Lue keskustelun säännöt.
Oppiiko alkoholisti ikinä?
05.09.2023 |
En tiedä, mitä tällä kirjoituksellani edes haen, ehkä jonkinlaista näkökulmaa ja argumentteja. Mutta asiaan:
Olen ollut tässä useita vuosia parisuhteessa ihmisen kanssa, joka on jollakin tasolla alkoholisti. Hän saattaa olla pitkiäkin aikoja juomatta (joskus meni jopa melkein vuosi), yleensä pari kuukautta, mutta sitten jokin tapahtuma laukaisee juomisen, ja sitä jatkuu viikon putkeen. Emme asu yhdessä, eikä hän ole mitenkään väkivaltainen juoppo, joten en ole sitten vain tavannut häntä silloin kun on juonut. Asiassa on vuosien mittaan alkanut eniten rassata se juomisesta valehtelu - "lopetan tänään", "kävin vain yhdellä baarissa ja menen just kotiin", kaikki nämä klassiset. Hän on esimerkiksi saattanut sanoa lopettaneensa putkensa edellisenä päivänä, ja sitten seuraavana päivänä soitan, kuulen taustaäänistä, että hän on baarissa, ja hän ihan kirkkain silmin sammaltaa, ettei ole juomassa. Erityisesti viime vuosina hän on pyhästi vannonut menevänsä hoitoon. Olen siis jo useamman kerran juomaputken jatkuessa sanonut, etten voi jatkaa suhdetta hänen kanssaan enää, että ainoa mahdollisuus olisi, jos hän menisi hoitoon ja sitoutuisi siihen. Humalassa ja krapulassa hän usein siis tiedostaa, että juominen on hänelle ongelma, ja lupailee tällaista. Tietenkin, koska alkoholistihan lupailee kaikenlaista.
No, selvittyään krapulasta hän toteaa, ettei hoidolle ole mitään tarvetta. Oikeasti tiedän, että hän ei vain uskalla mennä sinne, koska pelkää maineen menettämistä. Hän on melko näkyvä hahmo paikallisesti, yrittäjä ja hyvin aktiivinen somessa. Olen useaan otteeseen hänelle sanonut, että tällä hetkellä hänen asiakkaansa ja mahdolliset asiakkaansa juoruilevat hänen selkänsä takanaan, koska hänen juomisensa on jonkinlainen julkinen salaisuus. Moni on sen kyllä nähnyt, mutta eiväthän ihmiset kohteliaisuuttaan sano mitään. Olen yrittänyt perustella, että jos hän menisi hoitoon ja sen jälkeen ihan avoimesti kertoisi ihmisille, että hänellä oli alkoholiongelma mutta hän päätti muuttaa elämänsä, sillähän saisi vain hyvää näkyvyyttä itselleen ja paljon luotettavamman maineenkin. Krapulassa tämä kuulostaa hänestä oikein järkevältä, mutta täysin selvittyään hän sitten taas toteaa, ettei mene minnekään hoitoon. Rahoitus hänellä siis hoituisi siihen kyllä, eli ei ole siitäkään kiinni. Kyseessä on ns. myllyhoito.
Hänellä on ikää nyt 57 vuotta, ja hänen ympäriltään on kuollut monia ihmisiä viinaan. Hänen tuttavapiirissään on siis paljon ihmisiä, jotka juovat aivan liikaa. Sekään ei vaikuta.
Onko kellään kokemusta siitä, onko järkevintä vain luovuttaa? Henkisesti olen ottanut etäisyyttä häneen jo pitkään, mutta tässä vaiheessa olen lähinnä ystävänä huolissani. En vain enää tiedä, millä saa taottua järkeä toisen päähän.
Kommentit (37)
Olen sanonut tämän täällä ennenkin, mutta sanon nyt uudestaan. Tässä maailmassa ei olisi yhtäkään päihderiippuvaista, mikäli se olisi kiinni riippuvaisen läheisistä. Toista et voi pelastaa, mutta itsesi kyllä.
T. Alkoholistien aikuinen lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat ja unohdat hänet niin saat pelastettua edes itsesi tuosta mihin hän sinutkin vetää mukaansa.
Sen pitää menettää tarpeeksi paljon ennen kuin tekee elettäkään hakeakseen apua. Siinä sinäkin vielä pyörit hänen elämässään, ei ole tullut seurauksia tarpeeksi eikä siis motivaatiota muutokseen. Älä tuhlaa aikaasi.
T. 7v raittiina
Tuossa on varmaan se että vaikea myöntää itselleen että tuli tuhlattua vuosia tuollaiseen ihmiseen. En hukkaisi enempää aikaani, meillä on vain tämä yksi elämä.
Voin omasta kokemuksesta vakuuttaa, että alkoholisti on aina alkoholisti. Tuo tauti ei parane, mutta alkoholisti voi olla välillä kuivilla. Pitkiäkin aikoja. Lue Marty Mannin kirja Alkoholismi-mitä se on?-miten siitä voi toipua? Jos valitset elämän alkoholistin kumppanina, se on oma valintasi. Mutta älä elätä kuvitelmaa, että asiat muuttuisivat joskus paremmaksi. Eivät muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin syy hoidon vastustamiselle on tuo, mitä luulet. Tosiasiassa hän ei mene hoitoon, koska haluaa jatkaa juomista. Sinä voit vaikuttaa asiaan vain tekemällä sen, millä sinäkin olet ilmeisesti jo perättömästi uhkaillut, eli lopettamalla suhteen.
Ei muutu. Ei ole kyse oppimisesta. Riippuvuus on paha, sairauden tasolla joillakin, ehkä hakevat henkistä apua alkoholista. Vaikka se toimii melkein päinvastoin lopulta. Ehkä joillakin työpaineita tai työympäristö ruokkii sitä lisää, kaveripiiristä väärä esimerkki. Olisiko apua yksityisen lääkärin vieroitusohjeista tai hypnoterapeutti tai muu terapeutti? Jolla olisi riittävä ammattitaito ja ystävällisyys. Koska hän ei halua vieroitukseen johonkin toiseen paikkaan, haluaa olla kotonaan. Ettei tilanne pahene? Onko käynyt verikokeessa yksityisellä, maksa ja haima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ilta kävelylle kirjastoon.Lainaa sietä Virta-Hepo Olohuonessa. Aukaa silmäsi kysymykseesi.
Kyllä minä opin ihan muutamassa kuukaudessa alkoholin nauttimisen jalon taidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opi eikä lopeta juomista tai mene hoitoon sinun tai sanomisiesi takia. Jos haluaa jatkaa juomista, jatkaa. Ei kannata edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys. Itsellä sama ongelma, eli olen se alkoholistiosapuoli. Ilman alkoholia olen kuulemma hyvä ihminen, ihana pappa lapsenlapsille yms. , ja mielestäni olenkin. Mutta koskaan ei ole varmuutta miten vastaisuudessa käy. Eräs vähän samassa tilanteessa oleva tuttava ei osannut sanoa muuta kuin että "taistelu jatkuu".
Pahinta, jos ei ole väkivallasta tms. kyse, lienee alkoholistin valehtelu, joka satuttaa pahasti puolisoa. Alkoholisti voi olla vaikka mitenkin rehellinen muissa asioissa mutta ongelmastaan hän aika lailla pääsääntöisesti valehtelee koska häpeää tunnustaa heikkouttaan. Kummelisketsissä oli tästä hauska esimerkki kun ilmiselvästi juovuksissa oleva lentäjä soittaa vaimolle ja selittelee ettei nyt pääse vähään aikaan kotiin kun lensi pelikaani turbiiniin, eikä se varmaan edes ole selityksien hulluimmasta päästä.
Jos tuosta valehtelusta pääsisi puolisoiden kesken jonkinmoiseen sopimukseen niin siitä ehkä voisi jotakin positiivista syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies joka joskus ollut vuosiakin juomatta.
Nuorempana oli aikakausia että ryyppäsin
joka päivä.
Korkeakoulutettu, hyvätuloinen, töissä menestyvä, ei taloudellisia ongelmia. Humalassa en muutu ilkeäksi, hölmöksi enkä väkivaltaiseksi. Enemmänkin väsyneeksi sohvalla makaajaksi.
Arkisin ei ole ongelmaa olla selvinpäin, mutta viikonloppuisin ja lomilla on. En ole kuitenkaan joka viikonloppu ja kaikkia lomia kännissä.
Oli aiemmin samantyyppistä ongelmaa, valehtelua yms peittelyä ja vähättelyä. Riitelyä, huutoa.
Meidän parisuhteessa asia on ratkaistu niin, että juomista ei tarvitse peitellä eikä salata. Kunhan ilmoittaa etukäteen. Täytyy olla rehellinen.
Jos tuntuu siltä että meno jatkuu toisellekin illalle, niin täytyy ilmoittaa.
Ilmoitan että aion mennä kupille, eikä toinen siitä aiheuta paskamyrskyä.
Luonnollisesti jos olemme sopineet jotain yhteistä menoa, silloin ei saa ottaa.
Vaimo tietää että mulle maistuu ja kun otan kuppia niin se ei jää yhteen.
Kun juon, vaimoni ei vietä aikaa kanssani vaan menen muualle ja tulen kotiin sitten kun olen selvä. Hän on kotona jos on, jos ei olekaan niin minulla ei ole syytä vuorostani pahastua.
Kun säännöt on selvät, niin homma toimii.
Olemme molemmat aikuisia 40+, kumpikin osaa olla yksinkin eikä kaikkea vapaa-aikaa tarvitse olla kielikoukussa keskenään.
Yhdessäolomme perustuu kuitenkin vapaaehtoisuuteen molemmilla, kumpakin on vapaa lähtemään jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tämän täällä ennenkin, mutta sanon nyt uudestaan. Tässä maailmassa ei olisi yhtäkään päihderiippuvaista, mikäli se olisi kiinni riippuvaisen läheisistä. Toista et voi pelastaa, mutta itsesi kyllä.
T. Alkoholistien aikuinen lapsi
Niinpä, ketään ei voi rakastaa raittiiksi. Mistä tahansa nautintoaineriippuvuudesta voi kuitenkin vapautua, mutta se vaatii riippuvaiselta halua ja todella vahvan tahdon sekä yleensä jotain sellaista tilalle josta saa suuremman nautinnon kuin nautintoaineesta. Itse vapauduin pari vuitta sitten 40 vuotta kestäneestä tupakoinnista eikä lopettaminen ollut edes vaikeaa sen jälkeen, kun minulle syntyi vahva tahto lopetta tupakointi, apua sain terveyskeskuksessta vieroituslääkkeen muodossa ja tupakan tilalle tuli liikunta ja muutos terveellisempiin elintapoihin, tupakka ei enää edes käy mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuttaa omia juomatapojani. Voin olla pitkäänkin juomatta ja mielelläni olenkin, kunhan elämässä on jotain muuta, jolla päivät täyttää. Siis silloin kun en ole töissä. Mutta silloin kun otan, niin juon yleensä vähintään kolme päivää putkeen, eli lomilla ja työttömyyskausilla. Sen verran epäitsekäs olen, että en ole enää sitoutunut parisuhteeseen, koska tiedän, että toinen olisi siinä onneton kuten ap:kin. Elämänkaari on tosin jo loppuosallaan muutenkin.
Olen ollut alkoholisti siitä lähtien kun vedin ekat kännit 11 vuotiaana.
Joka päivä se on mielessä.
Joskus on selviä päiviä yksi, joskus monen vuoden edestä peräkkäin.
Nyt olen kymmenisen vuotta ollut melkein kuivin suin, enää juon 3-5% siitä mitä ennen oli normaali setti.
Olen kokenut tuon saman morkkiksen, kun päätän että nyt loppuu juominen. Mutta viimeistään perjantaina se ratkeaa taas.
Alkoholistia et voi pakottaa lopettamaan, se lähtee vain ja ainoastaan omasta itsestä. Vain sitten kun alkoholisti on itse aidosti valmis ja halukas lopettamaan, se onnistuu jos on onnistuakseen. Joillekin tulee se hetki, että nyt riitti. Toisille se ei tule koskaan.
M41
Ratkaisu on hänellä. Älä ressata itseäsi, järkeä ei voi kenellekään takoa päähän tai kukaan ei voi raitistua jonkun iloksi. Ratkaisu ja päätös lopettaa tulee omasta halusta. Jos se oma pohja löytyy....
Joskus alkkiksen on valittava elämän ja kuoleman väliltä. Tai annettava vain mennä.
Elä omaa elämääsi. Nauti.
Ei se opi. Et voi tehdä muuta kuin pelastaa itsesi. Ja sitten kun jätät, katkaiset kaiken yhteydenpidon. Et soita, et vastaa hänen viesteihinsä. Muuta vaihtoehtoa sinulla ei ole.
Been there, done that. Meillä kesti monta vuotta ennen kuin uskoi etten halua olla valehtelevan salajuopon kanssa. Ei sillä enää seisonutkaan. En keksinyt enää yhtään hyvää enkä huonoa syytä olla yhdessä.
En luottaisi pätkän vertaa noihin juttuihin että on välillä juomatta. Alkoholisti voi sanoa niin ja tarkoittaa sillä että ei ole juonut itseään räkäkänniin, mutta joka ilta on otettu "vähän" konjakkia ja pari olutta.
Tuollaiset kun jää eläkkeelle niin se on sokka irti ennennäkemättömällä tavalla
Vaikea kysymys. Itsellä sama ongelma, eli olen se alkoholistiosapuoli. Ilman alkoholia olen kuulemma hyvä ihminen, ihana pappa lapsenlapsille yms. , ja mielestäni olenkin. Mutta koskaan ei ole varmuutta miten vastaisuudessa käy. Eräs vähän samassa tilanteessa oleva tuttava ei osannut sanoa muuta kuin että "taistelu jatkuu".