ärsyttää kun avun tarjoaminen koetaan jotenkin ylimielisyytenä
Oon saanut usein ihan tuntemattomiltakin apua. Tästä syystä tarjoan apua aina jos joku sitä näyttää tarvitsevan. Jostakin syystä suomalaiseen kulttuuriin näyttäisi kuuluvan, että avun tarjoajat haluaa vain päteä ja olla ylimielisiä.
Pitäs vaan nöyristellä ja teeskennellä tyhmää.
Kommentit (3)
jos saat aikaan vastareaktion ihmisissä, onkohan lähestymistavassasi jotain, joka saa vastustamaan.
Tarjoatko apuasi niin, että autettava tahtoo sinun auttavan, vai ryysitkö apuun niin että toiselle tulee ahdistunut olo?
Minusta tuntuu, että tuo on kuvitelmaa vain sinun omassa päässäsi.
Minä ainakin saatan kieltäytyä tuntemattoman avusta seuraavista syistä:
- en oikeastikaan tarvitse apua
- en halua vaivata muita, ja koska tiedän, että ko. asia kestää aika kauan, kieltäydyn kohteliaasti
- en ole sosiaalisella tuulella ja siksi en välitä avusta, jonka antaja kuitenkin odottaa jotain juttelua ja kontaktia
- tiedän asian hyvin ja epäilen, ettei toinen osaa auttaa, koska asia ei ole ns. normaali (esim. autistisen erityislapseni hoitoon ei aina pure samat konstit kuin normaalilapsiin)
Kuten huomaat, mitkään noista syistä eivät liity oikeastaan avuntarjoajaan. Jos nyt jotain hänestä ihmisenä ajattelen, ajattelen, että onpa mukava tyyppi, kun tarjoutuu auttamaan.
joilla on huono itsetunto