appivanhemmilla yhä lainaa!!
Miten on mahdollista, että eläkeläisillä on yhä lainaa muutama kymmenen tuhatta euroa???!!! Minä en ole ottanut kuín asuntoon lainaa, muut on säästetty kesätyötuloista. Okei, miehellä hyvät 3000-5000 e /kk tulot. Saimme talon maksettua 34-vuotiaina ja autot ostettu aina säästöillä.
Kuka idiootti maksaa korkoja pankille koko ikänsä.?? Olen luuullut appivanhempia rikkaiksi, koska rahaa käyttävät matkoihin ym.
Kommentit (38)
Mitä se sulle kuuluu? Et saa niin isoa perintöä kuin luulit?
Ihan vinkki: laina ei tarkoita persaukista. Monilla varakkaillakin ihmisillä on lainaa. Ja ihan eläkeikässä. Omat vanhempani juuri eläkeläisinä ottivat juuri 60 000 Euroa lainaa. Ei kai se eläke ole mikään niin kauhea juttu, ettei sitä samalla tavalla voi olla velkainen kuin nuoremmatkin? En mä tiedä, miten nuo nyt hätää kärsisi. Eläkkeet on hyvät, pääomatuloja, vuokratuloja ja varallisuutta ihan omiksi tarpeiksi. Ei se 60 000 Euron (jonka ottivat uuden mökkirakennuksen rakentamista varten, omarahoitus oli 70%) laina heille ole mikään ongelma. Maksavat, kun jaksavat. Jos eivät jaksa, myyvät jotain ja maksavat kerralla pois. Heillä on muistaakseni lyhennyserä 1500 Euroa, mutta käytännössä lyhentävät tuplat.
Ruotsissa hyvin yleisiä pitkät lainat =otetaan iso laina piiiitkällä maksuajalla =asutaan koko elämä asunnossa, mikä ehkä saadaan velattomaksi ennen kuolemaa. Ollaan tavallaan pankin vuokralaisia, noissa se hyvä puoli, että elämiseen jää hyvin rahaa koska kk-lyhemmys pieni.
Ja tiedän ihmisiä Suomessa, jotka ostaneet/rakentaneet omakotitalon ajatuksella asumme tässä kunnet lapset muutavat pois kotoa --> sitten myydään ja pienempi asunto. Kaikki vaan eivät sitten raaski luopua asunnosta =velkaa edelleen.
Teoriassahan tuo olisi fiksua: muuttaa taaperoiden kanssa omakotitalooon, ja pois kun nuorin muuttaa kotoa pois =kohtuu edullista asumista ja lapsilla tilaa, sitten rahaa saa sen verran että kahden aikuisen elämä voi jatkua pienemmässä omistus rt- tai kt asunnossa.
Saahan ihminen maksaa pienempää kuukausierää lainasta ja loppurahoilla vaikka matkustaa jos haluavat.
Ja mitä väliä? Mitä varten kodin pitää olla velaton kuoleman kohdatessa, mitä minä siitä kostun-kuolleena?
Haluan elää mukavan eämän, omaisuutta ei hautaan saa.
Taidat olla ahne paska, jok aon vain huolestunut perinnön määrästä..
Nyt otat ne appivanhemmat tiukkaan puhutteluun. Ja painotat sitä että tuohon ikään mennessä pitäisi olla raha asiat kunnossa ja jälkipolville kunnon perintö tiedossa. Ei sitä työpaikan kahvipöydässä sitten aikanaan kehtaa kertoa että perinön jaossa saatiin vaan talolainaa ja muuta pikavippiä perinnöksi,
Ne ostivat talon vasta kun lapset olivat muuttamassa kotoa. Sen jälkeen ne ostivat veneen ja sitten se vene tarvitsi isot rempat, mm. uuden moottorin. Niin että nyt eläkeläisinä maksavat lainoja pois ja varmaan maksavat vielä useita vuosia.
Mikäs siinä maksella velkoja pois "varmalla" eläkkeellä. Odotellaan nyt vaalikausi loppuun niin voidaan aloittaa keskustelu eläkekatoista, sanotaanko vaikka 3000 euroa brutto. Siihen perään muutaman vuoden jälkeen eläkeleikkaus kautta linjan, joko suoraan tai indeksit jäädyttämällä. Jos kuulostaa uskomattomalta, tarkastakaa valtion taloustille, tulot ja menot. Kunnista ja eläkerahastoista puhumattakaan...
Onhan se toisaalta mukava nähdä 73 vuotiaita taas töissä. Paraneeko palvelu ravintolassa?
Ne Nauttii elämästä ja sä et. Sulla ei ole mitään:)
Tiesitkö, tai voitko edes kuvitella, että asiat eivät ole olleet ikuisesti samoin kuin ne ovat nyt?
Silloin, kun appivanhempasi olivat nuoria, heidän ei ollut mahdollista saada 200-300 000 euron asuntolainaa heti 25-vuotiaana parin-kolmen prosentin korolla, kuten nykyään.
Lainojen korot olivat 11-16 prosenttia. Saadakseen lainan piti ensin säästää 15-20 % asunnon arvosta vähintään kahden vuoden aikana. Näin pankki vakuuttui siitä, että nuori pari pystyy aikanaan maksamaan lainansa. Muilla ehdoilla lainaa ei ylipäätään ollut mahdollista saada.
Monet eivät siihen aikaan yltäneet asuntolainaan ja omaan asuntoon ennen kuin yli 30-vuotiaina, ja se asunto oli usein kaksio. Isompaa asuntoa varten piti ottaa myöhemmin lisää lainaa.
Lainamarkkinat ovat vapautuneet vasta aivan viime vuosina. Appivanhempasi ja monet heidän ikätoverinsa ovat nyt huomanneet voivansa toteuttaa niitä asumisen unelmia, jotka eivät olleet heille nuorena mahdollisia.
Sen takia meillä on vielä lainaa.
olla jos ei saa asuntolainojaan maksettua 40-vuotiaaksi mennessä tai jos on ollut työelämässä ikänsä eikä vielä 50-vuotiaaksi mennessä ole saanut säästettyä asunnon hintaa yhdessä puolison kanssa.
Tiesitkö, tai voitko edes kuvitella, että asiat eivät ole olleet ikuisesti samoin kuin ne ovat nyt?
Silloin, kun appivanhempasi olivat nuoria, heidän ei ollut mahdollista saada 200-300 000 euron asuntolainaa heti 25-vuotiaana parin-kolmen prosentin korolla, kuten nykyään.
Lainojen korot olivat 11-16 prosenttia. Saadakseen lainan piti ensin säästää 15-20 % asunnon arvosta vähintään kahden vuoden aikana. Näin pankki vakuuttui siitä, että nuori pari pystyy aikanaan maksamaan lainansa. Muilla ehdoilla lainaa ei ylipäätään ollut mahdollista saada.
Monet eivät siihen aikaan yltäneet asuntolainaan ja omaan asuntoon ennen kuin yli 30-vuotiaina, ja se asunto oli usein kaksio. Isompaa asuntoa varten piti ottaa myöhemmin lisää lainaa.
Lainamarkkinat ovat vapautuneet vasta aivan viime vuosina. Appivanhempasi ja monet heidän ikätoverinsa ovat nyt huomanneet voivansa toteuttaa niitä asumisen unelmia, jotka eivät olleet heille nuorena mahdollisia.
Sen takia meillä on vielä lainaa.
Tiesitkö, tai voitko edes kuvitella, että asiat eivät ole olleet ikuisesti samoin kuin ne ovat nyt?
Silloin, kun appivanhempasi olivat nuoria, heidän ei ollut mahdollista saada 200-300 000 euron asuntolainaa heti 25-vuotiaana parin-kolmen prosentin korolla, kuten nykyään.
Lainojen korot olivat 11-16 prosenttia. Saadakseen lainan piti ensin säästää 15-20 % asunnon arvosta vähintään kahden vuoden aikana. Näin pankki vakuuttui siitä, että nuori pari pystyy aikanaan maksamaan lainansa. Muilla ehdoilla lainaa ei ylipäätään ollut mahdollista saada.
Monet eivät siihen aikaan yltäneet asuntolainaan ja omaan asuntoon ennen kuin yli 30-vuotiaina, ja se asunto oli usein kaksio. Isompaa asuntoa varten piti ottaa myöhemmin lisää lainaa.
Lainamarkkinat ovat vapautuneet vasta aivan viime vuosina. Appivanhempasi ja monet heidän ikätoverinsa ovat nyt huomanneet voivansa toteuttaa niitä asumisen unelmia, jotka eivät olleet heille nuorena mahdollisia.
Sen takia meillä on vielä lainaa.
60-vuotiaat olivat 25-vuotiaita olisivat hakeneet lainaa 200-300 000 euroa?
Vuonna 1975 1,8 miljoonaa markkaa maksava asunto ei välttämättä ollut kaikkien tavoitettavissa, olet oikeassa.
Mutta ehkä joku hiukan edullisempi kylläkin.
olla jos ei saa asuntolainojaan maksettua 40-vuotiaaksi mennessä tai jos on ollut työelämässä ikänsä eikä vielä 50-vuotiaaksi mennessä ole saanut säästettyä asunnon hintaa yhdessä puolison kanssa.
lainaa vähän yli 500 000 e alle 1 % korolla, marginaali 0.37 ja säästössä 500 000 e yli 3% korolla.
Fiksu ihminen ei maksa euroakaan elämisestään. Sossu maksaa.
talojen hinnat oli markoissa vähemmän kuin ne on nykyään euroissa. Eli jos vaikka jopa 200000mk lainan olisivat joutuneet aikoinaan ottamaan, niin sehän on ihan mikkihiirilaina nykyään ja varmasti maksettu pois, ellei ole pahasti sössinyt raha-asioitaan.
Me ostettiin vuonna 1997 eka talomme ja maksoi 400000mk ja lainaa oli 300000mk eli huikeat 60000e.
ja jätti anopille aikas ison velkataakan.
Pienestä eläkkeestä tosi vaikea maksaa pankille velkaa, mutta minkäs teet.
Sinne meni perintö.