta. Nyt todellakin pitäisi se pulkka hankkia. Olisi kiva ulkoilla jotenkin muutenkin kuin vaunutellen, kun vaunuttelu ei onnistu oikein muuten kun T:n nukkuessa.



Mulla on kestoaihe, yöt. yhdessä " unipinossa" oli maininta siitä, että vauvojen aivokuori kasvaa nopeasti n. 6kk:n molemmin puolin, joten se aiheuttaisi levottomuutta öihin. Ja oikein muu ei auta, kuin aika.



Pikku nuha hankaloittaa elämää myös tällä hetkellä. Kuumetta ei ole, mutta nenä vuotaa ja vähän yskittää.



Vähän käynnistymisvaikeuksia tälle päivälle. Mistähän johtunee. Olin suunnitellut tekeväni vaikka mitä, mutta tässä vaan istun koneen ääressä ja haukottelen. Jospa hakisin kahvia...



Mukavaa viikkoa kaikille hippujen äideille ja hippusille.



K&T 030405

Nyt on pakko nopeasti pinoon pomppaista, kun rupesi jo tuo Errj:kin panettelemaan huhtihippusten chatissä ;-) ei vaineskaan.

Aika on edelleen etenevissä määrin vähenemässä, tai en sitten tiedä menettääkö sitä tunteja päivässä jonnekkin ??????

Elmon öistä en kommentoi, koska pelkään smurffin lakia ;-)

Muuten Elmosta on kehkeytynyt oikein veikeä pikkumies, jonka lempipuuhaa on kiljuminen (äänen kokeileminen) ja ruoan kerjääminen kaikilta mahdollisilta ihmisiltä. Viikonloppuna suuttui mulle, kun en antanut omaa tortillaani hänelle ;-)



Meille tuli espooseen aivan postikorttimainen lumimaisema, jossa puut olivat aivan valkoisina, mutta nyt.........buaaaaahhh, sataa sataa ropisee, pili pili pom....eli loskaa riittää. KIVA :-(



No oikeastaan mulla ei ole mitään uutta kerrättavaa..... paitsi että olenkos mä kertonut, että meille tulee helmikuussa hoitolapsi, joka mahdollistaa sen, että tämä mamma ei ainakaan puoleentoista vuoteen lähde töihin . JEEEEEEEEEE

Täytyi tehdä kolmas lapsi ennenkuin oppi nauttimaan kotiäitiydestä ja tunti itsensä tarpeelliseksi kotona????????

No parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;-)

Missä kaikki luuraa?????



Vaakamomille, meillä myös ruokaa kerjätään ja kiukku on iso, jos muut syö ja hän ei saa mitään.



Jaahas, ei sitten kirjoitetakaan enempää

Laura nukkuu parvekkeella, joten nyt voisi olla sopiva hetki kirjoittelemiseen.



Meillä ollaan menty edelleen rikkonaisten öiden tahtiin... lopetin yöimetyksen ja aloitimme unikoulun jo silloin 3,5 viikkoa sitten. Ikävä kyllä takapakkia tuli kunnolla reilu viikko sitten. Tyttö ryhtyi huutamaan ihan kurkku suorana, ja rauhoittelussa meni useana yönä useampi tunti. Yhdessä kohtaa sitten aloin uudestaan imettää, koska tiesin että se nyt ainakin rauhoittaa meitä kaikkia... No, nyt ollaan taas kolme tai neljä yötä menty tassuttelemalla, ja ihmeekseni se tuntuukin toimivan - ts. Laura todellakin rauhoittuu vaikken ota häntä syliin vaan pidän kämmentä painavasti hänen olkapäänsä ja selkänsä päällä. Viime yönä Laura nukahti klo 21.15 ja heräili sitten n. klo 0.00, 1.30, 2.30 ja 5.00. Viideltä imetin (tuntui olevan nälkäinen) ja sitten nukuttiin vielä kuuteen.



Eilen luin taas kaikkea mitä netistä löysin vauvan uneen liittyen ja tuli surkea fiilis - olenkohan sittenkin itse aiheuttanut nää ongelmat? Olisiko Lauran voinut sittenkin opettamalla opettaa alusta asti nukahtamaan itsekseen, ja jos niin osaisiko hän nyt tyynnyttää itsensä paremmin, kun havahtuu kesken uniensa?? Höh : (



Säälittää vähän tuo tyttö, kun se joutuu tällaiseksi harjoittelukappaleeksi..



Mitähän muuta meille kuuluu? Päivät ovat olleet aika samanlaisia ihan tarkoituksella, kun tapani mukaan haeskelen ja koitan kunnioittaa Lauran " rytmejä" . Viime viikolla oltiin tosin vanhempieni luona Hämeessä käymässä. Oli ihanaa, kun oman kodin kotityöt eivät olleet koko ajan näkösällä. Aloin pitkästä aikaa lukea jopa romaania, mikä on mahtavaa.



Lauralla on vauhti päällä hereillä ollessaan. Hän konttaa pitkin asuntoa ja nousee seisomaan milloin mihinkin. Hauska seurata tuollaista touhotusta. Onnettomuuksia on sattunut vasta yksi (koputan samalla puuta), mutta se olikin sitten ihan tarpeeksi paha: Laura putosi lauantaina meidän sängyltä lattialle ja sai kuhmun otsaansa. Se olikin piste sen päivän iin päälle - oli ollut riitaa miehen kanssa ja muutenkin jotenkin p*****t tunnelmat. Onneksi ei tullut Lauralle kuitenkaan mitään kuhmua pahempaa.



Viime viikolla oli muistaakseni puhetta joulutunnelmasta ja -valmisteluista. Mulla on oikeastaan ensimmäistä kertaa aikuisiällä oikeasti joulun odotuksen ilmassa! Tietysti se liittyy tuohon lapseen mutta varmaan myös siihen, että on enemmän aikaa ajatella joulua ja valmistautua siihen kuin töissä ollessa. Olen ostanut jopa joitain joulutekstiilejä: verhot, pöytäliinan, pari kaitaliinaa.. Joulukortit ovat kuitenkin vielä vaiheessa, joten niiden kanssa tulee varmaan ihan se perinteinen viimehetken kiirus.



Jaa mutta nyt pitää siirtyä vähän siivoilemaan, tulee vieraita iltapäivällä. Oikein mukavaa päivää kaikille!



t. SannaS. ja Laura 9.4.

En ole pariin viikkoon nettiin päässyt, joten tämä mun innolla alkanut palstailu tyssäsi heti alkuunsa. Mutta yritetään nyt paremmalla onnella.



Huono päivä mulla tänään. Eilenillalla taas kinasteltiin miehen kanssa ihan turhasta, aamulla vielä v****ti koko homma. Kaikenlisäksi heräsin herpesrakkulan alku suupielessä. Aamulenkillä astuin koirankakkaan. (Ei naurattanut silloin, nyt jo hieman.) Kun vain kaikki voi mennä pieleen...



Onneksi voin ilolla odotella perjantaita: äitini tulee silloin hoitamaan poikaa illaksi ja minä ja mies päästään leffaan! Jännittää vaan hieman, kun vauva (tänään tasan 7 kk) ei oo ollut pitempiä aikoija muiden hoidettavana kuin mun tai miehen. Mutta kyllä kai se hyvin menee. Hope so.